Olen osa suomalaista retkikuntaa joka kartoittaa moottoripyörillä ensimmäisinä suomalaisina tutkimusmatkailijoina Myanmaria. Menemme paikkoihin jonne pääsee vain vesipuhveleilla, kävellen tai moottoripyörällä.
Meidän valitsemat tiet ovat niin kapeat että välillä puskat raapivat vasenta ja oikeaa kättä samaan aikaan. Sadekausi on muovannut monista teistä mutalammikoita joihin isokin moottoripyörä saattaa kokemattomalla jäädä upoksiin. Osa teistä on niin kuoppaisia että joudun keulimaan kuopan yli. Välillä tielle on romahtanut soraa sateen vyöryttämänä. Välillä ylitämme jokia, välillä puroja. Siltoja ei ole.
Saavuimme myöhään eilen illalla kylään, jossa asuu 100 ihmistä. Kylän pääelinkeino on tupakanlehtien kasvattaminen ja kuivaus. He jalostavat niistä sikareita. Pian koko kylä saapuu katsomaan kummaa kulkuettamme. Länsimaalaisia ei täällä varmastikaan ole useita käynyt. Lapsilla on itsetehtyjä leluja. Savu nousee tuvasta. Miehet ovat siellä testaavat oman kylänsä tuotteita. Kaikkialla tuoksuu sikarille. Morjestan vesipuhvelia. Sitten jatkamme matkaa alaspäin kohti Inle Lake järveä.
Moottoripyörillä pääsee vaikka minne mutta se ei ole mitään helppoa hommaa siltikään.
Ajamme elämäni haastavinta enduroprätkäreittiä alas vuorilta ja pian Inle Lake siintää alhaalla. Puolen tunnin hikisen reissun päästä olemme perillä. On jo pimeää. Majoitumme, pesemme mutaiset ajovarusteemme, syömme ja nukahdamme kaskaiden lauluun.
Pitkien unien jälkeen herään ja katson järvelle. Näky on häikäisevä. Vuoret siintävät sinisen järven taustalla. Edustalla kukkivat kirkkaanväriset kukat. Hotelli on ihanan laadukkaan oloinen. Kaikkialla on vihreää koska sadekausi on juuri päättynyt.
Aamupalan jälkeen lähdimme Inle järvelle seikkailemaan.
Herkullisen aamupalan jälkeen hyppäsimme pitkään veneeseen joka vei meidät ulos järvelle. Yksipyttyinen moottori papatti perässä ja vesi roiskusi. Inglajärvellä on paljon kelluvia kasveja. Opas sanoi että pian näemme paljon muutakin kelluvaa.
Saavuimme kelluvaan kylään. Ei se kylä oikeasti kellu mutta heidän tomaattiviljelmät kyllä kelluivat järven pinnalla. Hauskan näköisiä. Talot seisoivat paalujen varassa pitkin järveä.
Markkinat Inle Laken rannalla olevassa kylässä.
Rantauduimme. Kävimme markkinoilla ja lähdimme kohti toista kylää. Markkinoita on täällä viitenä päivänä viikossa. Aina eri kylässä. Kätevä järjestely. Parempi isommat markkinat kerralla kuin viidet pienet joka päivä.
Saavuimme pian toiselle puolta Inlejärveä. Hamepukuiset pojat ottivat veneemme vastaan. Nousimme ylös veneestä. Olimme saapuneet Lootuksenkukkasilkkitehtaaseen. Lotus, Silk & Cotton Hand Weaving Centre.
Lootuksenkukkasilkkitehdas Burma / Myanmar Inle Lake
Nainen katkoi lootuksen kukan varsia ja keräsi sen sisältä kuitua. Lootuksen kukka on todella harvinainen. Katsoin ikkunasta ja näin niitä pienen pellollisen kellumassa vedessä. Osassa oli valkoinen kukka kukkimassa. Lootus pitää täysikuusta ja silloin se on täysin auki.
Toinen nainen kerii lankaa kerälle rukilla. Menemme eteenpäin yläkertaan. Yläkerrassa kangaspuut laulavat.
Lopuksi saavumme myymälään. Sieltä voi ostaa kaikenlaisia tuotteita ja tietenkin lootuksenkukkakankaasta tehtyjä tuotteita.
Tämä näytelmä tuo mieleeni silkkitehtaan Kiinan Shanghaissa.
