Pohjois-Italiaan sijoittuva Gardajärvi on suosittu lomakohde.
Monte Baldo
Gardajärven itärannalta nousee Monto Baldo -vuori, jonka itäpuolella on mahtavat mutkatiet motoristeille. Monte Baldolle pääsee maastopyörällä ja tuolihissillä. Maastopyörän voi myös viedä hissillä ylös, jolloin voin nauttia pelkästä alamäestä.
Monte Baldolla voi vaellella, ratsastaa ponilla, syödä ja juoda ravintolassa, riippuliitää tai ottaa aurinkoa.
Reissasimme järven länsipuolelta itäpuolelle lautalla. Tässä terveiset lautalta:
Tässä terveiset Monte Baldolta:
Monte Baldo -vuodelle pääsi myös 360 panoraamahissillä.Monte Baldolla Italian Gardajärvellä voi myös riippuliitää.
Eläintarha
Garda -järven ympäristössä on myös eläintarha. Siellä on mukava safari, jossa saa ajaa omalla autolla kirahvien seurassa. Tässä terveiset eläintarhasta.
Eläintarhassa oli suloisia kirahveja, jotka tallustelivat safarilla suoraan autojen välistä.
Kävimme tänään Riministä käsin päiväretkellä San Marinossa. Autolla matka olisi kestänyt kolme varttia mutta pieni ruuhka yllätti ja tuli ylimääräinen vartti matkaan. Viivästys ei harmittanut sillä näky San Marinosta Riminin yli merelle oli häikäisevän upea.
Kävimme linnan tornissa jossa oli myös kiva asemuseo vanhoine miekkoineen, aseineen, haarniskoineen ja kilpineen. Torneista on hienot näkymät.
Vatikaani, Sikstuksen kappeli ja Vatikaanin Museo.
Kävimme tänään Vatikaanissa. Menimme paikalle varsin myöhään, noin puoli kolmen aikaan.
Pietarin kirkkoon jonotimme vähän yli puoli tuntia. Mielestäni älyttömän pitkä aika. Olen kuullut että jotkut ovat jonottaneet jopa 2.5tuntia!! Kirkkoon jonotettuamme kuulimme että Sikstiiniläiskappeli eli Sikstuksen kappeli on Museon pääsylipun takana eli sinne ei pääse ollenkaan kirkon kautta vaan pitää kiertää takaisin Italiaan ja tulla museon puolelta takaisin.
Onni onnettomuudessa...
Kannattaa mennä Museolle vasta melkein sulkemisaikaan.
Lähdimme Pietarin kirkolta vasta 20 vaille neljä. Museon portit menevät kiinni klo 16. Kävely kirkolta Museolla kesti 10 minuuttia ja onneksemme 10 vaille 4 ei enää ollut yhtään jonoa. Aikaisemmin päivällä jonoa oli ollut 100 metriä. Kun pääsee sisään, saa olla sisällä kuuteen asti. Riitti meille varsin hyvin.
Itse Sikstuksen kappeli oli kaukana rauhallisesta kappelista: vartijat huusivat olkaa hiljaa ja huusivat ettei siihen saa pysähtyä vaan menkää tuonne sivuun. Maalaukset olivat perus kirkkotaidetta ja mielestäni aivan yliarvostettua taidetta vaikka ne joidenkin mielestä ovat kuuluisia niin siltikään en ymmärrä sellaista taidetta.
Joku äijjä.
Jos et ole kirkkotaiteen fani niin maailmassa on muitakin kirkkoja joissa voi käydä. Vatikaani on aivan yliarvostettu paikka eikä kannata käydä jollei nauti ihmisruuhkasta ja hälinästä tungoksen keskellä.
Ilkka Lavas
Motoristi joka ei nauti turistirysistä mutta kävi Vatikaanissa yleissivistyksen vuoksi
Olen koettanut 3 viikkoa metsästää Italiasta hyvää ruokaa. Tänään vihdoin löysin. Tässä isoimmat opit mitä olen etsiessäni oppinut.
Tänään löysimme hyvää ruokaa pienestä ravintolasta ihan kaukana keskustasta Tripadvisorin avulla.
1. Älä syö nähtävyyksien läheisyydessä
Nähtävyyksien lähellä on vain turistiansoja. Niissä on ylihintaista ruokaa eikä laatu ole mitenkään erityistä.
