Elokuvatonta elämää

En ole käynyt leffateatterissa lähes kahteen viikkoon, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika olla puutteessa. Ei ole sattunut työkeikkoja kohdalle, tai sitten en ole ennakkonäytöksiin jostakin syystä päässyt ja kollegat ovat.

Olisin toki voinut käydä normaalinäytöksissä, mutta enpä vaan ole viitsinyt käydä. Katsottavaa toki olisi ollut, kuten vaikkapa kehuttu erilainen romanttinen komedia 500 Days of Summer.

Normaalinäytöksissä on kuitenkin yksi huono puoli: niissä on yleensä yli kymmenen ihmistä. Pilalle hemmoteltu kriitikko kärsii keskellä elokuvarahvasta. Lähistöltä löytyy aina ainakin yksi hullu höpöttäjä, kännykkäaddikti tai karkkipaperiterroristi.

Uskokaa pois, kun vakuutan, että niitä kännykkäviestejä ei tarvitse tarkastaa kesken elokuvan. Ette te ole niin tärkeitä ihmisiä. Ketään ei kiinnosta juonikommenttisi ja pärjäät kyllä taatusti kaksi tuntia ilman puolta kiloja sokeriherkkujakin.

Ihmiset käyvät elokuvissa aivan väärin. Tavallisin perusvirhe on lähteä leffaan kaveriporukassa iltaa viettämään. Elokuva on tällöin lähinnä pakollinen paha, tekosyy lähteä ulos. Leffaan ei silloin juurikaan keskitytä, vaan tärkeintä ovat kaverit. Itse jäisin silloin kyllä mieluummin kotiin pelaamaan lautapeliä.

Jos leffaan otetaan kaveri, niin sitten vain yksi. Tämä kaveri pitää olla samanlainen kuin minä itsekin. Eli elokuvan ajan hän katsoo elokuvaa, eikä höpötä mitään muuta. Ihannetapauksessa teatterissa ollaan aivan yksin. Silloin elokuvasta saa eniten irti. Onneksi meillä nörteillä ei ole elämää, joten ei ole ystäviäkään, joten ei ole leffahäiriköitäkään omasta takaa.

Paras paikka teatterissa on salin noin ensimmäisen kolmanneksen kohdalla, keskellä. Eli jos tuolirivejä on 18, paras paikka on riveillä 5-7. Aivan taakse menevät ovat ymmärtäneet koko elokuvan ja leffateatterin idean väärin. On aina parempi kokea enemmän kuin vähemmän.

Täytyy kuitenkin myöntää, että komediat on hyvä kokea tavisnäytöksissä. Nauru nimittäin tarttuu. Viiden vakavamielisen kriitikon näytöksissä komedia saattaa tuntua vähemmän hauskalta kuin onkaan.

Tänään on pakko katsoa jotain omalta valkokankaalta, tai kylmä kalkkuna iskee päälle. Reservoir Dogsia en ole vielä brurayltä nähnyt, vaikka lätty on odottanut tuossa vieressä jo kuukauden. Muuten, minä uskon tippaukseen.

Kirjoitettaessa soi Ihana hiljaisuus.