Ei oikeastaan ole väliä kuoliko kukaan oikeasti. Tulos on joka tapauksessa sama: murha tekee tavisten elämästä jännittävää. Ranskassa ilmestyvä elokuvalehti Sofilm kirjoittaa hieman ivaillen uudessa numerossaan: Diktaattori oli kuukauden floppi. Todellinen eurooppalainen diktaattori on sen sijaan Behring, jonka elokuva The Trial on jättimenestys.
Alibi-tyyppinen true crime on kannattavampi genre kuin kuvitellut rikokset ihmisyyttä vastaan.
Haluankin nyt palata true crime-murhaturismin juurille, Lontooseen. Kyse on massamurhaajaa esittelevästä näyttelystä..
Silvottujen naisten kokovartalokuvat on asetettu yli 165 cm korkeuteen jotta perheen pienimmät säästyisivät painajaisilta.
Suttuinen valokuva paljastaa kuinka murhaajan neljännen uhrin, Catherin Eddowsin poistetut sisälmykset on asetettu siistiin nippuun hänen oikean olkapäänsä viereen. Oletetun murhaajan, Jack The Ripperin henkilöllisyys on yhtä varmaa kuin Jeesuksen. Tähän mennessä Whitechapelin murhien yhdestätoista uhrista vain viisi on identifioituu Ripperin nimiin, paljolti murhien tekotavan mukaan. Itse nimi 'Jack the Ripper' on peräisin poliisin vastaanottamasta anonyymistä kirjeestä. Siinä tuntematon kirjoittaja ilmoitti 'ettei pidä huorista' ja että jatkaisi näiden silpomista (ripping) 'niin kauan henki pihisee'.
Tässä on yksi tuhansista poliisin ja sanomalehtien vastaanottamista kirjeistä murhien teon aikaan. Se mikä kirjeesta tekee kiehtovan, on todennäköisyys että allekirjoittanut ei todellakaan ole Jack the Ripper. Kyseessä on sama tappajan ihannointi jota julkkismurhaajilla on kyky herätellä tänäkin päivänä. Kirje on osoitus samaistumisesta jonka murhaaja aikaansai lehtiä lukevassa yleisössä.
kuva:museum in Docklands
Yhtäkkiä tuntui jopa nololta huomata että massat kilpailivat siitä kuka saa olla murhaaja.
Aivan kuin ala-asteen näytelmässä jossa pirun rooli lankeaa pahikselle.
Punaisella kynällä kirjoitettu teksti on lähtöisin sellaisen henkilön kädestä jolle murhaaja on sananmukaisesti antanut elämän.
Hänen nimissään on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja, kuvattu elokuvia, joista ensimmäisiä on Alfred Hitchcockin Vuokralainen (1927). Kukin aikakausi on esittänyt oman kuvansa murhaajasta. 1960-luvun radikalismi kulminoitui 1972 valmistuneessa filmissäThe Ruling Class (Hallitseva Luokka), jossa vähäpukeisia työläistyttöjä silpova murhaaja on skitsofreeninen aristokraatti joka luulee elokuvan alussa olevansa Jeesus Kristus. Viimeaikaisempia filmatisointeja on Johnny Deppin tähdittämä From Hell (2001) jossa vihjataan murhien takana olevaan kuninkaalliseen salaliittoon.
Eräs museovieras, parikymppinen Samira opiskelee lakitiedettä. Hänen mukaansa tämänkaltaiset sarjamurhat eivät jäisi nykään selvittämättä dna-testien ansiosta.
Hän kertoo aina olleensa kiinnostunut rikoksista, mutta hänen pääasiallinen inspiraationsa on CSI tv-sarja. Yliopiston kriminologian kurssilla hän valitis Viiltäjä-Jackin aiheekseen, koska murhat ovat edelleen selvittämättä. Kurssin kuluessa Samiralle valkeni kuinka tärkeä Jackin panos on modernin sarjamurhaajan profiilin luomisessa.
Kirjoitettaessa soi Van Halen: You REally Got Me
