Kun puhutaan videopelien osaamisesta, tarkoitetaan yleensä puhtaasti kykyä käsitellä pelin ohjaamiseen tarvittavia vehkeitä, olipa kyseessä sitten peliohjain tai näppäimistö. Oikeasti pelien pelaamiseen ja ymmärtämiseen vaaditaan kuitenkin sellaisia hiljaisia taitoja, joista monet pelaajatkaan eivät ole ollenkaan tietoisia.
Itse asiassa hyvän vertauksen tähän löytää ihan perinteisestä penkkiurheilusta: en esimerkiksi itse tajua lätkästä mitään. Kesti aika pitkään hyväksyä, että tämä ymmärryksen puute johtuu etupäässä siitä, etten yksinkertaisesti osaa lainkaan katsoa sitä. Toki sisäistän sen perusteet -- kiekko yritetään viedä maaliin mailoilla -- mutta en vieläkään muista suoralta kädeltä, mikä helvetti on paitsio.
Oleellisempaa on kuitenkin se, etten osaa katsoa lätkää. Siihen tarvitaan erityistä harjaantumista, jota lätkäfaneilta löytyy, vaikkeivät he sitä välttämättä erityiseksi taidoksi tiedostakaan. Pelin tapahtumien seuraaminen ja sisäistäminen on itse asiassa aika vaikeaa. Huipputason pelaajat tekevät jatkuvasti todella taitavia suorituksia, mutta jos katsoja ei ole perehtynyt lätkään tarpeeksi, hyvää pelinrakennusta ei erota huonosta -- puhumattakaan siitä, että oikeasti ehtisi nähdä, mitä yksittäiset pelaajat todella tekevät nopeatempoisessa pelissä. Ummikon mielestä jäällä on vain kaoottista kuhinaa, eikä katsoja välttämättä edes näe, missä kiekko milloinkin menee. Tämän oppiminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta se vaatii treeniä -- pitäisi ihan oikeasti seurata lätkää ja olla kiinnostunut siitä. Jos niin ei tee, peliä seuraa vain pinnallisimmalla tasolla -- missä kaukalon päädyssä kiekko on ja kumpi puoli teki maalin.
Sama pätee tietenkin myös videopeleihin: jos ei tiedä, mitä pitäisi katsoa ja miten, nopeatempoisen pelin katsominen vierestä on hyvin hämmentävää. Ei se ongelma ole siinä, että mummu on niin vanha, ettei voi tajuta mistään mitään, vaan siinä, ettei mummulla ole mitään viitekehystä sen asian ymmärtämiseen. (Lisäksi pitäisi tietenkin myös olla edes vähän kiinnostunut aiheesta, koska se on luonnollisesti oppimisen perusedellytys.)
Harjaantumattomalle silmälle useiden pelien tapahtumat näyttävät hämmentävältä vilinältä. Sen sijaan harjaantunut pelaaja osaa parin sekunnin vilkaisulla päätellä näkemänsä perusteella pelistä tiettyjä asioita, vaikkei välttämättä sitä erityisesti tiedostakaan – ”tuossa voi varmaan kiivetä, tuolta tulee vihollisia, noita varmaan kannattaa kerätä, tässä kentässä on tarkoitus kulkea tuohon suuntaan”.
Tästä päästäänkin monelle tuttuun tilanteeseen: seurassa on aloitteleva pelaaja, joka nappaa peliohjaimen kouraansa. Tyypillisesti hän käyttää alussa paljon aikaa siihen, että yrittää juttuja, jotka selvästikään eivät onnistu – kokenut pelaaja näkee heti, ettei tuo ole mahdollista tällaisessa pelissä. Sen katselu voi tuntua turhauttavalta, mutta se on kaikin puolin tyhmä ja väärä reaktio! Siitä pitäisi innostua. Se on kuin katsoisi vauvan ensimmäisiä askeleita.