Siellä oli vastaava näytelmä. Se oli vaan räikeämpi: silkin teko alkoi 5 minuuttia ennen saapumistamme ja loppui kun kävelimme huoneesta ulos myymälän puolelle. Mitäpä ihminen ei tekisi elämysten ja kaupanteon vuoksi.
Pine ja Gilmore kuvailivat Experience Economy -kirjassa kuinka maailmassa kilpailu menee yhä enemmän siihen suuntaan, että firmojen on luotava elämyksiä pärjätäkseen. Silkkikutomoihin liittyvä käsityötaidon näytelmä on kuin suoraan Pinen oppikirjasta.
Inle järven näytelmässä ei ollut feikkiä kuin se, että myytävät tuotteet tehtiin muualla. Itse tehdas oli aito. Silti kokemus oli hieno ja toi historiaa aidosti esiin. Annan esitykselle 5/5 tähteä.
Lähdimme vielä uimaan. Pysähdymme hylättylle talolle järven keskellä. Siellä on lupa kenen tahansa käydä. Inle järven vesi on virkistävää. Noin 24 asteista.
Upea paikka. Inle järvi on helppo nuorille ja vanhoille. Valtava turistikohde tästä tulee ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa käydä ennenkuin kaikki löytävät Burman. Jos käyt Burmassa niin vieraile myös pikkukylissä äläkä tyydy pelkkään Inle järveen.
Ensimmäinen suomalainen motoristiryhmä Myanmarissa.
Kiipesimme juuri vuorille prätkillä. Alkumatka satoi kaatamalla mutta pian sade loppui ja lämmin Burman aurinko kuivasi meidät. Matkalla näimme paljon kulkukoiria. Yksi juoksi juuri prätkäni edestä täysiä tien yli. Kulkukoiria on tässä maassa älyttömän paljon. Matkalla näkyi myös vesipuhveleita, lampaita, lehmiä, kissoja ja hanhia.
Liikenne on hauska. Välillä risteyksestä pitää lähteä väärään suuntaan autoja vastaan ja pitää ajaa satoja metrejä vastavirtaan, josta sitten vasta pääsee omalle kaistalle. Tuntuu näin länkkäristä aika hurjalta kun liikenne saattaa välillä mennä kahteen suuntaan samalla kaistalla. Täällä se on ihan normaalia.
Burman Cybercity
Myanmarin hallitus päätti vuosia sitten, että tehdään Burmasta Hightech maa. He perustivat High-Tech Cityn Cybercity Yadanarpon.
Täällä on luottamukseen ja palveluksiin perustuva bisneskulttuuri. Hallitus rakensi tiet High-Tech Cityyn vuoren huipulle ja pyysi paikallisia yrityksiä perustamaan sinne toimiston. Vastalahjaksi yritykset saavat jalokivikaivosoikeuksia yms jolla itse bisnes tehdään. "Joskus täytyy tehdä jotain muuta, että voi tehdä sitä mitä haluaa" -sääntö pätee Myanmarissakin.
Cybercityn hienot rakennukset rakennettiin mutta yhtään työntekijää ei kaupunkiin saatu. Kaupungissa ei asu ketään, on vain hienot toimistot. Nyt tänne rakennetaan 2 yliopistoa ja toivotaan että sitä kautta kylään muuttaisi ihmisiä ja jäisi tekemään töitä.
Prätkä hajalla
Olimme juuri lähteneet High-Tech Citystä kun yksi ihan uusista Hondistamme otti ja hyytyi. Onneksi läheltä löytyi paikallinen moottoripyörämekaanikko, joka lupasi korjata rikkinäisen sytyttimen.
Hondaan voi yleensä luottaan mutta tämä onkin erikoisversio: kiinalainen Honda. Menimme syömään ja sillä välin paikallinen meksu eli mekaanikko vaihtoi lähes uuteen 1700km ajettuun Kiina-Hondaan puolan hiilen. Prätkä taas kunnossa.
Pääsimme huristelemaan eteenpäin kohti upeaa vuoristoa ja serpentiinimutkatietä. Muutamien tietullien jälkeen kaahailimme näköalapaikalle Goktiek :iin jonne kurvatessamme yksi meistä veti ekat pannut. On kahdenlaisia Suomalaisia motoristeja Burmassa sellaisia jotka ovat kaatuneet tällä reissulla ja sellaisia jotka eivät ole vielä kaatuneet tällä reissulla. Ei kaatuminen ole vaarallista. Eikä nytkään käynyt mitään.
