Contour

Lavettiretki aamulla meni ihan hyvin. Ei ollut montaa kilometriä matkaa, eikä mitään haastavia paikkoja.

D- vaunua perään ja ikävä ylläri. Takalaidan letku tihkui läpi ja taas meni hyvää työaikaa remontin merkeissä.

Työmaalla oli elävää musaa ja ties kuinka monta grillaajaa. Pistin puoli neljältä jo ekan koneen ovia lukkoon.

Suihkun kautta suurempaan kaupunkiin askartelemaan. Vähän oli suunniteltu muuta, mutta menihän se llta noinkin. Seura oli sentään hyvää- liekö sit esiliina tarpeen... Sujui silti askartelut ihan hyvin, vaikka menikin taas myöhään.

Pitkä ja kivinen tie risujen luokse vie. Ei juuri ruokaa silmällä, mutta vatsa piukeana yrttibroilerista lisukkeineen. Puhelin ei paljon häirinnyt.

Ongelmia yksi. Joskus muinoin alueella on räjäytelty. Yksi suuri kivi linjan alla keskellä kaapeliojaa. Yli ei pääse, ali ei pääse, ohi ei pääse kun on kiveä kiven vieressä. Täytyi siis mennä läpi harmaan kiven.

Ilmeisesti aikoinaan linja oli jo ollut kiven päällä tai sit töissä on ollut joku 50- 120 + tonnin kone. Kivessä oli halkeamia moneen suuntaan, mutta pirunnyrkki piti ensin purkaa. Kun sähkönallin lankoja tuli kiven sisältä näkyviin mietin onko kiven sisällä vielä dynamiittiakin.

Päivän päätteeksi kuorma kyytiin ja menoksi. En saanut kaveria kiinni- Kun pääsin perille olikin tiellä täysinäinen vaihtolava. Huomenna uusi yritys.

Muurikivien siirtoon kävi käsky. Monta lavaa joista tasan yksi kesti nostaa edes maasta ylös. Tolkuttoman kalliita niistä kivistä noin tulee jos edes kerran tarvii vielä jollain menetelmällä siirtää.

Pari kuormaa oksia ja vähän mullan levitystä. Olin juuri lopettamassa kun puhelin soi.

Päivä meni taas nopeasti. Ei yhtään mitään muuta ehtinyt tekemään kuin raakaa työtä kahdeksasta viiteen- ruoka toki välissä.

Suzukin takavalo oli kokenut kovia. Ihme että pysyi ylipäätään paikallaan kun ruuvien molemmat vastakappaleet oli murtuneet. Kauan kesti torjata, mutta todennäköisesti lopputulos on tehtaan versiota parempi, tukevampi vaimennuskumeineen. Sitä kuinka pitkään kestää en mene arvioimaan, koska vanha oli kuitenkin kestänyt yli 30 vuotta. Jos tuo nyt sit hajoaa vuonna 2048 niin sit se on kestänyt yhtä pitkään kuin alkuperäinen. Ainakin se kesti auton haun ja huoltoasemalla käynnin.

Suzuki sinne, auto kotiin.

Oli joku oikein kirjannut rekisteritunnukesen ylös- ihan hyvä juttu siinä tapauksessa että joku olisi ollut tihutöissä. Koko piha menee uusiksi. Kumma juttu että edellinen omistaja/vuokralainen ei ole korjannut kaatoja talon ympärillä, vaan talo oli kuin maljan keskellä. Ei ilmeisesti kuitenkaan homeessa. Ok päältä, hieno sisältä.

Ahdasta oli ja pakko kiipeillä moottorisahan kanssa pudottelemassa oksia ettei tule öljykatastrofia.

Eilen tuli aivan loistava pikaviesti

Töissä liian kauan. Päivässä kahden päivän urakka ja vieläpä hyvä jälki. Toivottavasti myös maksaja löytyy jostakin.

Aamulla töihin ja siellä kaikki meni ihan ok Vähän osia puuttuis salaojituksesta, mut ei haitannut kun oli varastossa. Ihmettelin sitten kun virkaiältään vanhempi oli kuin perseeseen ammuttu karhu- en ole tosin ampunut karhua tai mitään muutakaan metsänpetoa et voin olla väärässäkin.

Mut syy selvisi. Täystyho oli taas lainannut traktoria, tällä kertaa sitä uusinta ja hienointa. Perässä oli ollut kaikkein isoin kärry ja tarkoitus vetää vain pieni reissu ja kevyt kuorma. Oli jopa paluumatkalla niin kevyt ettei ollut vaunukaan enää puolimatkassa koukussa. Tuhoja siis tuli reilumpia määriä. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.

Itse kävin katsomassa uusia moottoripyöriä. Kai niitä olisi asiallisilla varusteilla päässyt ajamaankin, mut lähinnä sillä alueella kiinnosti joku ihan muu. Siinä näkijä missä tekijä. Ei saa näköjään kolmea minuuttia pidempään kaunista naista jututtaa kun paikalle pukkaa joku tuttu tai sukulainen. No ehkä meni sentään vartti- en tosin kiinniittänyt huomiota kuinka kauan oli selän takana. Oli jopa tarkkanäköisenä tunnistanut Suzukin. Jotenkin tuntuu että kuulen tästä päivästä vielä joltain sukulaiselta.

Toki 1970 luvun lopun pyörä kromeineen erottui 1990- 2011 mallien joukosta ja olihan se paraatipaikalla portin vieressä. Niin kuuma oli että hankoilla tuntui olevan oma tahto siinä vaiheessa kun piti laittaa ne käteen ja lähteä ajamaan.

Kohteliaisuus päivässä. Tänään täytyi todeta että päivän ruoka oli parasta moneen viikkoon ja parasta lohta varmasti moneen vuoteen. Kokille meni siitä henkilökohtaiset kiitokset, muussia ja sienikastiketta kaveriksi.

Muita annoksia en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta jos samalla linjalla mennään niin varmaan on hyvää listan täydeltä.

Risuja ja puita piisaa. Metsuri oli taas ahkeroinut oikein nosturin kanssa. Ihan ok kaadot, mut tarvis olla aika mahtava nosturi että sen jäljiltä nostelisi pöllit kyytiin. Se että osa puista oli onttoja ei paljon helpottanut kun tyvet oli pasksuimmillaan karvan alta metrin. Tarvi tilata moottorisahan toimitus, lyhentää puoliksi ja silti teki tiukkaa saada kyytiin ja kyydistä pois.

Aikaa menee tolkuttomasti kun puut on valtavia, oksia paljon ja sellattis sekaisin että vaikeimman rungon luota tarvi ottaa tavaraa neljään kuormaan ja vielä jäi varmaan pari kuutiota käsitöitä odottamaan.

Kivenpyöritys saa odottaa hetken. Joskus sukulaisiakin täytyy käydä katsomassa.

Tuulimyllynkin kokolailla puolivuotishuolto olisi edessä kun vaan olisi joku millä kantaa se naapurista kotiin. Ei edelleenkään käänny tuulta päin.

Konkeloiden kaatamisessa vaurioitunut moottoriasahan ketju tuli sentään jo tänään kuntoon. Viilaa vaati, mutta lähinnä sille laipan urassa kulkevalle puolelle.

Pajalta suihkun kautta sukuloimaan ja iltapäiväksi töihin. Saldona iso kiviasetelma ja luonnonkivimuuri

Teki hyvää pieni painepesurin käyttö eilen. Harmi vaan että auto jäi sen verran kauas ettei sitä saa tähän hätään pesujonoon.

Tänään ei ollut ongelmia, eikä vastonkäymisiä- ei tosin paljon riemuakaan. Kädet pysyi suunnilleen puhtaana. Vituttaa vaan tukkikouran toisen käyttäjän välinpitämättömyys. Jos letkut ja sylinterit suunnilleen pitää niin rasvaa ei saa oikeaan osoitteeseen.

Syväkeräysastia jäi maan poveen, loppu liiteristä asianmukaisesti rakennusjätelavalle. Muutama hirsi meni polttopuuosastoon. Asiakkaan traktorin perävaunuun löytyi liiteristä uusi kipin letkun liitin- siis jo ennen purkua, mutta tänään sain sen vaihdettua.

Sit viimein sai vaihtaa kauhahommiin- muuten hyvä, mutta aivan liikaa yleisöä. Vielä silloinkin kun työt oli jo tehty ja pistin rasvaa puskulevyyn kuului koneen takaa naisääni "Moi" - matkailu on vaarallista. Käsi oli kantositeessä ulkomailla kaatumisen johdosta.

Huomenna taidan tehdä kiviasetelmaa ja cruisata lavetin kanssa ees taas. Jos tekeminen loppuu niin risuja ja oksia tuli tänään lisää ja lisää. Metsurit ahkeroi tai mikä lie puunhoitaja.