Mikä se älykäs huume oikein on? Tai hetkinen, onko älyttömiä päihteitä olemassa? Mistä me oikein puhumme kun sanomme "smart drug"? Usein Ritalin mainitaan ensimmäisenä. Sitten yliopisto-opiskelijat jotka tahtovat parantaa suoritustaan. Jotta aivojen seisominen tentissä estettäisiin, tarvitaan pillereitä jotka eivät sekoita vaan teroittavat pään, niinkuin lyijykynän.
Huomenna ensi-iltaan tulevan Rajaton-leffan mukaan me emme käytä aivoistamme niiden koko potentiaalia. Eräässä mielessä tämänkään blogin kylkeen ei voi teipata tarraa "100% aivotoimintaa". Valitettava tosiasia on että meidän aivomme seisovat. Minä en kuitenkaan tätä kirjoittaessani ole maistanut Modafiniliä joka on erityisesti brittiopiskelijoiden suosima smart drug. Olen silti ollut joskus lukusalissa oudon skarppien tyyppien ympäröimänä, se on pelottavaa. Kyse on käänteisenä siitä mistä Hunter S. Thompson kirjoitti vuonna 1971 Fear And Loathingissa.
Tätä nykyaikaista trippiä eivät siis luonnehdi kravattiasuiset matelijat. Ne jotka ovat sekaisin ovat TODELLA skarppeja. Yhtäkkiä sinusta tuntuu että olet miljoonien Aleksander Stubbien ympäröimä. Joka puolella on vain pelkkiä toinen toistaan terävämpänä piirtyviä kirurginsankoja, yucca-palmuja ja Volkswagen Passatteja.
Osapuilleen tästä on kysymys Rajattomassa. Siinä smart drugilla on nimi NZT. Päähenkilö on kirjailija joka kärsii writer's blockista eli ideapulasta. Niellessään NZT:tä hänestä tulee todella skarppi. Hän oppii kielen päivässä. Hän ymmärtää yhtälöitä.Hän huijaa ketä tahansa. Täydellinen poliitikko. Tässä tapauksessa smart drug tekee kirjailijasta bisnesmiehen yhdessä yössä.
Elokuvassa tämä kaikki ei kuitenkaan ole positiivista. Miksi? Mitä vikaa tässä skenaariossa on? Elokuvan moraalinen opetus tuntuu nimittäin olevan että älypillereiden popsiminen ja niiden mukanatuoma muutos on Saatanasta. En keksi tätä päästäni. Väitän nimittäin että tässä elokuvassa NZT on vastine omenalle Raamatussa. Sitä puremalla syöjän aivoihin tulee lisää tietoa mutta myös jotain todella ikävää. Sama juoni on myös englantilaisessa näytelmässä Tohtori Faustus. Tohtori myy sielunsa Saatanalle saadakseen tietää mitä Paavi syö lounaaksi. Tässä tarinassa kuten Rajattomassakin on kyse tästä: tieto liittyy ylpeyteen ja valtaan. Se jolla on tietoa, kyykyttää. Tohtori Faustus kyykyttää Paavia. Bradley Cooperin esittämä Morra kyykyttää Robert De Niroa.
Rajattomuudessa on jotain parantumatonta ja pahaa.