Näköalalle päästyämme napsimme muutamat kuvat ja nautimme näköalan kanssa pienet virvokkeet.
1800 luvun kello
Näköalatasanteella olevan ravintolan isäntä kysyi meiltä jännittyneenä haluammeko nähdä kellon. Ihmettelimme, että mitähän tämä yrittäjä oikein meinaa ja uteliaisuuttamme ilmoitimme että tottakai halusimme.
Papparainen lähti innoissaan takahuoneeseen ja toi pian meille pumpulissa nähtäväksi kellon. Setä ilmoitti saaneensa sen isoisältään. Arvuuttelimme kellon arvoa. Setä ei myynyt kelloa meille 1000 dollarilla.
Jatkoimme matkaa pitkin hyväkuntoisia teitä. Katselimme kauniita maisemia ja pian saavuimme Kyaukme:en kylään jossa meitä odotti pieneen Shwe Palaung heimoon kuuluva paikallisoppaamme. Aurinko laskeutui ja lähdimme pimeässä kohti tutkimatonta vuoristoa.
Hu gwat village
Tie numero 312 on karttaan merkitty päätie, mutta se on hiekkatie. Hiekkatie on aikalailla kiltti kuvaus tästä tiestä, jonka pienimmät kivet ovat nyrkin kokoisia. Osa tiepätkästä on päivällisen sateen jälkeen todella liukasta ja jyrkkää. Onneksi on niin pimeää ettemme tajua miten korkealla olemme ja miten lähellä rotkoja liukastelemme. Korksus meren pinnasta on 1100metriä.
Saavumme kahden tunnin ajamisen jälkeen vihdoin väsyneenä perille Hu Gwatiin, joka on 3000 ihmisen kylä keskellä ei mitään. Piha on mutainen ja hiekkainen. Asuntomme on sähkötön mukava vanha kylänvanhimman kylä. Sisällä ei luonnollisestikaan saa pitää kenkiä.
Syömme erittäin hyvin rakkaudella tehtyä ruokaa. Turisteja kylässä käy harvoin ja tuntuu että me olemme kylän suurin turistinähtävyys. Turismia ei Burmassa ole ennen 2011 vuotta ollutkaan. Kylän tärkeimmät elinkeinot ovat oopiumin ja teen viljely. Teetä saa myytyä isompiin kaupunkeihin. Huumeilla on omat välitystiensä.
Muut turistit ovat pääasiassa paikallisia ja harvoin täällä käy ulkkisturisteja. Vaeltelu ja luolaseikkailut sekä kiipeily on mahdollista. Täällä päin Myanmaria on todella paljon kauniita maisemia. En ole tämän kylän maisemia vielä nähnyt koska on edelleenkin säkkipimeää.
Sotilaita tuli vastaan
Kun ajoimme tänne kylään meitä vastaan tuli noin viisikymmentä sotilasta kiväärit olallaan sekä muutamia sotilasajoneuvoja. Lähistöllä olevalla alueella kapinalliset ja hallitus taistelevat. Me joudumme menemään taistelun läpi. Mutta se ei kuulemma ole vaarallista. Me emme ole kummankaan osapuolen kohde.
Kuumailmapallon lähetys taivaalle
Kävelemme iltaruoan jälkeen kylän raitilla. Kolme kauppaa on vielä auki. Kaupat ovat sekatavarakauppoja joissa ei globaaleita brändejä näy.
Eilen vietettiin Buddhan taivasta laskeutumisen päivää. Muutamia kuumailmapalloja oli juhlista jäänyt jäljelle ja kylän lapset ovat sytyttämässä kuumailmapalloa.
Ensimmäinen kuumailmapallo saadaan ilmaan tulen avulla lämmittämällä. Pallo nousee talojen kattojen tasolle mutta laskeutuu sitten alas. Toinenkaan ei lähde sen korkeammalle. Usein pallot lentävät korkealle ja kauas kauniisti tulen valoa loistaen.
Henkien talo
Olemme melkein vuoren huipulla 50 metriä ylempänä on henkien talo jonne kaikki kuolleet menevät. Paikallisten mielestä siellä on pelottavaa kun siellä on haamuja. Aika taikauskoista. Täällä haudataan ihmiset metsiin ja siksi metsissä on pelottavaa. Käymme katsastamassa tiikeripatsaat ja henkien päällikön. Kengät pitää taas ottaa pois. Ihan hieno mesta.