8 kommenttia
Anonyymi
12.12.2009 12:39
Mitä jos keskittyisit kuitenkin siihen kaljan kittaamiseen ja lätkän seuraamiseen etkä alkaisi höpisemään aiheesta sekavia josta et mitään tiedä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2009 12:49
Mulle käy juuri noin kun katson taitoluistelua, voimistelua tai uimahyppyjä. Huomaan, jos urheilija mokaa totaalisesti, esim. mäjähtää turvalleen, mutta muuten se näyttää aina hienolta ja upealta. Sitten joku, josta olen valmis veikkaamaan voittajaa, saakin ihan surkeat pisteet. Tai vaikka piruetti, joka on mielestäni henkeäsalpaava, kirvoittaa selostajilta surumieliset hymyt tai ylimieliset tuhahdukset. Tämä kieltämättä selittää, miksi jotkin videopelit, eritoten amupumispainotteiset, näyttävät niin sekavilta ja tylsiltä. Ennen olen rinnastanut ne esim. piirrettyjen katsomiseen. Kaikkihan osaavat katsoa piirrettyjä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikki Rautalahti
12.12.2009 13:44
Hirveen kätevästi oivalsit, että just se lätkän seuraaminen on sitä mielipuuhaani!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2009 18:20
Anonyymi 12:39 - lukutaidoton vai vajaaälyinen?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2009 23:03
Voisitko antaa konkreettisen esimerkin? Vaikka linkittää jonkin videon jostakin videopelissä esiintyvästä tilanteesta, joka harjaantuneeseen silmään on selvä kuin pläkki, mutta joka on harjaantumattomalle silmälle vaikeaselkoinen. Kiitos!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mikki Rautalahti
13.12.2009 00:49
No, ihan vaivatta voin -- mutta ei se merkitse sinulle oikein mitään, jos ymmärrät jo peleistä jotain (ja aion nyt rohkeasti olettaa, että ymmärrät -- korjaa, jos olen väärässä!). Parempi esimerkki on esimerkiksi joku urheilulaji -- sanotaan nyt vaikka amerikkalainen jalkapallo, jonka yksityiskohdat ja tarkat säännöt ovat tyypillisesti suomalaiselle ihan hepreaa. Mikä on oikeasti hiton taitava suoritus, mikä on vain satunnaista kaaosta? Jos sitä peliä ei osaa lukea, ei osaa kiinnittää huomiota oikeaan asiaan -- ei ole selkeää, miksi jonkun tyypin juoksu takavasemmalle on osa strategiaa, tai mitä hyötyä siitä on. Tai ehkä vielä parempi esimerkki on autolla ajaminen: kun ei osaa lukea liikennettä ja jokaista ohjausliikettä pitää erikseen harkita, ei tiedä, mihin väliin voi änkeä ja mihin ei. Kaikki on sekavaa ja hankalaa. Sitten kun on ajanut sen vuoden tai pari, kaistanvaihdot ja liittymät ovat rutiinia, jota ei tarvitse edes ajatella. On helppo nähdä, mihin väliin mahtuu ja mihin ei ilman, että pitää erikseen jännätä.
Suunnilleen jokainen Tetristä monimutkaisempi peli pitää sisällään asioita, jotka eivät ole välittömästi selkeitä. Esimerkiksi tämä Portal-video on kamaa, josta useimmat peleihin perehtymättömät eivät tajua juuri mitään hidastettunakaan... joskin myönnän, että se on ehkä vähän äärimmäinen esimerkki. Ehkä helpompi esimerkki olisi tämä Uncharted-video, jossa kokeneelle pelaajalle on hyvin selvää, missä kohdissa rakennusta on kädensija ja kiipeilyreitti, kun taas asiaan perehtymättömän on vaikea nähdä, mitkä ulokkeet ovat vain koristeita ja missä reitin rajat kulkevat. Kun kaveri kerran selkeästi osaa kiivetä vähän missä vaan, miksei se sitten voi kiivetä, no, ihan missä vaan? (Esimerkiksi kohdassa 0:15 on nuo kolme horisontaalista kivijuttua, joita pitkin voi kiivetä, mutta talon reunassa olevia kiviä pitkin se ei onnistukaan.)
