Tänään tiistaina ilmestyvä Modern Warfare 2 on yksi tämän joulun taatuista hittituotteista, joka tulee myymään miljoonia ja taas miljoonia kappaleita. Peliin kohdistuvat suuret odotukset, ja se on jo herättänyt melkoista huomiota muun muassa erään nettiin ilmestyneen pelivideon vuoksi. Kyseinen pätkä herätti huomiota, sillä siinä pelaajahahmo on syvälle terroristien sekaan soluttautunut tyyppi. Viattomien sivustakatsojien varsinainen ampuminen lienee pitkälti pelaajan oma valinta, mutta joka tapauksessa pelaajahahmo kulkee siviilejä armotta teloittavassa pahisjoukossa läpi lentoaseman. (Pelaajat, jotka eivät halua pelata moista voivat ohittaa koko osuuden.)
Kuten arvata saattaa, tällaisesta pelisisällöstä nostettiin heti haloota, ja pian oltiin päivittelemässä, miten moraalitonta tällainen on. Siksi haluaisinkin erityisesti nostaa esiin kaksi asiaa:
Ensinnäkin kaikissa muissa ilmaisumuodoissa pahojen asioiden näyttäminen sellaisessakin valossa, että teosta kokeva henkilö kokee jonkinlaista sympatiaa pahojen asioiden tekijää kohtaan on hyvin yleistä ja hyväksyttyä. Tiedostan, että on tietty ero siinä, onko kokija passiivinen katsoja vai jonkinlainen osallistuja, mutta väitän, että tällä erolla ei juuri ole todellista merkitystä, paitsi sen kannalta, kuinka helppo kokijan on harjoittaa itsepetosta.
Ja toiseksi: tämä on satua. Todellisuudessa kukaan ei kuole tai loukkaannu. Lähtisin rohkeasti liikkeelle siitä olettamuksesta, että sellaiset tilanteet, joissa jotakuta ihan oikeasti satutetaan viihteen vuoksi (tai joissa toisten kärsimyksellä tehdään rahaa) ovat merkittävästi kuvitteelista peliä kurjempia ja moraalisesti paheksuttavampia.
Ja jos näin on, voisin huomauttaa, että tälläkin hetkellä Iltalehden sivustolla on linkki, jonka takaa voi käydä katsomassa, kuinka ihan oikea ihminen yrittää itsemurhaa kuulakärkikynällä. Tällainen päivänpolttava uutinen Yhdysvaltain Virginian osavaltiosta luonnollisesti tarjotaan sen mittavan journalistisen merkityksen vuoksi! Ja aina voi katsella hurjia poliisivideoita tai muuta korkealentoista laatuviihdettä, jossa ihmisiä runnotaan onnettomuuksissa ja rikoksissa jos jonkinlaisilla tavoilla. Ehkä olen kummallinen, mutta minusta tuntuu nurinkuriselta, että pikseliukon "kuolema" on moraalisen kriisin paikka, mutta esimerkiksi nyrkkeily -- siis laji, jossa kirjaimellisesti yritetään tuottaa toiselle osapuolelle niin paljon aivovauriota, ettei tämä enää pysy tolpillaan -- on reipasta ja suoraselkäistä urheilua.
Modern Warfare 2:n temppu ei ole pelkkää shokeerausta, vaan se herättää pakostakin kysymyksiä väkivallan ja siihen liittyvän viihteen luonteesta. Jo sarjan edellisessä pelissä oli yllättävän paljon melko terävää kommentaaria räiskeen lomassa. Siinä esimerkiksi siirryttiin äkkiä kesken pelin kilometrien päässä kohteesta olevan lentokoneen ampujan asemaan. Ironia piilee siinä, että tällöin ruudun näkymä on kuin suoraan jostakin videopelistä, mutta todellisuudessa se on varsin autenttinen mallinnos aidosta ampujan kamerakuvasta. Koneen miehistö ammuskelee kohteita, jotka eivät edes tajua olevansa tähtäimessä ennen kuin taivaalta sataa kuolemaa -- täysin samalla tavalla kuin internetistä vaivatta löytyvistä lukemattomista aidoista videopätkissä. Infrapunakameran suttuisesta kuvasta ei näe juuri muuta kuin ihmisen siluetin, mutta jokainen siellä tähtäimen allahan on tietenkin paha terroristi...
Merkittävä osa pelaajista tietenkin missaa koko pointin täysin, mutta niinhän siinä yleensä käy -- on niitäkin, jotka katsoivat Fight Clubin ja uskoivat nähneensä elokuvan siitä, kuinka siistiä on heittää koko elämä pois ja vetää jengiä turpaan. Minkä sille voi.
Ja joka tapauksessa on syytä muistaa myös se, jonka moraalipaniikin lietsojat aina tuntuvat unohtavan: tämäkin peli on kielletty alle 18-vuotiailta. Ei sitä ole tarkoitettu perheen pienimmille, vaikka valitettavan monet vanhemmat vieläkin lähtevät siitä, että videopelit nyt ovat vaan hulivilimäiskettä, jolla ei ole mitään väliä, joten ostetaan se peli, jonka juniori haluaa.
