Miksi naiset ovat niin ihania tavatessa, mutta suhteen edetessä he haluavat kontrolloida kaikkia tekemisiäni ja rajoittaa elämääni? En haluaisi olla yksin, mutta kaikesta vapaudesta en ole valmis luopumaan. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa vasta muutaman viikon ja jo nyt vaikuttaa siltä, että hän haluaa päättää liikaakin menemisistäni. Ymmärrän, että baari-iltoja omien kavereiden kanssa pitää vähentää, mutta esimerkiksi urheiluharrastuksistani en ole valmis tinkimään.
Mies, 25
Hei!
Parisuhde alkaa usein ihastumisella, jossa sekä ihastuksen kohde että suhde näyttävät olevan täynnä mahdollisuuksia ja lupauksia. Suhteen alussa näemme toisessa omia toiveitamme ja unelmiamme. Vähitellen, yhä enemmän, alamme näkemään myös niitä puolia, jotka eivät ole toiveidemme tai unelmiemme mukaisia. Voi tuntua pahalta luopua tästä unelmien prinssistä/prinsessasta ja suostua rakastamaan todellista ihmistä, johon kuuluu sekä niitä puolia joista pidämme, mutta myös niitä puolia, joiden toivoisimme olevan toisin. Tällöin saatamme yrittää pakottaa toista tuohon unelmiemme kumppanin muottiin.
Parisuhteessa kummankin unelmat ja toiveet saattavat törmätä toisiinsa. On tärkeää, että ihminen voi parisuhteestaan huolimatta pysyä omana itsenään ja toteuttaa itselle tärkeitä unelmia ja asioita. Joskus voi auttaa kun me rauhallisesti selitämme kumppanillemme miksi tietty asia on meille tärkeä. Kontrolloimisen taustalla saattaa olla kumppanin oma epävarmuus tai turvattomuus, esim. pelko siitä, että ei ole tärkeä. Osaisiko tyttöystäväsi kertoa ja kuvata, jos kysyisit, miksi hänellä on tarve puuttua menemisiisi? On myös hyvä, jos sinä pystyisit kertomaan hänelle, mikä olo sinulle tulee siitä.
Parisuhde vaatii kykyä sitoutua eli päästää lähelle ja suostua olemaan riippuvainen toisesta, mutta myös kykyä sietää erillisyyttä, sitä, että toinen on erillinen ihminen, jolla saattaa olla erilaisia toiveita tai näkemyksiä. Parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä, jotka ei voi eikä heidän edes tarvitse olla samaa mieltä kaikista asioita. Ei ole hyväksi parisuhteellekaan, jos kokonaan luovumme itselle tärkeästä asiasta parisuhteen takia. Itse asiassa tutkimustenkin mukaan onnelliset parit ovat hyviä hyväksymään toistensa erilaisuuden ja pärjäämään sen kanssa. Jos unelmamme ja toiveemme ovat keskenään liian ristiriitaisia ja emme pysty niitä neuvottelemalla ja kompromisseilla ratkaisemaan, joudumme kysymään onko tämä suhde mahdollinen.
Erityisesti nuoret parit joutuvat usein suhteen alussa harjoittelemaan ja ratkaisemaan parisuhteessa olemista sitoutumisen ja erillisyyden kysymyksiä. Miten olla lähellä, mutta antaa toisen silti pysyä omana itsenään? Tällaisten rajojen etsimisestä varmaan teidänkin suhteessanne on kysymys.
Kestävyyttä rakkauden haasteisiin, toivottaa
perheneuvoja Liisa