Kaikki eivät muuten myöskään osaa katsoa piirrettyjä, tai lukea sarjakuvia. Suomessahan erityisesti jälkimmäinen taito on levinnyt laajalle, koska Aku Ankka on niin kova instituutio -- kaikkihan sitä lukivat kersana. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole, ja niinkin yksinkertainen asia kuin "aloitetaan ylhäältä vasemmalta, luetaan oikealle ja aina kun tullaan sivun reunaan, mennään alemmalle ruuturiville" voi vaatia opettelua, jotta sivulle räiskitty sekava kuvajoukko muodostaakin järjellisen tarinan...
Pointtini on, että nämä ovat kaikki opittuja (ja toki usein hyvin laajalle levinneitä) taitoja, joita monet kuitenkin pitävät itsestäänselvyyksinä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2009 14:05
Kiitos videoista, selvensivät asian täysin ja todistivat pointtisi todella hyvin! Erityisesti toi Portal-video on aivan wtf-kamaa jopa hidastettuna... Hyvä pointti myös sarjakuvista. Sen huomaa kun yrittää lukea esim. japanilaista sarjakuvaa - täytyy totutella paitsi lukemaan "väärin päin", myös katsomaan erilaista kuvakerrontaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2009 23:42
Tämä aihe on varsin mielenkiintoinen ja siihen törmää aika jännällä tavalla usein silloin, kun ohjaimen tai näppäimistön ääressä on tyyppi, joka ei juurikaan ole pelannut - eikä tämä rajoitu pelkästään esimerkiksi fps-peleihin. Ihan jo sen asian hoksaaminen, millaisia esineitä peleissä voi yleensä jollain tavalla käyttää, kerätä tai huomata on tottuneelle pelaajalle "jotenkin vain" ihan selkeää, mutta on mielenkiintoista pohtia, miksi näin on? Miksi tietynlainen kytkin tai nappi näyttää kokeneelle pelaajalle siltä, että tuota varmaan voi käydä painamassa, tai miksi tietty esine on selkeästi mukaan poimittavaa esine, ei taustarekvisiittaa.
Asiaa tuntematon ei näe vaikkapa roolipelissä eroa sen välillä, miksi lattialla oleva sekalainen peltiläjä on ihan selkeästi noukittava levyhaarniska, mutta käytävällä pystyssä oleva panssari ei. Miksei sitä muka voi ottaa mukaan? Tämä on kokeneelle pelaajalle ihan selvä jako - ja yleensä on vielä turvallinen oletus, että jos pystyssä olevaa panssaria lyö, se menee kappaleiksi ja sieltä sisältä voi vaikka löytyä jotain. Kokematon voi jäädä pomppimaan vaikkapa takan päällä olevan miekan eteen ja ihmettelemään, miksei sitä voi poimia, mutta rutiinipelaaja erottaa sen yhdellä silmäyksellä pelkäksi taustakoristeeksi.
Yksityiskohdat tällaisissa jutuissa ovat pelikohtaisia, mutta onkin kiehtovaa kiinnittää huomiota siihen, millaisia yhteisiä konventioita eri peleillä on. Kun on pelannut kymmentä fps-räiskintää, yhdennen toista parissa osaa jo silmäyksellä arvioida, voiko tietyn esineen yli hypätä, millä tavalla viholliset luultavasti käyttäytyvät, miten tekoälyä voi kenties jekuttaa, ja niin edelleen.
Kannattaa ottaa joskus eteensä suosikkipelinsä ja kuvitella, ettei ole koskaan pelannut ensimmäistäkään peliä. Sen jälkeen aloittelijoiden ihmeellinen toikkarointi alkaakin tuntua ihan ymmärrettävältä - jutut mitä he kokeilevat ovat loogisia esimerkiksi tosimaailman näkökulmasta (jaa miksen muka voi mennä ton kaiteen yli, miksei tota voi ottaa, mitä tässä pitää klikata) - vaan eivät sillä opitulla pelilogiikalla.
(ja 12:39 kommentoija voisi palata ala-asteelle petraamaan sisälukutaidon alkeita ja kokeilla vähän sitä käytöksen numeron korottamista myös)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin