Sinivalkoisessa hampurilaisbaarissa

Leffamaku on homogenoitu. Se on tasakoosteinen, takuuvarma litran maito. Yleisesti ottaen ajatus on seuraava: mitä enemmän maa x näyttää amerikkalaisia elokuvia kansallisissa elokuvateattereissaan, sitä todennäköisemmin x on menettämässä kansallisen makunsa ja muuttumassa elokuvien mättömaaksi. Analogia ruoantuotantoon on ilmeinen. Köyhät syövät McDonaldsissa. Ja kääntäen: mitä kauempama jokin maa on Amerikasta kulttuurisesti, sitä vähemmän se haluaa katsella Hollywood-tuontantoja. Tekijä joka liitetään filmimakujen tasapäistymiseen on kansallisen markkina-alueen koko.

Mitä suuremmat maan sisämarkkinat, sitä parempi maku. Niissä maissa joissa on vaurautta ja paksulompakkoisia kuluttajia on myös kansallista elokuvatuotantoa ja kansallisen elokuvamaun kehittymistä. Pienet markkinataloudet joutuvat nielemään mitä annetaan: mainstream-elokuvarokkaa, vähän ulkomaisia importteja ja vähän tai tuskin ollenkaan kansallista makua.

US-elokuvien osuus kaikista suomessa julkaistuista leffoista 1980-luvulla oli seuraavanlainen:

1980 = 111 / 236 (47%)

1985 = 125 / 224 (56%)

1989 = 110 / 171 (64%)

(Lähde: Suomen Elokuvasäätiö)

Koordinaattori Reetta Hautamäki SES:stä tulkitsee asian. Jatkuva nousu on eräänlainen heijastus kansallisen maun kaksinapaisuudesta. Suosituimmat elokuvat ovat joko

a) kotimaisia tai amerikkalaisia
b)Harvoin mitään tältä väliltä.

Kotimaisia elokuvia haluttaisiin katsoa mutta niitä ei ole tarjolla.

"Suomessa kotimaisia ensi-iltoja on lähes puolet vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Se selittää amerikkalaisten elokuvien suurempaa osuutta"

US-tuotantojen osuus kansallisilla elokuvamarkkinoilla on kaikkialla maailmassa nousussa toteaa Singaporen Yliopistossa 2010 tehty tutkimus. Optimistien mukaan kyse ei ole mistään globaalista imperialismista. Kansalliset kulttuurit kyllä osaavat antaa kansainvälisille kulttuurituotteille ihan mitä merkityksiä haluavat.

On huomattu että usein ne elokuvat jotka ovat suosittuja yhdessä maassa ovat suosittuja myös toisessa. Lipunmyyntitilastoja pitävän Box Office Mojon (www.boxofficemojo.com) mukaan Tsekeissä nähtiin vuonna 2005 yhteensä 122 amerikkalaista elokuvaa. Suomessa lukumäärä oli täsmälleen sama.

Myös Suomen ja Bulgarian elokuvamauissa on jotain kiehtovan samanlaista.

Viime vuonna elokuvateattereissamme nähtiin 174 elokuvaa joista 106 oli Hollywoodista. Turkin vastaava suhdeluku on lähellä.

Eri maiden elokuvamakujen samankaltaisuus on ilmiö johon jotkut suhtautuvat pelolla.

Mutta Hollywood on jo kauan seurannut ohjeita käsikirjoitusten kansainvälistämisestä. Globaali Käsikirjoitus-kirjan kirjoittaja Dancyger väittää että elokuvia on tehtävä maailmalle. Arvostelijoiden mukaan tämä sekä latistaa että typistää elokuvien sisältöjä. Mahdollisimman suuri myynti edellyttää että tuote on mahdollisimman yhdenmukainen. Siksi Dancyger aloittaa teoksensa listamaalla elokuvan yleismaailmallisen reseptin. Tarvitaan yllätyksiä, energiaa ja aivan yhdenmukaisia juonikuvioita.

Olisiko sittenkin parempi puhua elokuvamaun kevytmaitoistumisesta?Jotkut sanovat sitä globalisaatioksi. Tasakoosteinen elokuvatarjonta ovat kuin hernekeitto. Taistelusta huolimatta se yrittää yhdessä pannukakun kanssa ylittää sovitun torstailounaan rajat.

Suomessa amerikkalaisten elokuvien osuus kaikista ensi-illoista on siis reilu 60%. Me olemme pohjoismaisessa katsannossa selvästi kärjessä makumme homogenoimisessa. Olemme ehkä lähempänä Espanjaa kuin Norjaa. Olemme jo ajat sitten ohittaneet Ruotsin jossa Hollywood-elokuvien osuus on vieläkin hädin tuskin puolet.

Kirjoitettaessa soi Large Amount of Soul: Fire on Water