9 kommenttia
Anonyymi
10.11.2009 09:23
Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että on kaksinaismoralistista tuomita väkivalta videopeleissä ja hyväksyä se esim. elokuvissa. Toki "aktiivinen" ja "osallistava" väkivalta, fiktiivinenkin, on hiukan eri asia kuin "passiivinen" (esim. tv:n tuijottelu), mutta ei se kenestäkään tappajaa tee.
Kuitenkin olen ihmetellyt, että miksi kaikkien parhaiden pelien sisältö on tappaminen. On olemassa hyviä väkivaltaelokuvia, mutta myös runsain määrin loistavia elokuvia, joissa väkivaltaan ei edes viitata. Peliteollisuuden puolella lähes kaikki menestyneimmät pelit (urheilupelejä lukuunottamatta) perustuvat lähes yksinomaan väkivaltaan. Onko mahdotonta tehdä hyvin menestynyttä, laadukasta peliä, johon ei sisällytettäisi väkivaltaa? Onko todella niin, että menestyneiden, aikuisille tarkoitettujen videopelien ainoat mahdolliset sisällöt ovat teurastus ja urheilu?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2009 12:42
Ruudun näkymä ja aidon ampujan kamerakuva todella muistuttavat toisiaan todella paljon.
Vastaa kommenttiinEn silti ole varma, onko kyseessä tiedostava, terävä kommentaari vai vaan "magee juttu". Haluaisin tietenkin tulkita niin, että pelissä on paljon fiksua sisältöä, jotka vain me fiksut pelaajat ymmärrämme (ja joka menee yli hilseen suurimmalta osalta). Valitettavasti pelkään, että edes tekijät eivät ole ajatelleet sitä poliittiseksi kommentiksi, vaan hakeneet vaan mahdollismman "aitoa" fiilistä ammuskeluun.
Vastaa kommenttiin
Mikki Rautalahti
10.11.2009 13:25
Jos tämä olisi yksittäinen juttu, voisin olla samaa mieltä, mutta kyseessä on peli, jossa on muutenkin paljon samanlaista menoa.
Esimerkiksi: eräässä pelin tehtävässä helikopterit pakenevat täyttä vauhtia päästäkseen pois ydinaseen välittömältä vaikutusalueelta, mutta yksi koptereista ammutaan alas. Pelaajan kopterin kyydissä alkaa välitön "ketään omaa ei jätetä taakse" -sankarilässytys, jonka seurauksena kopteri rankoista varoituksista huolimatta kaartaa takaisin. Pelaajan tehtävä on hakea kopterin loukkaantunut pilotti hirvittävässä luotisateessa ja kantaa tämä takaisin omaan helikopteriin. Onnistumisen fiilikset ovat huipussaan -- kunnes se ydinpommi todellakin räjähtää. Kopteri syöksyy paineaallon kourissa alas taivaalta. Jo siinä halutaan sanoa jotain hölmön mukasankarillisen retoriikan ja täydellisen tuhon armottomuuden ristiriidasta, mutta tilanne paranee: pelaajahahmo ryömiikin maahan rysähtäneestä kopterista loukkaantuneena, mutta yhä hengissä.
Ulkona on hirvittävä hävitys ja kauhistus ja tulinen helvetti, mutta perkele, sisulla sitä pärjätään! Kaikki, mitä ihmiset ovat oppineet vuosien varrella videopeleistä kertoo, että nyt seuraa selviytymisosio, jossa vastoin kaikkia todennäköisyyksiä voitetaan uskomattomat vaarat ja uhat, ja päästään turvaan.
Pelaaja saa kömmittyä hädin tuskin parikymmentä askelta pois helikopterista, ennen kuin hahmo kaatuu alas, eikä enää liiku koskaan.
En väitä, että tämä on sinänsä mitenkään uskomattoman oivaltavaa, mutta hivutettuna muuten hyvin perinteiseen "armeijan erikoisjoukot raa raa raa" -henkiseen räiskintäpeliin tällainen meno on suorastaan subversiivista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2009 17:16
Toi on totta. Vanhemmilla on vastuu kakaroidensa pelaamisesta.
Vastaa kommenttiinMutta olisi hurskastelua sanoa, että peliala on täysin voimaton ja syytön siihen, että alaikäiset pelaavat K-18-pelejä.
Parhaat pelit nyt sattuvat olemaan K-18, kyllä 15-vuotias sen ymmärtää. Ja ihan varmasti pääsee pelaamaan täysi-ikäisille tarkoitettuja pelejä, olivatpa vanhemmat kuinka vastuullisia hyvänsä. Parempia pelejä alaikäisille, vaadin minä.