2. Älä luota Googlen arvosteluihin sokeasti
Googlessa ja Tripadvisorissa on usein arvosteluja, mutta näistä varsinkin turistipaikoissa monet on nälkäisten turistien lisäämiä jotka ovat löytäneet paikan kaatosateen keskellä tai uupuneina helteestä. Jos arvosteluja on vähän, lue arvostelujen tekstit. Lue rivien välistä. Onko arvostelija kulinaristi vai repputuristi. Yritä myös lukea paikallisia tekstejä. Jos italialaiset kirjoittavat jotain tyyliin fantastico!!! niin ne joko ovat omistajan kavereita tai oikeita asiakkaita.
Hotellien suosituksetkin ovat usein vain lähimpiä ravintoloita jotka eivät välttämättä ole mitenkään erityisiä.
3. Käytä monia tietolähteitä
Aluksi etsin paikkoja vain Googlen ja Yelpin avulla. Niitä käyttävät enimmäkseen läskit mcdonalds-jenkkituristit. Kokeile myös Tripadvisoria josta löytyy mainio appi moneen Italian kaupunkiin. Foursquare on myös toimiva. Tarkista myös millaisilta ravintolan nettisivut vaikuttavat.
Mitä pienempi firma sitä persoonallisempi palvelu. Älä mene isoon ravintolaan jollet halua olla teollisen koneiston linjaston osa.
Italiassa puhutaan todella huonosti englantia joten osoita selkeästi sormella mitä haluat tilata ja näytä tarjoilijalle niin saat varmemmin sitä mitä halusit. Ei ole myöskään väärin kysyä mitä mieltä tarjoilija on jostain. Kannattaa myös kysyä minkä kokoinen joku ruoka on jos epäilee että tuleeko siitä ähkyyn tai että riittääkö se. Kesken ruokaa voi onneksi tilata lisää ja lisää ja lisää.
5. Syö pitkän kaavan kautta
Ottakaa pöytäseurueelle yhteisiä ruokia ja jakakaa alkupaloja. Jakakaa alkuruokia ja pääruokia. Jälkiruokiakin voi jakaa. Kokeilkaa eri juttuja ja pyytäkää tarjoilijaa auttamaan mitä kannattaa tilata. Jos joku ei maistu niin tilatkaa jotain muuta. Ei kaikkea ole pakko syödä.
Illan löytö: Osteria Roma in Tavola. Roomassa. Löytyi Tripadvisorin avulla.
Tänään syötin Tripadvisorin ja Googlen avulla 3 paikkaa navigaattoriin. 2 ekaa paikkaa oli kiinni, kolmas auki. Kolmas oli oikein mainio paikka. Nautinnollista ruokahetkeä ja pitkää pinnaa. Italiasta löytää yhtä hyvää ruokaa kuin Suomesta jos vain osaa etsiä ja käy hyvä tuuri.
Olemme Roomassa. Tänään aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen lähdimme seikkailulle ensin St Sebastianin katakombeille. Ennen luolaseikkailua täytimme vatsamme L'Archeologia -ravintolassa.
L'Archeologia -ravintola kelpasi aikanaan myös Woody Allenille. Ei mikään erikoinen ravintola mutta ihan ok safkaa kalliilla.
Katakombeja on monia ja ne ovat aika samanlaisia kaikki. St. Sebastianin katakombeissa on 12km luolia. Emme ihan kaikissa käyneet vaat tyydyimme puolen tunnin opastettuun kierrokseen. Lapsille siinä oli sopivasti jännitystä ja aikuisille mausteeksi vähän historiaa. Oikein mainio etappi.
St Sebastianin kirkon alla on 12 km katakombeja.
Katakombien jälkeen suuntasimme kohti Tivoli -kaupunkia ja Villa Adrianaa. Raunioilla oli kiva kiipeillä ja väkeä oli niin vähän että porttien väärille puolillekin oli helppo livahtaa. Hieno paikka.
Adrianuksen kukkulalla oli upeita raunioita. Lapsille oli ķiva että pääsi vähän kiipeilemään.
Illaksi ajoimme serpentiiniä ylös Tivolin kaupunkiin. Ajoin vahingossa liian pitkälle ja saimme ajaa kaikkien kaupungin yksisuuntaisten pikkukujien läpi autolla. Välillä jouduin jännittämään mahtuuko auto niin kapeista kujista laisinkaan.
Tivoli -kaupunki on puoli tuntia Rooman ulkopuolella. Sieltä on hienot näkymät alas Roomaan. Auringon laskettua valomeri on huikea.
