"Älä mene sinne. Siellä on vaarallista.", varoittaa taksikuski kertoen, että Christianiassa ammuskelevat huumekauppaa pyörittävät Helvetin Enkelit ja muut huumekauppiaat eivätkä ampujat välitä sivullisista vaan ammuskelevat ympäriinsä miten sattuu. Christiania on aina jakanut Tanskalaisia kahteen kategoriaan: niihin, jotka haluaisivat "siivota ongelman pois" ja niihin, joiden mielestä "on ok, että Christianiassa voi ostaa mietoja huumeita". Kolme kertaa naimisissa ollut ja jälleen eronnut taksikuskimme on ilmeisesti tottunut siivoamaan aikaisemminkin ongelmia elämästään pois.
Christianian vapaakaupunki
Christiania ei ole varsinaisesti vapaa Tanskan laeista, vaikka sitä sellaisena on vuoden 1971 valtauksesta lähtien pidetty. Christiania perustettiin vuonna 1971 Kööpenhaminan keskustaan, vanhalle armeijan kasarmialueelle. Erään tulkinnan mukaan armeijan alueet eivät kuuluneet siviilihallinnolliseen kuntaan, vaan muodostivat oman hallinnollisen alueensa. Tanskassa on silti kiellettyä myydä, ostaa ja pitää hallussa hassista ja muita huumeita ja siksi alueella on ehdoton kuvauskielto. Jos valokuvaat, menetät vähintään kamerasi, pahimmillaan henkesi. Erityisesti Pusher streetillä kuvaaminen on vaarallista. Periaatteessa muualla voi kuvata, mutta kannattaa silti kunnioittaa alueen erityisluonnetta ja kuvaamattomuuden kulttuuria.
Christianhamnin 36 hehtaarin alueella asuu pysyvästi noin tuhat ihmistä. Huumekauppaa pyöritetään "muutaman rikollisliigan toimesta", jotka käyvät joskus taisteluja keskenään. Silti Christiania on yksi Kööpenhaminan suosituimmista turistikohteista ja siellä on pääsääntöisesti turvallista, jos vain noudatat kuvauskieltoa etkä rettelöi. Paikalliset pitävät kovaa kuria ja alueelta saa nopeasti häädön jos riehuu. Christianian vakiasukkaat eivät hyväksy kovien huumausaineiden kauppaa alueella, sillä siellä asuu myös paljon lapsiperheitä. Alun perin hippien valtaama paikka on nyttemmin tullut tunnetuksi anarkistien, taiteilijoiden ja huumeidenkäyttäjien alueena. Christianiassa vierailee vuosittain noin miljoona turistia.
Kuvaamisen lisäksi myös yksityisautoilu vapaakaupungissa on kielletty. Paikallisten omien sääntöjen mukaan ei myöskään kannata juosta, sillä juokseminen saattaa aiheuttaa yleistä paniikkia. Alueella järjestetään usein konsertteja ja siellä on paljon kahviloita ja ravintoloita.
Arvokas maa-alue
Christianian maapohjan arvoksi lasketaan satoja miljoonia Tanskan kruunuja. Tanskan valtio on tarjoutunut myymään sen asukkaille alihintaan 76 miljoonalla kruunulla (10 miljoonaa euro). Tarkoitusta varten on laskettu liikkeelle erityinen "Christiania-osakkeiden" anti. Summasta on kerätty (29.8.2015) vasta 12 322 551 kruunua (1,6 miljoonaa euroa).
Vapaaehtoisia vuokria alueen asukkaat maksavat yhteisölleen noin 20 miljoonaa kruunua vuodessa.
Poliisi käy Christianiassa päivittäin ja kadulla saattaa silloin kuulua huuto "ost" eli juusto. Se on merkki siitä, että poliisi on lähellä.
2014 vuoden maaliskuussa poliisi teki jättiratsian Christianiaan. Kuulustelujen seurauksena 83 ihmistä pidätettiin kannabiksen hallussapidosta. Pidätetyiltä takavarikoitiin aseita ja lamauttimia. Pidätetyiltä löytyi tutkinnan aikana pankkitililtä miljoonia dollareita, 3,5 kiloa kultaharkkoja sekä käteistä 3,5 miljoonaa tanskan kruunua (noin 460000 euroa). 13 pidätetyn epäillään myyneen 40-740 kiloa hasista marraskuu 2013 - maaliskuu 2014 aikana. Yhdeksästä epäillystä päätekijästä 5 on Helvetin Enkelien jäseniä. Yksi heistä - 41 vuotias Michael Brokside - löytyi hirttäytyneenä tutkintavankeuden ensimmäisenä päivänä.
"Älä mene sinne. Siellä on vaarallista.", varoittaa taksikuski kertoen, että Christianiassa ammuskelevat huumekauppaa pyörittävät Helvetin Enkelit ja muut huumekauppiaat eivätkä ampujat välitä sivullisista vaan ammuskelevat ympäriinsä miten sattuu. Christiania on aina jakanut Tanskalaisia kahteen kategoriaan: niihin, jotka haluaisivat "siivota ongelman pois" ja niihin, joiden mielestä "on ok, että Christianiassa voi ostaa huumeita". Kolme kertaa naimisissa ollut ja jälleen eronnut taksikuskimme on ilmeisesti tottunut siivoamaan aikaisemminkin ongelmia elämästään pois.
Christianian vapaakaupunki
Christiania ei ole varsinaisesti vapaa Tanskan laeista, vaikka sitä sellaisena on vuoden 1971 valtauksesta lähtien pidetty. Christiania perustettiin vuonna 1971 Kööpenhaminan keskustaan, vanhalle armeijan kasarmialueelle. Erään tulkinnan mukaan armeijan alueet eivät kuuluneet siviilihallinnolliseen kuntaan, vaan muodostivat oman hallinnollisen alueensa. Tanskassa on silti kiellettyä myydä, ostaa ja pitää hallussa hassista ja muita huumeita ja siksi alueella on ehdoton kuvauskielto. Jos valokuvaat, menetät vähintään kamerasi, pahimmillaan henkesi. Erityisesti Pusher streetillä kuvaaminen on vaarallista. Periaatteessa muualla voi kuvata, mutta kannattaa silti kunnioittaa alueen erityisluonnetta ja kuvaamattomuuden kulttuuria.
Christianhamnin 36 hehtaarin alueella asuu pysyvästi noin tuhat ihmistä. Huumekauppaa pyöritetään "muutaman rikollisliigan toimesta", jotka käyvät joskus taisteluja keskenään. Silti Christiania on yksi Kööpenhaminan suosituimmista turistikohteista ja siellä on pääsääntöisesti turvallista, jos vain noudatat kuvauskieltoa etkä rettelöi. Paikalliset pitävät kovaa kuria ja alueelta saa nopeasti häädön jos riehuu. Christianian vakiasukkaat eivät hyväksy kovien huumausaineiden kauppaa alueella, sillä siellä asuu myös paljon lapsiperheitä. Alun perin hippien valtaama paikka on nyttemmin tullut tunnetuksi anarkistien, taiteilijoiden ja huumeidenkäyttäjien alueena. Christianiassa vierailee vuosittain noin miljoona turistia.
Kuvaamisen lisäksi myös yksityisautoilu vapaakaupungissa on kielletty. Paikallisten omien sääntöjen mukaan ei myöskään kannata juosta, sillä juokseminen saattaa aiheuttaa yleistä paniikkia. Alueella järjestetään usein konsertteja ja siellä on paljon kahviloita ja ravintoloita.
Arvokas maa-alue
Christianian maapohjan arvoksi lasketaan satoja miljoonia Tanskan kruunuja. Tanskan valtio on tarjoutunut myymään sen asukkaille alihintaan 76 miljoonalla kruunulla (10 miljoonaa euro). Tarkoitusta varten on laskettu liikkeelle erityinen "Christiania-osakkeiden" anti. Summasta on kerätty (29.8.2015) vasta 12 322 551 kruunua (1,6 miljoonaa euroa).