Sumu on noussut. Olemme pilven sisällä. Kävelemme alas kyläpäällikön talolle. Matkalla kuulemme kun munkit kuuntelevat musiikkia. Kunnon munkit eivät saisi kuunnella musiikkia. Työnnämme prätkät taloon sisälle etteivät uteliaat lapset vääntele bensahanoja yms vääriin asentoihin.
Lattia on patjana. Lakanana on viltti. Painan pääni tyynylle ja peittelen itseni huopaan. Kuuntelen tuhansien lintujen yölaulua. Vaivun pian uneen täällä kyläpäällikön talossa. Vuoren huipulla. Pilven sisällä. Burmassa. Keskellä ei mitään.
Moni ihminen maailmassa ei osaa osoittaa kartalta missä Burma on. Edes kaikilla Aasialaisilla ei ole tarkkaa käsitystä maan laajuudesta vaikka Burma on maailman tiheimmin asuttujen Kiinan ja Intian naapurimaa. Kyllä: myös Kiina on Burman naapurimaa. Burman naapurimaita Kiinan ja Intian lisäksi ovat Laos (missä se on?), Bangladesh (joo ehkä tiedän missä se on?) ja Thaimaa (aa...tän mä tiiän, tää on helppo). En kuitenkaan tiennyt että Burman pinta ala on 677000 neliökilometriä ja että maassa asuu 65 miljoonaa ihanaa ihmistä.
Burmassa aika on pysähtynyt. Argaaritalous jyrää vielä. Maa kehittyy kuitenkin kovaa vauhtia.
Burmassa aika on pysähtynyt
Moni Burmaan matkannut sanoo matkan olevan kuin aikamatka 1900 -luvun alkupuolelle. Sähköä ei ole joka paikassa eikä kaasua. Moni helmikorvakoruturisti saattaa kitistä pienistä asioista kuten: hotellin tervetulodrinkissä ei ollut jääpaloja tai että miksi kengät pitää riisua ja miksi pitää paljain jaloin kiivetä Shwe Dagonille. Ne asiat mitkä meille länkkäreille (länsimaalaisille) on normaalia hyödykettä on Burmalaisille vielä kaukaista utopiaa ja päinvastoin: se mitä Burmalaiset pitävät normaalina on meille suomalaisille kulttuurishokki.
Kaikilla burmalaisilla ei olisi varaantällaiseen luksushotelliin. Ihanaa olla rikkaassa kuplassa kehittyvän maan sisällä.
Burmassa varallisuuserot ovat valtavat
Samalla kun toiset sinnittelevät hengissä pysyäkseen, on toisilla varaa pitää huippuelintasoa yllä. Jokainen meistä suomalaisista keskituloisista voisi Burmassa pitää omaa palvelijaa, useita autoja, isoa taloa ja puutarhaa, puutarhuria. Jokainen suomalainen keskituloinen voisi nauttia epäkehittyneen maan edullisesta hintatasosta ja lentää silloin tällöin ulkomaille ökyluksusshoppailureissuille. Me Suomalaiset olemme kaikki hyvätuloisia, jos suhteutamme tulomme meidän ostovoimaan Burmassa.
"It is only time, with the growth of symphathy, that the charm and beauty of the palace steal on one." - V.C. Scott O' Connor, Mandalay and Other Cities of the Past in Burma
"Apua! Kännykkäliittymä maksaa 150 dollaria kuukaudessa!".
Jos muistamme mitä puhelut ja data 90-luvulla suomessa maksoivat niin osaisimme suhtautua asiaan. Totumme asioihin niin ettemme enää osaa arvostaa niitä. Emme osaa arvostaa rajatonta edullista mobiilia dataa joka edistää demokratiaa Suomessa.
Emme osaa arvostaa sähköä ja kitisemme ja vaadimme käsittämättömiä korvauksia jos myrsky on kaatanut puita sähköjohtojen päälle emmekä saa sähköä keskelle metsää pariin päivään.
Täytyy lentää kauas että näkee lähelle
Meillä Suomessa on oikeasti tosi edistyksellistä. Osaammeko arvostaa sitä? Olemmeko kiitollisia siitä että meillä on vaikkapa kaikkia lääkkeitä saatavilla ja että kaikkien Suomalaisten on mahdollista saada loistavaa koulutusta jos vain haluaa. Olkaamme kiitollisia siitä mitä meillä on.
"Burma. Se on niin kaunis ja surullinen.