Vastaa kommenttiin
Mikki Rautalahti
10.11.2009 18:25
Noo, tyypillinen 15-vuotias tuskin on oikeasti missään kovin merkittävässä riskiryhmässä pelien, elokuvien tai muun vastaavan viihteen suhteen, eiköhän se aikuisten pelin nähdessään housuunsa kauhusta paskova ja tietenkin ikuisesti hirvittävästi traumatisoituva ikäryhmä ole enemmän sitä ala-asteikäisten luokkaa.
Enivei, jos sanotaan, että peliala on voimaton, se on minusta vähän harhaanjohtavaa: ei peliala minusta ole asiasta juurikaan vastuussa, paitsi tietenkin sillä myyntitasolla. Totta kai alalla on tietty vastuu tuotteistaan, mutta jos peli on tarkoitettu aikuisille ja eksyy kuitenkin lasten käsiin, minkä valmistaja sille voi? Pitäisikö viinanmyynti lopettaa kokonaan, kun kersat kuitenkin pämppäävät?
Onhan se hankalaa vanhemmille. Lasten kasvattaminen on hankalaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.11.2009 22:05
Mua iljettää sotapeleissä se lähtökohta, että sotiminen on hauskaa ja sotilaat ovat cool. Jotkut pelit, kuten MW, yrittävät jollain tasolla kertoa että "hei, sota on oikeasti tosi kurjaa". Se on kuitenkin hieman epäuskottavaa, koska pelin lähtökohta on tarjota hauskoja ja cooleja sotameininkejä. Eihän tylsää ja kurjaa sotaa kukaan halua käydä, ei ainakaan pelissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2009 20:33
Pelasin just ton Modern Warfare 2:n alun läpi, vähän siitä kuuluistasta lentokenttäammuskelusta vielä eteenpäin.
En tiedä mitä tää kertoo musta ihmisenä, mutta ei se mikään suuri moraalinen shokki ollut. Tää on ampumaratapeli, jossa ammutaan jengiä. Tässä yhdessä kohtaa ne ei ammu takaisin, koska ne on siviilejä, mutta pelaajana ne tuntui musta aika samoilta pikseliukoilta kuin kaikki muutkin. En mä varsinaisesti ajattele, että nää tyypit joita mä normaalisti ammun kaikissa peleissä on jotenkin erityisesti ansainneet sen.
Paitsi jotain tunsin syvällä mustassa sydämessäni: lentokentällä kun menee on turvatarkastuksien sun muiden kanssa aika hirveä vitutus päällä. Nyt pääsi kävelemään metallinpaljastimsesta läpi konetuliase laulaen. Pari turvatarkastajaakin sai luodeista. Kyllä siinä purkautui vähän niitä patoutumia, joita kerääntyy kun asettelee kenkiään läpivalaistavaksi.
Huvittavaahan tässä on se, että Modern Warfare 2 on tarinansa osalta jossain James Bondin ja 24- tv-sarjan välimaastossa. Ei siinä rilluttelussa mitään syvällisiä tuntoja tuoda esiin vaikka pari siviiliä pistettäisiinkin ampumalinjalle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2009 22:44
Olen itse 17 vuotias ja sain kuin sainkin puhutun Modern Warfare 2 -pelin enkä hätkähtänyt yhtään viattomien pelihahmojen ampumista. Tälle on kaksi syytä, ensimmäisen sanoinkin jo, ketään ei oikeasti kuole ja toinen syy on, että juonellisesti pelaajan kuuluisi ampua digiukkoja. Juoni oli muutenkin mahtava, tuli mieleen, että tästä saisi aivan mahtavan elokuvan.
Ihmettelin muuten kauan, miksi useissa peleissä lukee: "Not for sale in the U.K.", mutta syy onkin se, että briteillä on paljon järkevämpi ikäluokitusjärjestelmä kuin EU:n PEGI. Tämä järjestelmä on nimeltään BBFC.
Ostin Fable 2 -pelin joka oli eräässä kaupassa brittien BBFC -luokituksella, joka oli antanut pelille k-16 ikärajan, mutta kaverini ei saanut ostettua sitä toisesta kaupasta, koska se sattui olemaan k-18, kiitos PEGI:n. Miksiköhän? Onko se hirveää normien rikkomista, kun pelihahmosi voi mennä naimisiin, ollessaan naimisissa tai että voit mennä sänkyyn useamman kuin yhden ihmisen kanssa, oli se sitten vaimosi/miehesi pelissä, joku joka vain haluaa mukaan vaiko ilotyttö? Pointti on se, että tämä toimenpide sattuu myös olemaan puhdas pelaajan päätös, kuten digiukkojen lahtaaminen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.12.2009 22:48
MikkiR:
Oli se, juu, aika hieno kohta. Erittäin odottamatonta, ottaen huomioon, että kyseinen pelihahmo sattui olemaan Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas, joista maalataan voittamatonta kuvaa lähes jokaisessa mediassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin