Contour

Eikö koulussa opeteta katsomaan mitä kudetta on päällä niissä kuvissa jotka reippaasti julkaistaan kaikkien halukkaiden ja varmaan myös monen haluttomankin nähtäville?

En sitten tiedä onko lukutaito nykyään aliarvostettua vai oliko käynyt näppihäiriö, koska kuva oli varsin nopeasti häipynyt. Kuva sinänsä oli hyvä ja kohde kaunis- varmasti ainakin sen kuvan perusteella kolme sekuntia riitti päättämään että paidan kutsua olisi kiva noudattaa.

Veden säästäminen käymällä yhdessä suihkussa- no silloin kun oli vielä betoniregaskaivon varassa ja vesi ajoittain loppui oppi arvostamaan vettä. Kun sitten yhden ja toisenkin tyttöystävän kanssa pääsi siihen suihku/pesuvaiheeseen niin saattoi vain ihmetellä sitä veden tuhlaamisen määrää.

Taas ehti aurinko laskea töissä ollessa. Aamulla tosin oli vähän lähtöhässäkkää johtuen yhdestä karkuteillä olleesta laskusta.
Etenemät eivät päätä huimanneet, mutta eiköhän se viikonlopun aikana saada tassujen tilausta vaille valmiiksi. Rautakaupassa ei oltu osattu katsoa kuvia ja laskea tarvittavia eristemääriä. Viidellä paalilla routastyroxia ei kahden päästy edes puoliväliin.

Tänään kiinnitti tuomiota MB Vito. Muuta siitä autosta ei tiedä sanoa varmasksi paitsi sen että lastutettu tai muuten viritetty rajusti. Nopealla mainosten luvulla jonnekin 255 hevosvoiman nurkille kiristetty pakettiauton kone liikuttaa jo melko ripeästi varsinkin tyhjää koslaa. Tietty kun samassa pihassa on ilmeisesti aika tuore EVO mitsu niin tutuisihan likimain mikä vakiopaku hyvänsä vähän mopolta sen perään.

Huomasin taas tänään ikävöiväni upeaa harjoittelijaa. Nyt olisi hänelle ihan hyvä harjoittelutyömaakin.

Tänään selvisi mikä oli reunavahvistetun laatan ongelma- ongelma on kun tekijä ei ole valanut edes yhtään anturaa sitten vuoden 1992 tai jotain siihen suuntaan.

Nyt täytyy sit kaiketi opettaa kuinka käytetään lammilaisia tassuja. Onneksi minun vastuuni päättyy siihen kun kun eristeiden alle saadaan kova ja sileä pohja. Lisäksi suosittelin pientä porrastusta ja se ilmeisesti toteutetaan sellaisenaan että rakennus istuu paremmin ympäristöönsä.

Turhan tai kaksinkertaisen työn tekeminen vituttaa.

Olin ilmeisesti liian tehokas. Vaihtoehtoisesti rakentajalta on jäänyt yksi oleellinen tekotapa opiskelematta. Jos maa kovaa, kuivaa ja mäen päällä niin miksi kaivaa anturoita syvälle jo ennestään routimattomaksi tiedettyyn moreeniin. Riittääkö syyksi se ettei rakentajalla ole kokemusta reunavahvistetulle laatalle rakentamisesta.

Muutetaan sit suunnitelmia kun kapilaarikatkokerros on paikallaan. Tällä menolla täytyy tilata seuraavaksi poravaunu ja alkaa miettimään suuremman koneen tuomista tontille nyt kun salaojat on paikallaan. Toivottavasti lattiakorko sentään säilyy tai tulee alan vaihto ja laattaperustus. Kaikki rakennukset eivät ole kerrostaloja.

Kiusankappalekivestä tehty päätelmä oli aivan oikea. Rikkonaista punertavaa kiveä johon olisi varmaan voinut laittaa reilulla kädellä rikotuskonetta.

Lehdillä taitaa mennä aika huonosti. Kuulin vaan että paikallinen sanomalehti tarjoaa kolmen kuukauden ilmaisia lahjatilauksia. Tiimarikin haettiin konkurssiin, joten ilmeisesti ihmiset eivät askartele tarpeeksi tai kodit ja marketit on jo niin krääsää täynnä ettei sen alan erikoiskauppaa tarvita.