Illalliselle päädyimme Il Ciocco -ravintolaan joka yllätti meidät positiivisesti. Pizza oli hyvää. Näköala mainio. Ruoat laadukkaita.
Il Ciocco ravintolassa oli mainiota ruokaa vaikka tarjoilija sekoilikin tilauksissa ja ruokien tuomisen ajoitus oli miten sattuu.
Ainoat miinukset Il Ciocco ravintolalle annan siitä että
1) tarjoilija mokasi tilauksen. Tilasimme Tonnikalapihvin ja saimme Naudan pihvin. Näytin vieläpä listalta Tonnikalapihviä ja tarjoilija katsoi sen siitä. Loppujen lopuksi Tonnikalapihviä ei ollut edes saatavissa ja saimme Bassia tilalle. Pihvikin kyllä näytti mainiolta mutta Veeti halusi kalaa.
2) kun olimme jo tilaamassa jälkiruokia, tarjoilija toi ruoan lisukkeeksi tilaamamme salaatit. Ajoitus meni täysin pieleen. Italia on Italia ja täällä tarjoilijat ovat ammattitaidottomia ja kielitaidottomia epäkohteliaita tunareita. Viiden tähden lounas pilataan surkealla palvelulla.
Edelleenkin olen sitä mieltä että olen saanut Suomessa parempilaatuista ruokaa ja parempaa palvelua kuin mitä olen vielä täältä Italiasta löytänyt. Etsintä jatkuu. Tripadvisor, oppaat, Google, Yelp ja Foursquare ovat loistavia työkaluja hyvien paikkojen löytämisessä. Ehkä täältä jotain erinomaista voi vielä löytyä.
Il Ciocco ravintolasta oli mainiot näkymät putoukselle suoraan alas. Kellarissa oli luolasto.
Positivinen yllätys löytyi ravintolan kellarista. Luolasto. Aurinko oli jo laskenut mutta luolasto oli valaistu. Upea päätös päivälle.
Italia ei ole täydellinen. Italia on vähän sinnepäin. Italiassa moottoritien on tärkeintä olla musta. Ne pomput ja kuopat eivät kuulemma paikallisia haittaa. Italiassa lait kirjoitetaan ensin ja sitten keksitään keinot miten niitä voidaan kiertää.
Oletko miettinyt ikinä millaista olisi maailma jos se olisi tasaista harmaata? Mitä jos ei olisi hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Jos olis vain samanlaisia päiviä eikä mitään tapahdu.
Olen Timmelsjochin huipulla 2.5km korkeudessa. Näpit jäässä ja näkyvyys nolla. On niin kylmä etten saa edes visiiriä auki.
Olemme moottoripyöräilemässä Alpeilla. Meillä oli 2 ekaa ajopäivää ihan täydellisiä. Aurinko paistoi. Mutkia oli. Vuoristonäkymät olivat kauniimpia kuin postikorteissa.
Tänää oli ihan toisenlainen päivä. Täysin eri ääripäästä. Reitti oli täydellinen ja teoriassa tästäkin olisi voinut tulla täydellinen Unelma Lomapäivä. Aamu alkoi aamu-uinnilla. Se oli hyvä. Sitten alkoi alamäki. Alkoi sataa vettä.
Vesisade
Optimistina en laittanut sadeasua päälle kun ajattelin että tämä sade loppuu pian. Ei loppunut. Sade vain jatkui. Jouduin laittamaan sadeasun päälle. Satoi tunnin. Satoi kaksi. Satoi koko loppupäivän.
Ajoimme hienoa reittiä läpi vesisateen. Hanskat alkoivat vuotaa vettä läpi. Sormet alkoivat viilentyä.
Ajoimme vahingossa maksulliselle motarille. Poistuimme sieltä 7.5 km päästä. Hinta 8.5 euroa eli yli euron kilometri. Vaihtoehtoinen reitti olisi ollut moottoripyörille mukavampi ja ilmainen. Vittu. No rahaa se valtioki tarttee.
Suljettu kelkkarata
Yksi päivän suunnitelmista oli käydä kelkkailemassa hurjaa kelkkarataa pitkin. Pääsimme paikalle todetaksemme että se on suljettu vesisateen takia. Puuh.
Ville ja suljettu kelkkarata. Tulipahan nähtyä.