Vapaaehtoisia vuokria alueen asukkaat maksavat yhteisölleen noin 20 miljoonaa kruunua vuodessa.
Poliisi käy Christianiassa päivittäin ja kadulla saattaa silloin kuulua huuto "ost" eli juusto. Se on merkki siitä, että poliisi on lähellä.
2014 vuoden maaliskuussa poliisi teki jättiratsian Christianiaan. Kuulustelujen seurauksena 83 ihmistä pidätettiin kannabiksen hallussapidosta. Pidätetyiltä takavarikoitiin aseita ja lamauttimia. Pidätetyiltä löytyi tutkinnan aikana pankkitililtä miljoonia dollareita, 3,5 kiloa kultaharkkoja sekä käteistä 3,5 miljoonaa tanskan kruunua (noin 460000 euroa). 13 pidätetyn epäillään myyneen 40-740 kiloa hasista marraskuu 2013 - maaliskuu 2014 aikana. Yhdeksästä epäillystä päätekijästä 5 on Helvetin Enkelien jäseniä. Yksi heistä - 41 vuotias Michael Brokside - löytyi hirttäytyneenä tutkintavankeuden ensimmäisenä päivänä.
Alpit osaavat aina yllättää matkailijan omalla jylhyydellään. Alpit on hauska matkakohde moottoripyörällä ja autolla. Polkupyöräilijöille ja vaeltajille Alpeilla on paljon mukavia haasteita ja näköaloja.
Alpit on täynnä hyviä mutkateitä ja vuorten ylitysreittejä eli Passoja. Upeimpia näistä on kuuluisa (mutta ruuhkainen) Stelvio, Timmelsjoch sekä maksullinen tie Großglockner Hochalpenstraße.
Alpeille reissaavan kannattaa huomioida, että lähellä asuvat tulevat sinne useimmiten viikonloppuna, joten pe-su on ruuhkaa enemmän. Viikolla on enemmän tilaa.
Alpit on seikkailu. Suosittelen. Menestystä elämääsi!
Slovenia on pieni maa. Sloveniassa asuu noin 2 miljoonaa ihmistä ja sen naapurimaita ovat Italia, Unkari, Itävalta sekä Kroatia. Euroilla pärjää hyvin.
Kun juttelin tuttavieni kanssa Sloveniasta kaikki siellä käyneet suosittelivat Bled kaupunkia ja järveä, jonka keskellä on saari. Minun päämäärä oli huiputtaa prätkällä Slovenian korkein tie Kranjska Goran lähellä Kukla-Razorin luonnonpuistossa.
Tässä kuvia Sloveniasta. Kannattaa mennä pidemmäksikin aikaa.
Ajoimme Serbiaan Romaniasta Drobeta-Turnu Severin kaupungin läheiseltä rajanylityspaikalta. Meiltä tarkastettiin normaalin passintarkastuksen lisäksi moottoripyörän vakuutusten voimassaolo, tätä varten vakuutusyhtiöstä olimme tilanneet etukäteen green cardin.
Rajanylityksen jälkeen ajoimme Tonavan vieressä menevää tietä nro 34 kohti Mosnaa. Ajoimme ennen Mosnaa pienen ylimääräisen mukavan mutkapätkän Mirocin kautta. Tämä alkupätkä Serbiaa oli todella upea ja mieleenpainuva. Tie oli suht hyvässä kunnossa, tai keskimäärin Romaniaa paremmassa. Ajomukavuutta toi myös viileä Tonava, vuorten varjo ja metsiköt, jotka viilensivät muuten niin kuumaa (+34... +40 asteista) ajoa.
Serbia on keskellä montaa maata. Serbian naapurimaita ovat Unkari, Romania, Bulgaria, Macedonia, (Kosovo), Albania, Montenegro, Bosnia-Herzegovina ja Kroatia. Osa Serbiasta on vuoristossa, osa on tasaista.
Jotain outoa Serbian teissä?
Jatkoimme Mosnasta Majdanpekiin pitkin tietä 164. Tämä tie oli varsin kiva ajaa. Jotain outoa alkoi kuitenkin tuntumaan mutkissa silloin tällöin. Asfaltissa oli jotain outoa vaikka se näytti ihan kunnolliselta. Erään kaivoksen jälkeen asfaltti oli hieman mutkalla ja siinä oli syvät urat. Prätkän rengas heittelehti omituisesti. Ajattelin sen johtuvan syvistä ajourista. Vähensin vähän vauhtia ja jatkoimme muuten ajoa normaalisti.
Majdabpekistä jatkoimme kohti Kučevoa pitkin tietä 33. Erään pellon jälkeen käännyimme kohti pientä kukkulaa ja takapyöräni lähti irti tiestä mutkassa. En onneksi kaatunut. Ajattelin, että tie on varmaan liukas siitä kohtaa. Vähensin lisää vauhtia. Asfaltti näytti hyväkuntoiselta edelleen, eikä tiessä ollut yhtään paikkausjälkeä. Asfaltti näytti kyllä yllättävän vaalealta ja oudon sileältä. Parin mutkan jälkeen käännyin alamäkeen 90 asteista mutkaa. Nopeus oli ihan normaali sellaiseen mutkaan, nopeusrajoitus 90 km/h, mutkanopeus jotain alle 50. Sitten yhtäkkiä lähti eturengas alta. Ajauduin vastaantulijoiden kaistalle. Eturengas sai jostain pitoa ja sain pyörän takaisin hallintaani. Palasin omalle kaistalle ja katsoin peiliin jossa takana tuleva motoristi pyöri pitkin asfalttia. Minulla kävi tuuri, hänellä huonompi tuuri.
Serbian tie voi olla yhtä liukas kuin jäinen tie.
Olet varmasti ajanut joskus autolla mutkaan, missä on mustaa jäätä. Näkymätöntä, mutta älyttömän liukasta. Kuvittele ajavasi sellaiseen prätkällä. Niin liukas oli asfaltti tuossa mutkassa. Siinä olisi voinut vaikka laskea pulkkamäkeä.
Juttelen illalla paikallisen Serbin kanssa. Hän muuttaa syksyllä Pohjois-Ruotsiin liikunnanopettajaksi. Hän kertoo, että Serbiassa käytettiin kymmeniä vuosia sitten Jugoslavian aikakautena asfaltissa kovaa kiveä, mikä kulumisen myötä hioutuu sileäksi ja on kuin liukasta marmoria. Tie on erittäin kestävä, mutta tappavan liukas. Ole varovainen kun ajelet Serbiassa.
Guest House Baikal Topola
Yövyimme keittaassa keskellä peltoja. Guest House Baikal on saanut nimensä Venäjä suurimman järven, Baikal -järven mukaan. Hotelli oli loistava: iso uima-allas, herkullista ruokaa, hyvä aamupala ja ystävällinen henkilökunta. Mieleenpainuvaa oli, että tarjoilijalla oli vieressä englanninkielen tulkki, jotta he pystyivät palvelemaan meitä.
Topola - Valjevo - Sarajevo
Maittavan aamupalan jälkeen lähdimme Serbiasta kohti Bosnia-Herzegovinaa ja Sarajevoa. Tie sinne kulki Serbian Topolasta Valjevon kautta, eikä tie ollut yhtä liukas kuin idässä kulkemamme tiet 147 ja 33. Ajoimme kuitenkin varovasti ja vältyimme liukasteluilta. Tietä oli todella mukava ajaa, vaikka lämpöä oli +29.. +36 astetta. Sarajevo on onneksi ylempänä ja reitti sinne vuoristoista, näin ilmakin oli vähän viilempää.
Serbiasta jäi hyvä fiilis. Ruoka oli erinomaista ja palvelu hyvää. Liukkaat tiet jos asfaltoitaisiin kunnolla, niin tämä olisi motoristiseikkailijan unelmamaa.
Sanotaan, että matkailu avartaa. No niin se kyllä tekee. Kaikki mielikuvani Romaniasta ennen reissua Romaniaan olivat vääristyneitä.
Ensimmäisenä Romaniasta tulee mieleen romanikerjäläiset Helsingin asemalla. Fail! Romani ja romanialainen on eri asia. Romaneista Suomessa käytetään joskus epäsopivaa nimitystä mustalainen tai manne. Niin myös romanian romaneista. Romaneista tulee usein myös mieleen Hurriganesin Remu Aaltonen tai laulaja Rainer Friman joista kumpikin on romani, mutta ei kotoisin Romaniasta eli ei ole romanialainen. Siis hä? Romani ja romanialainen on eri asia. Toki Romaniassa voi myös asua romanialainen romani jos hän on Romanian kansalainen.
Millään näillä mielikuvilla tai henkilöillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä itse Romanian eli maan kanssa.
Jotta tietää, mikä ero on romanilla ja romanialaisella, täytyy ymmärtää mikä on romani ja mistä he ovat kotoisin. Romanit (romanin kielen sanasta Rom, ihminen ) on nykyisen pohjoisen Intian alueelta aikoinaan lähtenyt indoiranilainen kansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Osa heistä asuu Romaniassa, mutta sielläkin romani on vähemmistökansa (2,5% väestöstä). Romanit eivät alunperin ole kotoisin Romaniasta.
Romanien tarkkaa kokonaismäärää on heidän kiertolaisen elämäntyylinsä takia vaikea arvioida, mutta arviot liikkuvat yleensä 20 miljoonan tietämillä. Heistä puolet asuu Euroopassa. Lähes joka maassa, vähemmistönä, kiertolaisena, vakiintuneina tai romanikerjäläisinä.
Entä sitten romanialaiset? Romanian väkiluku Wikipedian mukaan on 19 042 936. Väestöstä 89,5 prosenttia on romanialaisia, 6,6 prosenttia unkarilaisia ja vain 2,5 prosenttia romaneja eli noin 475000 romania (tieto Wikipedia, vuosi 2002).
No palataanpa ihmisistä takaisin maantietoon.
Romaniaan moottoripyörällä
Ajoimme Romaniaan moottoripyörillä. Reitimme kulki ensin laivalla Viroon. Sieltä reissu kulki reittiä Viro - Latvia - Liettua - Puola - Slovakia - Unkari - Romania. Ajoimme Romaniaan 5 päivää. Lentokoneella pääsee tietysti nopeammin, mutta meidän matkan tarkoitus on moottoripyöräily Romaniassa.
Ennen rajaa oli mustalaisleiri. Jännitti hieman. Onkohan koko maa täynnä epämääräisiä leirejä? Millaistakohan Romaniassa on? Onkohan siellä turvallista? Kaikki uusi ja tuntematon on aina pelottavaa. Siksi omat ennakkoluulot ja pelot on hyvä kohdata, nimetä ja näin ne muuttuvat pienemmiksi tai häipyvät kokonaan. Matkailu avartaa ja hyvin pian saimme huomata, että Romaniassa ei ole mitään pelättävää.
Satu Mare
Olimme ensimmäiset 2 yötä Satu Maressa, joka on noin 100 000 asukkaan kaupunki Unkarin rajan lähellä. Romanian muita naapurimaita Unkarin lisäksi ovat Ukraina, Moldova, Bulgaria sekä Serbia.
Satu Maressa oli ihan sivistynyt tunnelma. Ei mikään turistipaikka, mutta turistimeininkiä emme tulleet täältä hakemaankaan. Taksilla oli edullista kulkea, ruoka oli ihan ookoo, juomat maittavia ja paikalliset ystävällisiä. Eihän tämä nyt mikään Lontoo ole, ehkä lähempänä Bangkokia, mutta sata kertaa pienempi.
