Luultavasti yksi paljastavimmista kohtauksista uudessa The Amazing Spider-Man-elokuvassa on tämä.
Orpoutuva Peter Parker (Andrew Garfield) luovutetaan enon (Martin Sheen) hoteisiin. Itkevä äiti sanoo viimeisinä sanoinaan pojan huoltajille että poika, tuleva supersankari, ei pidä leivänkuorista.
Pikku Peterin leegot voivat kärsiä.
http://www.youtube.com/watch?v=_XayxMPrUP4
Olen joskus nähnyt kaupassa kuorettomia valmiiksiviipaloituja paahtoleipiä. En kuitenkaan ostanut näitä, koska mielestäni paksu rapea kuori on leivän sielu, se tekee siitä rouhean.
Tämä vastakkainasettelu rouhean kuoren ja pehmoisen sisuksen välillä on The Amazing Spider-Manin hämmästyttävä tag-line. Kuoreton leipä kuvastaa koko elokuvan yleisasennetta. The Amazing Spider-Man; kaikki rouheus eliminoitu.
Mutta mitä on rouheus? Minun nähdäkseni se on työväenluokkaisuutta. Vähän rahaa, paljon haaveita. Hakkaavat vanhemmat.
Koska internet on viimeviikkoina tulvinut vertailuja, joissa rinnan asetetaan uusi hämis (Garfield) ja hänen edeltäjänsä Tobey Maguire aion sanoa sanasen tähän vertailuun liittyen.
Aluksi luulin että tämä vertailu oli silkka pr-temppu jonka tarkoitus oli saada journalistinen karjalauma liikkeelle.
Äskettäin BBC:n radiokanavalla eräs taiteentutkija (!) totesi ykskantaan että hänen mielestään Garfield Parkerina on parempi koska hän skeittaa, ja erityisesti koska hän itseasiassa on "sosialistinen supersankari", eikä hän ole liian nörtti, kuten Tobey. Mielestäni BBC:n arvostelija perusti väitteen sosialistisesta supersankarista siihen että The Amazing Spider-Manissä heiluu pari nosturikuskia. Nämä ilmeisesti työväenluokkaiset hahmot, nosturikuskit ovat The Amazing Spider-Manissa verrattavissa niihin vähemmistön edustajiin jotka toisinaan poseeraavat johtajien kanssa yhteiskuvassa. Tiedättehän, diktaattori tahtoo antaa vaikutelman että on lempeä, ja otattaa kuvan tummaihoinen tyttövauva sylissään.
The Amazing Spider-Man osoittaa, että Hollywood-elokuvat eivät ole pelkkää tyhjää viihdettä. Ne saattavat sisältää kannanottoja. Mutta jos näin on, kannanotot ovat niin syvällä että niiden kaivaja voi joutua riisutumaan alasti sukeltaessaan viemäriin.
Siis tavallaan näiden kannanottojen puristaminen elokuvakudoksen visvasta vaatii, että katsoja pukeutuu älylliseen spandeksiin.
BBC:llä ei pohdittu Hämähäkkimiehen luokka-asemaa. Siellä arvailtiin, onko Amazing Spider-Man itseasiassa Spiderman 4 vai aivan uusi Spiderman?
Se, mikä tekee uudesta Hämiksestä täysin erilaisen ja samalla samanlaisen kuin Maguiren hämis on yhteiskuntaluokka. Molempia kiinnostaa luokka. Mutta Maguiren hämis on työväenluokkainen. Garfieldin taas keskiluokkainen. Siksi on tavallaan vitsikästä kutsua Garfieldin hämistä sosialistiseksi supersankariksi. Se mistä tämä Hämiksen kohoaminen, "luokkaretki" johtuu, on arvailua. Ehkäpä ne, jotka tutkivat kohdeyleisöjen arvostuksia, ovat havainneet, että rouhea duunarimeininki on nyt passe.
Näkemys luokasta heijastuu elokuvan kaikkiin tasoihin. Tässä muutama esimerkki jotka on poimittu vertailemalla Maguiren trilogian ykköstä (2002) ja The Amazing Spider-Maniä:
1. Perhe
Maguiren Hämis asuu suburbiassa. Siis kaukana kaupungista, nuhjuisella alueella. Eräässä kohtauksessa, jossa taustalla on pallogrilli, Maguire sanoo Kirsten Dunstille haaveillen haluavansa muuttaa kaupunkiin. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun Dunstin esittämän Mary Janen juoppoisä on lakannut räyhäämästä.Turha sanoa että juoppoisät ovat melko harvassa uudessa Hämiksessä.
2. Työ
Maguire ja Dunst itseasiassa pohtivat mitä he aikovat tehdä TYÖKSEEN kaupungissa. Vertaa uuteen Hämikseen: Parker ei asu suburbiassa, hän asuu kantakaupungilla. Missään kohtaa ei elokuvassa ole hahmojen itsetutkiskelua siitä, miten vaikeaa on toteuttaa haaveitaan työmarkkinoilla. Maguiren Hämiksessä Parkerin eno tekee vuorosanadebyyttinsä valittamalla työttömyyttä. "Kaikkialla on vain tietokonehommia" hän kitisee. Maguiren Hämis haaveilee valokuvaajan työstä. Hänestä tulee valokuvaaja, tosin leffa viittaa työnantajien riistoon koomisella lehtipatruunan hahmolla joka ei vakinaista Parkerin työsuhdetta." Free-lancing, best thing for a kid of your age" toteaa pomo. The Amazing Spider-Manissa Parker ei tee valokuvausta, eikä tietääkseni muutakaan duunia.
3. Rillit
Uudessa Hämiksessä Parker alkaa käyttää rillejä, Maguiren Hämiksessä hän ottaa ne pois. Edellisessä on kiusallinen imagorilli-syndrooma. Tästä ei pääse eroon, vaikka tietäisi että kyseessä on supersankari.
4. Tiede
The Amazing Spider-Manissa tiede on tosikkomaista urpoilua. Parkerin kaavaspedeilyyn keskitytään liikaa. Ilmeisesti Parkerilla on aikaa tutkia kaavoja koska hänen ei tarvitse tehdä työtä. Hänellä on vauraan perheen rahallinen turva.
5. Kosto
Spider-Manin alkuepisodin tehtävä on perustaa tunne huutavasta vääryydestä. Meidät on tarkoitus saada tuntemaan että Peter Parkeria kiusaavat alfaurokset ansaitsevat kunnon nenänakkeja. Uudessa hämiksessä koston edellyttämä esileikki on ymmärretty täysin väärin. Garfieldin hämis on aivan liian salskea ollakseen kiusattu nörtti. Lisäksi hän muistuttaa aivan liikaa Mikko Leppilampea.