Moni asia Burman surullisuudessa syntyy Burman kauneudesta." - Timothy Syrota, Welcome to Burma and Enjoy the Totalitarian Experience -kirjassa
Kiipeilijälle tarjolla korkeita vuoria
Moni Burmalainen ei ole ikinä nähnyt lunta. Silti maan pohjoisimmissa osissa kohoavat Himalajan vuoret ovat yhdet maailman upeimmista vuorista lumihuippuineen ja maisemineen.
Joki, Mandalay, Myanmar
Suomeakin pidempi joki
Burman pinta-alasta ja koosta kertoo jotain Ayeyarwady joka on maan pisin joki. Tämä Himalajalta lähtevä joki on yli 2000 km pitkä eli paljon pidempi kuin Suomi. Sen varrella maanviljelijäyrittäjät pitävät viljelysbisneksiään ja logistiikkayrittäjät hyödyntävät sitä ekologisena kuljetusreittinä.
Joki ei ole kuitenkaan vielä edes yhtä pitkä kuin koko Burma vaan Burma on noin tuplat suomen pituinen jatkuen melkein alas Malesiaan asti(muttei ihan).
Meidän hotelli Mandalayssä on Royal Power Hotel
Siirretäänpäs pääkaupunki toisaalle
Valtaa pitävät ovat monissa maissa tehneet pääkaupunkikepposen. Suomessakin pääkaupunki oli aikaisemmin Turku Åbo mutta pääkaupunki siirrettiinkin yllättäen määräyksestä Stadiin eli Helsinkiin.
Samanlainen temppu tehtiin Myanmarissa kun sotilashallitus yhtäkkiä vuonna 2005 päätti vaihtaa ikiaikaisen pääkaupungin Yangonin tilalle uuden pääkaupungin uuteen Nay Pyi Daw:iin "royal city" kaupunkiin.
Burman eli Myanmarin isoimmat kaupungit
1. Yangon 5 M
2. Mandalay 1.2M, tänne olen juuri lentämässä
3. Mawlamyine (Moulmein) 0.3 M
4. Muut kaupungit ovat pikkuruisia
Parhaat bisnekset Burmassa
Huumekauppa on yksi parhaista ja epäeettisimmistä bisneksistä monessa maassa. Niin on myös Burmassa.
Onhan täällä muitakin bisneksiä. Ihan normaalia rakentamista, maanviljelyä, kanafarmarihommia, energiaa ja kaupustelua. Nettipuolella ois kyllä vielä puuhattavaa... vink vink.
Maanviljeleminen on Myanmarissa tärkeä elinkeino. Pellot ovat muodoiltaan kauniita, kuin käsin piirrettyjä.
Lentokone laskeutuu Myanmariin
Lentokone laskeutuu. Maanviljelijöiden pläntit ovat kauniisti käsin muotoiltuja. Ne harvat tiet joita näkyy ovat viivasuoria. Lentoasema on kuin temppeli. Kultakattoisia säihkyviä temppeleitä näkyy joka paikassa.
Kone on maassa. Sataa vettä. Sateenvarjoja meille pitävät lentoemot saattavat jokaisen matkustajan 70-lukuhenkiseen dieseliltä tuoksuvaan bussiin. Sotilaita ja virkapukuisia on vastassa. Virkamiehiä ei saa kuulemma kuvata. En kuvaa jottei tule hankaluuksia.
Lentokentällä meidät ottaa vastaan 70-luku henkimen dieseliltä tuoksuva bussi
Hain Viisumin etukäteen Bangkokista Myanmarin lähetystöstä. Lentoasemalla näyttää olevan myös Visa On Arrival piste. Sinne menee muutama maahantulija.
Myanmarin aakkosto on ihan omanlaisensa. En ymmärrä näistä kirjaimista yhtään enkä edes tiedä onko nämä kirjaimia vai numeroita.
Passintarkastuksessa kenelläkään ei ole kiire
Virkailija laittaa leimoja rauhassa. Kaikki jonoissa seisovat turistit ovat innostuksesta ja jännityksestä hieman liikehteleväisiä ja hermostuneita. Virkailijalla ei ole mikään kiire: hän laittaa söpön vaaleanvihreän pöytätuulettimen päälle.
Maahantulojonot erotetaan toisistaan vaaleansini-vaaleanpuna-puna-vaaleanvihreä -värisillä ketjuilla. Kaikki on järjestyksessä.
Mandalay Myanmar. Lentokentän vessa. Parempi kuin odotin.