Timmelsjoch passo
Ajoimme ylös Timmelsjochin ylitystä. Vedisade yltyi kaatosateeksi. Ilma viileni mitä ylemmäs menimme. Ylhäällä oli lunta ja 6 astetta lämmintä. Näpit jäässä ja hyvät mutkat meni kärsiessä. Hullua tämä motoristin elämä. Mietin että mitä järkeä tässäkin on. Näköalat olivat nolla vaikka tiesin että tässä olisi yhdet reitin upeimmista näköaloista. Ajoimme pilven sisällä puolet vuoren ylityksestä ja näkyvyys oli noin 20 metriä jos sitäkään.
Näkyvyys oli heikko ja maisemat jäivät näkemättä.
Bensavalo alkoi palaa...loppuuko multa bensa??
Mietin että loppuuko minulta nyt vielä kaiken lisäksi bensa. Bensavalo on palanut jo 42km. Jännittää. Lisää jännitystä vilutuksen lisäksi. Sammutin moottorin alamöissä. Ehkä se auttoi sillä bensa riitti tankille. Ajonautinnosta ei voi mainita muuta kun että näpit olivat edelleen jäässä. Nyt jo syväjäässä ja vesisade oli jäätävää.
Vittuileva taksikuski
Pääsimme onnellisesti hotellille ja lähdimme kohti Aqua Domea. Siellä pääsimme lämmittelemään saunoissa ja porealtaissa. Hetken paratiisi. Olimme lähdössä takaisin hotellille. Tilasimme taksin.
10 minuuttia odotettuamme taksikuski tuli. Kaveri kysyi mitä kyyti maksaa Hubeniin. Taksikuski suuttui että hän ei vie teitä Hubeniin ja kiroili ja alkoi huutaa. Hänelle oli sanottu kyyti Söldeniin. Hän paiskasi oven kiinni ja ajoi pois.
Tilasimme uuden taksin. Seuraavalla taksikuskilla oli parempi päivä. Hotellilla meitä odotti viiden ruokalajin ateria. Nyt on vatsa täynnä herkkuja. Ruoka vieläpä kuului hotellin hintaan. Hyvä lopetus vaihtelevien tilanteiden päivälle.
Päivän pelasti ihana hotellin emäntä ja herkullinen iltapala.
Nyt unta palloon jotta jaksaa huomenna kohdata unelmaiset hetket ja vitutuksen tilanteet. Tällaista tämä moottoripyörällä seikkailu on. Luonto pitää kohdata sellaisena kun se itsensä meille tarjoaa.
Elämä. Nautitaan raakana. Happamat palat ja siirappiset hetket. Kokonaisuus on ei olisi täydellistä ilman tunteiden ääripäitä.
Kävimme ainakin seitsemässä saunassa Itävallan Aqua Domessa.
Ilman vitutus maksimusta Unelma Loma ei tuntuisi herkulta. Menestystä elämääsi. Muista että sadepilvelläkin on hopeareunus.
Ilkka Lavas
Motoristi
Täydelliseen päivään kuuluu ylämäkiä, alamäkiä, mutkia mutta myös jäätelöä maailman pisimpiin siltoihin lukeutuvan Europabrücken alapuolella.
Kathmandussa on turistin helppo seikkailla. Kaupungin tiet ovat ihanan pieniä ja neljän miljoonan ihmisen kaupungissa on pikkukaupungin tunnelma.
Saavuin eilen illalla Dogmanduun. Kathmandua sanotaan dogmanduksi koska täällä on älyttömästi koiria. Koirat haukkuvat.
Aamuherätys tuli aasian tyyliin musiikilla joka kaikui pihalla.
Turisteja, turisteja, turisteja
Tänään Kathmandussa kävimme tutustumassa vanhaan kaupunkiin. Ero Myanmariin on valtava: Turisteja on tuhat kertaa enemmän Nepalissa.
Nepal Kathmandun vanhasta kaupungista: Patanista.
Huomenna menemme prätkillä Pokharaan. Pokhara on alempana ja siellä on vähän lämpimämpi.
Siskon miehellä on viiskymppiset. Sen kunniaksi varasimme riippuliitoretken.
Olemme prätkillä kiertämässä ympäri Myanmaria. Välillä pitää tulla viidakoista turismin keskelle leikkimään oikeiden turistien kanssa.
Olemme saapuneet Baganiin. Maksamme 15 dollaria pääsymaksua. Tuhat vuotta sitten tämä oli miljoonakaupunki. Kaupunki valloitettiin ja koska valloittajat eivät sopeutuneet ilmastoon he lähtivät pois. Kaupunki jäi tyhjilleen. Puiset miljoonan ihmisen talot ovat ajan saatossa tuhoutuneet. 4400:sta kivisestä temppelistä on 2200 maanjäristyksen jäljiltä pystyssä. Osaa on kunnostettu, osa on alkuperäisessä mallissaan. Osasta on varastettu historiallista taidetta.
Olemme sisällä 1058 vuonna rakennetussa temppelissä. Keskellä on neljä isoa tiilistä rakennettua pylvästä ja keskellä iso laatta. Samanlainen kuin Angkor Watissa. Kaikki tietävät Angkor Watin mutta Bagania ei kukaan tiedä. Kukaan ei edes tiedä missä Myanmar on tai että täällä asuu 65 miljoonaa ihmistä. No mennään takaisin temppeliin. Toisin kuin kaikkialla muualla Myanmarissa, tässä temppelissä ei näy Budhapatsaita. Oppaamme arvelee että temppeli olisi Intialaista perää oleva Hindutemppeli.
Yhdessä pagodassa oli yli 1400 Budhapatsasta.
Seinät on rakennettu hiekkakivestä. Runko tiilestä. Maanjäristys teki Baganin temppeleissä pahaa jälkeä. Nykyään temppeliä ja koko temppelialuetta kunnostetaan. Historillinen paikka.
Maksamamme pääsymaksu 15 dollaria olisi sotilasjuntan aikana mennyt valtion virkamiesten omiin taskuihin. Nyt kirjanpito on läpinäkyvää ja raha 15 usd tai 15 dollaria menee oikeasti alueen kehitykseen. Tai ainakin näin oppaamme väittää. Kivestä kaiverrettujen taulujen taakse väitetään piilotetun smaragdeja ja timantteja. Osa taideteoksista on ryöstetty. Osa hakattu auki.
Budha vangittuna
Siirrymme seuraavaan temppeliin. Täällä Budha on vankina. Tiilestä tehty Budha ja temppelirakennus huokuu tuhatvuotista historiaa. Ei Intialaisia vaikutteita vaan tässä on pelkkiä buddhajuttuja. Tuoreempi tapaus. Miljoonakaupungissa oli eri uskontontoja. Samalla tavalla kuin stadissa. Ajattelen jos stadiin jäis pelkät kivirakennukset jäljelle ja puukäpylä muuttuisi aarnimetsäksi. Pasilan tornista katselisimme auringonlaskua tyhjentyneessä kaupungissa tuhannen vuoden päästä.
Kolmas temppeli 2200sta
Seuraava temppeli numero 3/2200 on vuorossa. Temppeleitä täällä on vierailijan näkökulmasta loputtomasti. En tiedä onko stadissa 2200 kirkkoa? No täällä oli ja enemmänkin. Tämän temppelin nimi on Gu Byauk Gyi Temple. Seinämaalaukset ovat valoherkkiä. Siksi ei saa ottaa kuvia. Otan silti. Täälläkin näkyy intialaisia vaikutteita. Seinillä näkyy budhalaistarinoita. Tarinoita on yli 500 ja niissä opetetaan hyvää elämää ja elämänarvoja.
Ei saa kuvata. Kuvaan silti. Salamavalo on se mikä syö kuvia. Ei kuvaaminen.
Diktatuuri suojeli historiallista kohdetta
1990 vuonna sotilashallitus päätti että vanhasta baganista kaikkien pitää muuttaa pois. Syntyi uusi bagan jossa asuu noin 10000 ihmistä. Diktatuurin hyviä puolia on nopea päätöksentekokyky. Huonoja on niin paljon etten viitsi luetella.
Kun alue oli tyhjennetty ihmisistä, hallitus rakensi sinne kolme isoa uutta rakennusta. Yksi arkeologiseksi museoksi. Kaksi muuhun tarkoitukseen. Näiden kolmen uuden rakennuksen vuoksi Unesco ei hyväksy aluetta maailmanhistorialliseksi kohteeksi. Kaiken pitäisi olla vanhaa. Sellaisia haittoja.
Temppeleille saa vielä kiipeillä. Parin vuoden päästä varmaan osa suljetaan yleisöltä.
Käymme muissakin temppeleissä. Mm. Ananda Phaya temppelissä joka kärsi pahasti 1975 maanjäristyksen aikana. Olemme nyt nähneet ja kuulleet niin paljon Budhista että Budhapatsaita alkaa tulla jo korvista ulos.