Päivän etenemä ei ollut kummoinen, Pitäisi opiskella käyttöohje, mutta ei ole vielä ilmeisesti tullut postissa.

Sitten pitäisi kovaa vauhtiä täyttää autotallin pohjaa. Lattiakorko on selvillä, samoin rakennuksen ulkomitta, mutta ei mitään kuvaa/ käsitystä mihin muotoon pohja pitäisi seuraavaksi laittaa. Ilmeisesti tehdään sileä kenttä sepelistä, levytetään koko paska 100 mm vahvasti routaeristeellä ja sen päälle sitten hiekkakakku.

Jos ei mikään muu tuossa tallissa toimi niin salaojitus sentään toimii.

Taitoluistelun saralta kuuluu huonoa. Paras toivotar mitalin metsästämiseen Venäjältä on loukkaantunut. Parane pian.

Kuuntelin viime viikolla ihan aiheellista tarinaa siitä kuinka vieläkin on suomalaisia joilla ei ole matkapuhelinta vaan pelkkä lankapuhelin. En kuulu heihin, mutta ymmärrän täysin kuinka paljon rennompaa elämä on kun esimerkiksi matkalla töistä kotiin ei tule seitsemää puhelua.

Ehkä kaiken tämän tietotulvan keskellä pitäisi käynnistää kännykkävapaapäivä, kännykkävapaa viikonloppu, vaikkei autoton päiväkään paljon katukuvassa näy.

Idea on varsin yksinkertainen: Sen päivän menot tai tarvittavat kohtaamiset sovitaan etukäteen ja aikataulussa pysytään. Sitten vaan puhelin kiinni ja ovesta ulos- tai vielä parempaa ovi kiinni ja oman kullan kainaloon. Edellyttää tietysti että sellainen on ja saatavilla, eikä missään tuhansien kilometrien päässä terroristipaimenessa.

Jos tuo on liian raju liike- siis olla päivä ilman kännykän räpläämistä niin ihan iltakin voisi olla hyvä. Jos yökerhossakin katselee vähän ympärilleen niin aika moni räplää puoli iltaa puhelintaan ja yrittää epätoivoisesti puhuakin luuriinsa oli sitten meteliä tai vaikka elävää musiikkia tarjolla kuinka paljon hyvänsä.

Jos on käytettävissä tietokone, puhelin ja kummassakin toimivat yhteydet mistä saa nopeimmin vastauksen.

A. Lähisukulaiselta eli tässä tapauksessa veljeltä
B. Deitti.netistä
C. Yhdestä maan suosituimmasta telkkariohjelmasta.

Tässä tapauksessa en minä mutta pojat kertoivat että järjestys on C, B ja A. Näin siksi koska tuotantoyhtiöstä tuli kolme puhelua ja tekstiviesti kuulemma vajaassa vuorokaudessa. Deittipalvelusta vastauksen saaminen kesti viikkoja, mutta veli ei ole vieläkään vastannut. Kaikkia noita nopeampi oli erään lehtifirman asiakaspalvelu. Tilauset sai lopetettua minuuteissa ja muutamien tuntien jälkeen kyseltiin palautetaanko rahat vai vaihdetaanko vain lehden osoitetta.

Puhelin on taas tänään soinut huimaa tahtia. On ollut tuttuja numeroita sekä yksi vieraskin.

En edes osaa kirjoittaa oikein mikä se saakelin viiteen kertaan siirretty puska on nimeltään, mutta toivon silti ettei sitä tarvitse nähdä enää koskaan.

Monttu alkaa olla auki ja pääsee yhteen lempipuuhistani eli salaojitukseen.

Päivän jo painuttua mailleen kaivoin puhelinta esiin ja se soi taas. Niittokone saapui täydellisellä ajoituksella.

Tänään olisi töiden puolesta saanut nukkua pitkään. Kuitenkin hereillä aivan liian aikaisin.

Jossain vaiheessa tulee hetki kun alkaa epäillä vanhemiensa dementoitumista. Eilen käyty keskustelu hedelmäpussista kertoo karua kieltään siitä mitä 1940-luvulla syntyneen päässä liikkuu. Minulle on aika lailla itsestään selvää että hedelmäpussi jossa on kolme senttiä korkeilla kirjaimilla käyttötarkoitus ei ole roskistavaraa sen jälkeen kun se on kerran kannettu kaupasta kotiin. Mutta näköjään niinkin kerskakulutukseen voi sortua tyhmyyttään että ensin ostaa sen kalliimman pussin, kantaa sillä viisi tomaattia ja laittaa sen sitten roskiin. Sen kun sitten kyseenalaistaa niin vastaus on että kaupasta saa uusia.

Niin saahan niitä, mutta se turhan roskan määrä mitä ihmiset kantavat kaupoista turhaan koteihinsa on valtava. Muovi oli aikoinaan hyvä keksintö, mutta sitä ei vaan oltu mietitty loppuun asti, eikä ympäristövaikutuksista tiedetty oikeastaan mitään. En minäkään ostoksiani yleensä kangaskassiin laita- ihan yhtä hyvin ne voi lapata hihnalta suoraan kärryyn ja kärrystä tavaratilaan.

Hedelmäpussin käyttäjän kanssa kauppareissulla toimintani aiheutti hänen rutiiniinsa hämmennystä, koska kassalta pääsi isojen ostosten kanssa nopeasti pois ja määränpäässä sai sitten hakea tarpeellisen määrän kangasasseja. Pieni valinta olla ostamatta turhia muovikasseja. Suurempi on ollut olla ostamatta liikaa ruokaa. Siitä on taas seurannut ettei biojäteastiaan tule oikein mitään ja se vähä mitä tulee ehtii kerätä kärpäsen kaikki kehitysvaiheet moneen kertaan ennen kuin astia tulee likikään täyteen.

Joku nainen huitoi ja puhui huutamalla. Luuli kai saavansa pihlajan niskaansa. En tosin ymmärrä miten se olisi onnistunut- nuori pihlaja kun on aika sitkeä, taipuisa ja välissä oli sentään keskiakseliperävaunu täydessä lastissa.

Päivä meni puskia siirrellessä. Kuulemma alueella on 24 samanlaista elementeistä kasattua omakotitaloa- ovat siis alkujaan olleet samanlaisia. Nykyään ulkoasu on tavallaan yhtenäinen, mutta muuten ei voi puhua samanlaisista taloista.

Toki sellainen rakentaminen on jo aikoinaan ollut nopeaa ja tehokasta kun on yksillä piirustuksilla mätkitty menemään. Vikaa on vaan tullut siitä kun ne saamarin talot on olleet liian tiheässä ja joka toisessa lattiakorko liian matalalla. Tilannetta on pahennettu nostamalla teitä, eikä tietenkään sadevesiviemäröinnin kapasiteetti riitä kovilla sateilla.

Ehkä siirtomatka ei ollut enää järkevin mahdollinen, mutta eiköhän ne sinne asetu kun vaan multaa saa säästymään.

Täytyy varmaan ruveta rustaamaan varoitusmerkkiä. Olen siis kohdannut kyyn neljä kertaa joista kahdesti mielestäni aivan liian läheltä. Edellinen kohtaaminen oli ilmeisesti sellainen että kyy oli kylläinen, eikä pitänyt minua millään lailla uhkaavana, mutta tänään kun se sitten alkoi kiemurrella ja sihistä metrin päässä jaloista niin oikeasti mietin mitä sille pitäisi tehdä. Päädyin tietysti väistämään mennen tullen, mutta luultavasti sen kohtaloksi tulee viimeistään kohdata peltotyökone tai auto.

Käärmeen varoitusmerkkiä ei taida olla olemassakaan, joten se vaatii soveltamista. Muu vaara ja siihen sitte kuva kyystä ja muistutus että marjat ja sienet pitää kyseisellä seudulla kerätä omalla vastuulla, kumisaappaat jalassa ja muutenkin kunnollisissa suojavarusteissa. Muuten voi jäädä retki viimeiseksi.