Kuuma täällä ainakin näin kesällä on. Vähän liikennettä. Ei luksuskauppoja. Muutenkin kauppoja on vähän ja nekin ovat pieniä sekatavarakauppoja. Walmart, Prisma tai Lidl ei ole vielä tänne onneksi löytäneet. Kaikki on ihanan persoonallista ja samalla yhtä hankalaa kuin ennenvanhaan Suomessa, kun piti käydä hakemassa eri tavarat eri erikoiskaupoista. Leipäkauppa ja vesimelonikauppa on omia firmojaan. Supermarketteja tai länkkäribrändien liikkeitä ei ole ainakaan tässä pikkukaupungissa. Ei me kyllä niitä onneksi tarvitakaan. Me tulimme Romaniaan seikkailemaan.
Hilpeä hautausmaa
Lähdimme toisena Romania päivänä käymään pohjois Romaniassa päiväreissulla. Ajoimme metsän poikki lähellä Ukrainan rajaa. Aloin hämmästellä, kun en ollut nähnyt Romanian puolella kuin yhden mustalaisleirin. Eikö tämä sittenkään ole superköyhä kerjäläismaa!?!!
Ajelemme pienten kylien ja kaupunkien läpi. Monet talot ovat hienompia ja isompia kuin mikään Westendin huippukiinteistö. Hienon talon vieressä on usein huonompikuntoinen vanha talo. Välissä on vielä viljan tai lehmien rehun kasvatusta. Kontrastit ovat isoja. Pikkukylissä talot ovat usein vanhoja kivitaloja. Talojen väritys on pirteä: välillä näkyy jopa punaisia kivitaloja. Osa taloista on keskeneräisiä ja osasta puuttuu vähintään rappaus.
Ruoka
Usein ulkomailla käy joko niin, ettei löydä kunnollista paikallista ruokaa tai joutuu turistiravintolaan höynäytetyksi. Näin kävi meillekin tai sitten Romanialaiset eivät vaan osaa tehdä ainakaan minun makuuni hyvää ruokaa. Ihan ookoo, mutta 5 päivänä yksikään safka ei ollut täysi kymppi. Korkeintaan kasin tai kasipuolen suorituksia. Pihvi oli joko sitkeä, tai tehty huonosta raaka-aineesta tai paistettu miten sattuu. Keskiarvo mun ravintolakokemuksista on Romaniassa seitsemän ja puoli asteikolla neljästä kymmeneen. Toivottavasti Tripadvisor tai Yelp alkaa rekisteröimään pian tämän maan paikkoja. Antaisin heti palautetta. Selvisimme silti hengissä, mutta täytyy kyllä sanoa, että kulinaristin ei kannata Romaniaan sännätä, jollei sitten pidä Romanialaisesta sapuskasta. Ainakin minun kokemusten mukaan palvelussa, raaka-aineissa ja esillepanossa voisi parantaa huomattavasti, jos haluaa länsimaista huippulaatua ja kokemusta.
Surkein ravintolakokemus oli ensimmäisen hotellin ravintolassa. Siellä jouduimme odottamaan ensimmäisiä ruokia 2 tuntia. Viimeinen ateria tuli 2 h 45 min odottelun jälkeen. Romaniassa ei tunnu olevan kiire mihinkään. Onneksi kaupungista löytyi nopeampaa ja parempaakin palvelua: ruoka jopa tunnissa.
Romaniassa saa tupakoida missä vaan ja sisällä syödessä makunautintoa häiritsee tupakan savu. Tulee mieleen 80-luvun Suomi, tosin silloinkin oli erilliset tupakkapuolet. Romaniassa ei ole mitään rajaa tupakointiin.
Jos Romaniassa haluaa syödä hyvin, kannattaa kokeilla keittoja. Romaniassa keitot on loistavia ja jälkkäreissä jäätelöt ovat herkullisia. Muut ruoat olivat sitten vähän mitä sattuu.