Maan laadun näkee yleensä vessojen tasosta. Suhteellisen siistiä. Pöntön vesi on ruskeahkoa. Ainakin ensi mielikuva maasta on hyvä.
Tägit. Täältäkin näitä löytyy. Oiskohan jonkun turistin vääntämä?
Todellisuus paljastuu
Zach ja Severi ovat vastassa. Pakkaamme kamat Zachin autoon ja huristelemme kohti Royal Power Hotellia. Zachin vaimo on paikallinen ja heillä on prätkävuokraamon lisäksi kanafarmi.
Autot Myanmarissa ovat oikeakätisiä vaikka ajellaan oikealla puolella. Erikoista.
Zach ajelee kadun oikealla puolella ja ratti on oikealla puolella. Jotain outoa tässä on mietin ja kysyn. Myanmarissa ajellaan oikealla puolella koska kun maa itsenäistyi niin paikalliset halusivat jotain muuta tilalle. Brittien vasemmalla puolella ajo sai jäädä ja kansallista identiteettiä ruokittiin ajamalla oikealla puolella. Suomalaista miellyttää. Auto on kuitenkin vääräkätinen eli ohittaessa pitää mennä todella paljon vasemmalle että näkee edellä ajavan ohi.
Mopoja ja skoottereita Myanmarissa on paljon. Niiden maahantuonti on hyvä bisnes. Moni hakee skoottereita 2 yhden päällä ajaen esim Kiinasta.
Autot Burmaan tai siis Myanmariin tuodaan ulkomailta. Pääosin Japanista. Autoissa on joku vakuutusjuttu jonka vuoksi vakuutukset nousevat kovasti kun auto vanhenee ja siksi maahan tuodaan paljon uusia autoja. Jälkimarkkinat käytetyille autoille löytyvät naapurimaista jossa oikealta ajettaville autoille on enemmän kysyntää. Ehkäpä uudet kannattaa valmiiksi hankkia sellaisina että ne saa myytyä paremmalla hinnalla. Älykästä bisnesajattelua.
Mun paras kaveri seuraavat 2 viikkoa. Olemme ensimmäinen suomalainen prätkäseikkailuporukka Myanmarissa ikinä.
Päätämme ajaa Zachin himan kautta. Heidän koko suku asuu samassa suvun omistamassa kerrostalossa. Maa on kallista joten pitää rakentaa ylöspäin.
Saan prätkän. Onpa nautinnollista ajaa teepaita päällä shortseissa ja avokypärässä.
Tämä prätkä on mun paras kaveri seuraavat 2 viikkoa.
Majoituimme hotellille josta avautuu mahtavat näkymät kaupungin yli ja vuorille saakka. Hotelli on laadukas ja täynnä turvamiehiä. Tuntuu kivalta. Seikkailun jännittävin osa on takana. Epämukavuusalue on ylitetty ja huomaan olevani vielä hengissä.
Söimme burmalaista ruokaa eikä vatsani ole ainakaan vielä mennyt sekaisin. Olen jopa ajanut jo prätkää Myanmarissa. Kulttuuri on shokki mutta uskon sopeutuvani, ainakin pariksi viikoksi.
Tee Shops: Vinkki teenjuojille
Burmalaiset eivät pese astioita kovin hyvin. Teetä riittää termospullossa todella paljon. Voit pestä teekupin itse siten että täytät kupin teellä yli äyräiden. Sen jälkeen peset kupin servetillä teen kanssa. Käytät siis teetä pesuvetenä. Heität servetin ja teen pois ja kaadat uuden teen puhtaaseen itse pesemääsi kuppiin.
Myanmar vai Burma?
Olemme siis Burmassa joka on viralliselta nimeltään Myanmar. Zach puhuu vuorotellen burman rahasta ja burman kielestä ja myanmarissa asumisesta. Arkikielessä Burma ja Myanmar ovat kuin Viro ja Eesti suomalaisille. Sekoittuu sopivasti eikä juuri ketään haittaa.
Kysyn myös saako sotilaita kuvata. Periaatteessa jotkut eivät tykkää mutta kyllä he sitten sanovat. Vaaraa kuvaamisessa ei ole.
Noin puolet maasta on jo sellaista jonne saa mennä. Loput aukeavat heti kun siellä on turvallista. Muuten täällä on ihan turvallista liikkua.
Joka maassa on oma tapansa myydä ja kaupitella. Mainostaulut jankieltotaulut ovat aina lokaali kulttuuri-ilmiö. Mitä mieltä olet toimisivatko nämä suomessa?