Temppeleillä on kiva hengata
Kesällä Baganissa on todella kuuma jopa 40 astetta. Silloin temppelissä on silti viileä ja paikalliset tulee tänne hengaamaan. Paikallisilla on eväsboxit ja sanomalehdet mukana ja paikalliset saattavat viettää koko päivän temppelin viileydessä. Temppeleiden parimetriset seinät estävät kuumuuden tulon sisään.
Monella Buddhapatsaalla on hassunnäköisesti neljä sormea yhtä pitkikinä. Ennen maanjäristystä niillä oli yksi pidempi mutta maan järistessä tuli niin paljon vaurioita että seuraavien Buddhapatsaiden sormet rakennettiin yhtä pitkiksi. Samasta syystä laihat Budhat muutettiin lihavimmiksi. Näin ainakin paikallisoppaamme meille väitti.
Jatkamme temppelikierrosta. Nyt alkaa tulla jo kiintiö täyteen. Yksi temppeleistä on monikerroksinen. Sen kakkos ja kolmoskerroksessa on kirjastoa yms. Sotilashallituksen aikana ylempien kerrosten käyttö kiellettiin ja paikat lukittiin, koska sotilaat ja hallitus pelkäsivät niihin pesiytyviä sala-ampujia.
Seuravaksi vuorossa pagoda, jonka teki veljensä ja isänsä tappamalla kuninkaaksi päässyt. Tätä kukaan paikallinen ei halua pitää kunnossa koska paikks voi tuottaa pahaa onnea. Paikalliset uskovat karman lakiin ja ovat muutenkin aika taikauskoisia.
Bagan. Upea paikka jonka olemassaolosta en tiennyt ennen tätä reissua.
Auringonlasku
Baganissa alkaa aurinko laskea. Kaikki turistit kiipeävät korkeimmille Pagodille. Turistibussit kulkevat kulkueena ja meidän hevosvankkurit siinä välissä. Kiipeämme turistilauman mukana ylös. Pari munkkia kiipeää myös. Hiljennymme katsomassa kuinka aurinko painuu alas.
Aurinko laskee. Tuhat vuotta vanhat rakennukset hiljentyvät yöksi. Lähdemme takaisin hotellille. Upea paikka. Kannattaa käydä ennenkuin paikka on yhtä suosittu ja ruuhkainen kuin Angkor Wat.
Polkupyörät rakennetaan ties mistä osista. Käsityötä arvostetaan Burmassa.
Maailman ensimmäisinä suomalaisina motoristeina pääsemme sellaisiin paikkoihin Myanmarissa, jonne ei ilman paikallisopasta pääse. Tarvitsemme erityisluvat.
Pulloissa ei tarvitse panttia
Burmalaiset kierrättävät kaiken. Roskat kerätään tien varteen läjään. Koirat syövät kaiken syömäkelpoisen. Vanhat sukat ja paidat kerätään talteen ja niistä parsitaan kasaan paitoja köyhemmille.
Vanhoista renkaista tehdään laukkuja. Metallit viedään metallinkierrätykseen.
Käsityötä ja kierrätysinnovaatioita arvostetaan. Veitsenteroittaja kiertää kylästä kylään teroittamassa kivensä kanssa teriä ja saksia.
Sepän työtä vielä arvostetaan
Vuotava alumiinikattila hitsataan umpeen. Saksien ja kirveiden teroittajat ovat arvostettuja. Kellot ja sähkölaitteet korjataan. Moottoripyöriä korjataan loputtomiin. Kaikki varaosiksi kelpaava säästetään.
Burmalaisilla ei ole roskiinheittämisen ylellistä mahdollisuutta
Muovipullot kerätään talteen ja täytetään uudestaan. Niistä tehdään myös leluja. Lasipullot pestään tarkkaan - ei pantin vaan itse pullon arvon vuoksi.
Lelut on useimmiten itse tehtyjä. Kierrätetty joistain vanhoista tavaroista.
Muotivaatteet ostetaan second hand shopista, jonne vaatteet tulevat japanista.
Kierrätystä arvostetaan, koska on pakko. Yhdellä matkaseurueesta hajoaa kengät. Suutari löytyy nurkan takaa ja korjaa kengät käden käänteessä.
Tuleeko sinusta isona sateenvarjonkorjaaja vai alumiinipannujen korjaaja? Arvostetaan tavaroita. Arvostetaan sitä mitä meillä on. Ei heitetä kaikkea roskiin.