Autolla ja moottoripyörällä helppo liikkua
Autoilijan ja motoristin on hyvä tietää, että bensaa saa ostettua useimmiten myös Visa ta Mastercard -kortilla. Huoltoasemaverkosto on suht kattava. Pienemmissä paikoissa kaikki kortit eivät tietenkään toimi, joten kannattaa varata käteistä mukaan. Kylissä on pieniä kivoja aika alkeellisia kahviloita. Niissä korttia on turha tarjota ja kuittia turha pyytää. Harmaa talous ruokkii Romaniassa varmasti monta perhettä.
Teiden kunto Romaniassa
Tiet ovat vähän mitä sattuu. Osa teistä on hyväkuntoisia, mutta yhtäkkiä tiestä saattaa puuttua metrin pala asfalttia. Asfalttia paikataan välillä myös pelkällä soralla. Tiet ovat usein aika kuoppaisia ja asfaltti saattaa olla ihan mutkalla. Kannattaa ajaa varovasti ja motoristin kannattaa pitää kunnon suojavaatteet päällä.
Romanialaiset ovat ystävällisiä
Romaniassa tapaamamme ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä. Nuoret osaavat hyvin englantia, vanhemmat hyvin elekieltä. Viidessä päivässä ei kyllä kovin kattavaa otosta saa, mutta ensivaikutelma oli positiivinen.
Romaniassakin on näpistelijöitä
Vaikka pääsääntöisesti joka maassa ihmiset ovat rehellisiä, niin 19 miljoonaan romanialaiseen mahtuu myös pahiksia. Kannattaa siksi olla varuillaan, sillä viattomankin oloinen pikkupoika saattaa napata lompakkosi huomaamattasi.
Käsityö on kunniassa ja maatalous ruokkii oman perheen
Romaniassa ihmiset tekevät pientiloilla vielä paljon töitä käsin. Niityillä ja pelloilla heinät leikataan vielä usein viikatteella ja se riittää usein oman perheen tai suvun tarpeisiin. Leikkuupuimureita ei paljoa näkynyt.
Teillä ja teiden varsilla näkyi paljon lehmiä, hevosia, aaseja, lampaita ja kanoja. Usein ne olivat ihan vapaina. Kerran jouduin odottamaan, että kalkkunalauma ylittää tien.
Romanian upeimmat tiet
Kaksi reissumme upeinta tietä olivat Transalpina ja Transfăgărășan. Kolmas upea ja hyväkuntoinen tie oli tie 19 Livadasta Săpânțaan. Săpânțassa kävimme hilpeällä hautausmaalla ja ajoin takaisin upeaa, vaikkakin huonokuntoista tietä nro 18 Baia Mareen.
Jos vertaa Alppeja, Norjan teitä ja Romaniaa, niin ei voi oikeastaan edes verrata sillä jokaisella alueella on oma luonteensa. Romania on seikkailu.
Romania on ihan eri luokan moottoripyöräilyä. Täällä teillä tiellesi saattaa juosta hevosia, koiria ja jopa kalkkunoita. Varsinkin kulkukoirat ovat välillä aggressiivisia.
Transfăgărășan
Transfăgărășania on kehuttu maailman upeimmaksi tieksi, mutta se on aika huonossa kunnossa. Italian, Itävallan ja Sveitsin rajalla oleva Stelvio on ajamiseen paljon parempi, mutta tosiaan Transfăgărășan on ihan oman luokan seikkailua. Kannattaa kokeilla. Jos tänne vedetään joskus uusi asfaltti, niin tulen varmasti takaisin.
Transalpina oli paljon paremmassa kunnossa kuin Transfăgărășan. Pidin itse todella paljon Transalpinasta. Osa meidän porukasta taas päinvastoin. Makuasia. Upeita teitä molemmat.
Matkailu avartaa. Romania on seikkailu, joka muuttaa käsityksesi romanialaisista täysin. Romania on hieno maa ja 19 miljoonaa asukkaaseen mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.