Ei huumeita.Erikoinen kyltti. Hotellilta.Aikamoinen markkinointikikka. Tätä joku testasi suomessakin ja sai ainakin hyvin näkyvyyttä ja palstatilaa.Reppureissaajakin voi olla hämillään. Matkailu avartaa.
Olemme lähdössä Burmaan prätkäilemään. Viisumi haetaan Bangkokista. En ole ennen käynyt Bangkokissa paitsi ohikulkumatkalla joten matka lentokentältä Burman konsulaattiin hieman jännitti.
Vieraassa kulttuurissa kiinnittää huomioita jänniin asioihin. Tässä muutama havainto.
Juna onkin 4D hauskuus.Hieno mainos katolla. Pink is the navy blue of asia.Sähköjohtojen asennustyyli on hieman vapaampi kuin Suomessa.Junalla seikkailua.Perillä konsulaatissaPerillä konsulaatissa.Tottakai Thaimaassa pitää vähän ajella TuktukillaSyön kaikki jälkiruoat. Nami!Rankan matkan jälkeen voi palkita itsensä herkkuruoalla.Ja pienet kolat päälle ja kahvit.
Bangkokista +25 asteesta. Poutakelistä.
Illalla satoi vettä rankemmin. Tässä iltaelämää:
Vettä satoi kaatamalla. Taas kuva vinossa jotta saat niskavenytyksiä.Bangkokin valot. Pimeä tulee niin aikaisin että valaistukseen pitää kiinnittää huomiota.Valo korostaa kivasti arkkitehtuuria.Valaistuksella saa aikaan ihmeitä.Vesibussilla pääsee kätevästi ja nopeasti ilman ruuhkia.Luin eka vahingossa väärin.
Burmassa prätkäilijä näkee paljon hiekkaa, mutaa, temppeleitä, vuoristoja ja vaikka sotia. Jännää ja niin avartavaa!
Olen siis lähdöss viiden suomalaisen ja yhden paikallisen kanssa prätkäilemään Burmaan. Reissun järjestää kaverini Severi Virolainen, jolla on moottoriseikkailufirma MadBike. Saimme juuri viestin oppaaltaamme Burmassa:
"I just came back from a ride on the backroad to pyin oo lwin from kyaukme. Our third day. There is a bit of a war going on there now so we may have to make some detours but there are many places to go around there. Nothing to worry about."
Nothing to worry about.
Reissuun lähtijän pitää aina kertoa etukäteen minne aikoo mennä. Jos meitä ei sitten 2 viikon päästä ala kuulumaan, niin tässä reittisuunnitelma, jonka varrelta voi etsiskellä kidnapattuja motoristeja. Meidät tunnistaa siitä, että meidän pyörät ovat uusia Honda XR125 mallisia ja olemme varmaan ainoat suomalaiset motoristit koko maassa.
Burman reittisuunnitelma. Team MadBike.
Matkailu avartaa. Toivon, että tämän reissun jälkeen osaan suhtautua paremmin suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.
Suomi on kaunis maa, tällaisen väriloiston keskeltä on tylsä lähteä. Upea seikkailu Burmassa odottaa ja se myös jännittää.
Olen lähdössä tänään Burmaan. Heräsin ilman kellon soittoa 5.19. Taitaa vähän jännittää. Eilen pakkaillessani tavaroita mietin muutamia tärkeimpiä tavaroita mitä tarvitsen mukaani. Useat niistä ovat teknologiahyödykkeitä, joista ei ole mitään hyötyä ilman sähköä. Tärkeimmät matkalle pakattavat tavarat:
1. Kännykkä
Kännykällä voi soittaa näppärästi paikasta ja toisesta. Ilman kännykkää on nykyään vaikea reissata missään. Kännykällä voi ottaa valokuvat, siihen voi ladata kartan offline -tilaan.
2. Paikallinen SIM -kortti
Roaming maksut ovat usein ällistyttävän kalliita. Jos datan roamaamisen hinta pelottaa, niin säästät pitkän pennin paikallisen SIM -kortin hommaamalla. Saat myös puhelut paljon paljon halvemmalla ja jos mukana on kaveriporukka, niin porukan sisäiset puhelut ovat moninkerroin halvempia.
Monissa maissa myydään prepaid -kortteja jotka saa ihan vain hakemalla kaupasta. Esimerkiksi Kambodzassa täydellä datapaketilla SIM kortti maksoi viikoksi 19,90 ja netti oli nopeampi kuin suomessa.
Kun hommaat paikallisen SIM -liittymän, niin saat käyttöösi näppärästi lokaatiopalvelut, kuten Foursquaren ja Yelp:in, joilla
3. Kamera
Kännykän kamerassa on aina akku loppu kun sitä tarvitaan. Kunnon kameralla voit tallentaa oikealla optiikalla.
4. Pädi tai isonäyttöinen kännykkä
Jos mun kännykkä ei olisi riittävän kokoinen, ottaisin mukaan jonkun pädin tms. Pädillä on kätevä hoitaa checkinit lentokoneisiin. Pädillä tai kännykällä voi kirjoittaa kirjan yms. Läppäri on usein liian painava ja iso. Joku pienempi laite kannattaa ehdottomasti pakata mukaan.
5. Aurinkokennokännykkälaturireppu
Järkytyin sunnuntaina kun kuulin, että Burmassa menemme paikkoihin, jossa ei ole sähköä. Minulle ei tullut mieleen mitään ratkaisuvaihtoehtoa.
Tapasin onnekseni maanantaina Edin, joka kertoi olevansa mukana TesPack -nimisessä firmassa ja hänellä oli ratkaisu, jonka tarvitsen ehdottomasti mukaan. Edi yhdisti minut Caritta Seppään ja Luis Mantillaan, jotka ovat innovoineet Mario Aquileran kanssa repun, jolla voi ladata kännykkää, pädiä ja jopa läppäriä aurinkopaneelin ja lisäakun avulla. Tespack idean ja innovaation takana on Mario Aguilera. Mario on Tespack oy:n toimitusjohtaja. Innovaatio syntyi alunperin omasta tarpeesta kun elektronisista härveleistä oli aina akut loppu.
No nyt mulla on aurinkokennolaturireppu.
Luis läheti mulle pitkän meilin, jossa kertoo firmansa taustoista. Tykkään innovatiivisista startupeista, joten laitan tähän suoraan Luisin kertomat tiedot.
Tespack originally was a company the specialized in the development of energy regulators for solar panels and wind turbines. At that time the company was called Electriel and had 2 directors but for creative differences they decided to go there separate ways. While that was happening our backpacks where starting to be designed. That took from 7 to 9 months and the company TESPACK was born.
TESPACK at the moment specializes in the combination of renewable energy technology with everyday outdoor equipment or as we say here “Travelling Instruments”.
We chose the name TESPACK in honor of the pioneer of the wireless technology Nicola Tesla. We are in decision to implement in the future to our company this principle which is to work with wireless energy technology.
To answer your question in regards to what product is the most important for TESPACK? We believe that all our products are important as each is for specialty purposes.
Tespack is the first company in the world that came up with a cycling solar backpack (Wheeler Backpack) and a trekking professional solar backpack and the first company that gives the option for one solar panel to fit in 2 different backpacks which we have a design patent on them that allows us to use circular and ellipse shaped solar panels.
We have simplified the technology by making our bags user friendly and allowing all our battery banks to work with all our solar panels. You don’t need to know about technology or electricity. Also we give color, bag and design option to our range of products (www.tespack.com) giving as well option of design with technology.
All our products are made by the best design in the market. Our backpacks are made entirely from cordura with Teflon, only our Tashev backpack is made from polyester but we can make it from cordura if needed, Zippers YKK, Buckles Duraflex, TEBOX breathable mesh in the back.
We feel that all our gadgets have something to bring to the table. Our window solar chargers, battery banks that also come in different colors and universal chargers that’s extremely convenient for the masses.
This is just the tip of the iceberg for TESPACK as our main objective for the future is to work entirely with Wireless Technology and obviously create awareness for renewable energy.
Also we are now participating in the ISPO competition and would appreciate if you can give us your support by voting for us and sharing the link to others.
Yrittäjä esittelee TesPack -innovaatiota, jolla voi ladata kännykän tai läppärin vaikka viidakon keskellä.
Aika kiinnostava tuote. Saa nähdä miten aurinkokennokännykkälaturireppu (aika pitkä yhdyssana #muuten) kestää Burman pölyissä, mudassa, vuorilla ja viidakoissa.
Tässä tärkeimmät. Sähköongelmakin on siis ratkaistu. Innovoikaa Suomi nousuun, minä lähden tästä oppimismatkalle! Menestystä päivääsi!
