Contour

Voisi kai päivän viettää paremminkin kuin autossa istuen. Oli kuitenkin taas vierähtänyt aikaa edellistä visiitistä ja tälle päivälle ei ollut mikään homma kaatumassa päälle.

Mennessä yksi stoppi, ilmanpaineiden tarkistuksella + munkilla, paluumatkalla niin ikään yksi stoppi, mutta vain auton tankkauksen vuoksi. Kesänopeusrajoituksista on selkeästi iloa, koska keskinopeus oli sadan pinnassa.

Paluumatkalla ei tehnyt mieli syödä. Ei itse vielä kotonakaan kun oli sen verran hyvät sapuskat. On vaan kumma juttu kun ei sukulaiset tahdo kerrasta ymmärtää kun sanoo että "en ole jäämässä tänne yöksi".

Ei sillä etteikö siellä olisi nukuttua saanut, mutta se vaan tuhoaa sit huomisen, huominen vaikuttaa maanantaihin ja tiistaina pitäisi kuitenkin olla päivärytmi vähän toinen kuin nyt.

Yksi asia silti jäi vaivaamaan- Omaa sukua ilmeisesti Saastamoinen, mutta en muista tavanneeni, en tunnistanut edes kuvauksen perusteella, mutta kuitenkin olen kuulemma soittanut jonnekin kysyäkseni hänen yhteystitojaan- yhteystietoja joita ei tullut, sukunimi oli vaihtunut ja jälkikasvuakin oli tullut.

Tutustui tänään vartin verran keksintöön nimeltää laminaatti. Toki olin niitä aikaisemminkin nähnyt ja paketteja kantanut, mutta en koskaan yrittänytkään leikata niitä tai liittää toisiinsa. Eikä oikein onnistunut ekalla yrittämällä. Oli siis jo kertaalleen latioissa olleia palasia, mutta kahta eri liitostapaa. Kyllä ne sahalla saa sopimaan toisiinsa, mutta näköjään olisi kannattanut teipata ne niput niin ei olisi ollu yksi sitä, toinen tätä, kolmas viisetty ja neljäs katkaistu.

Jämäkeitossa on purkkihernekeittoa, ananaspaloja ja sianlihakastikkeen jämät. Maku ei ollut lainkaan hullumpi, mutta hernekeitto olisi vaatinut hieman enemmän sekoituksen vaivaa.

Renkaitakin piti vaihtaa tänään. Nyt ei ole sit enää nastoja alla missään aktiiviajoissa olevassa autossa.

Miltä kuulostaa nainen suuren pyöräkuormaajan ratin takana- no ei nykyään enää mitenkään ihmeellistä. Lastaus oli mallikas, samaa ei voi sanoa uuden hoitotien sorastuksen yrityksestä. Yrityksestä, koska viiden metrin jälkeen vaunu oli telin keinuakselia myöden tiessä ja veturi kaivoi neljällä pyörällä läpi pintamurskeen ja sen alla olleen sorapatjankin.

Tietenkin sen paikkaamiseen ja kuljetusvälineen irroittamiseen + jälkien siivoamiseen tuhraantui aikaa. Ei se silti päivääni pilannut. Tarkoitti vaan että piti tilata toinen kuorma heti perään.

Sormet ei tunnu omilta. Betonia vielä olisi, mutta harkot on kaikki täynnä.

Varmaan 90 % ihmisistä nykyaikana tekisi vastaavan homman betonipunmpun kanssa ja nopeasti. Oli vaan sen verran 1 x 2 peruttu, rikki, silputtu ja korjattu harkkoja ettei uskaltanut pumppuautoa tilata. Ei vedä vertoja pari vuotta sitten tehdylle bunkkerille, mutta kyllä tuotakin on saanut myllätä.

Korjattu vasara pääsi tänään omaan kotiinsa. Mainostivat sitten että eräässä tietyssä kaupassa olisi kolmen kilon korppupusseja. Ihan hyviä korppuja ja luonnollisesti pitkä säilyvyys.

Oli muutenkin asiaa johonkin kauppaan, koska kaipasin pikanauloja ja tai kiila-ankkureita. Joku muukin oli tarvinnut, koska sitä suositeltua kokoa oli tasan kaksi kappaletta. Sitten otin numeroa isompia ja kas kummaa hinta pomppasi kilotavarasta yksittäin hinnoiteltuihin.

No koskapa en löytänyt kuin ne kaksi ja tarve oli 14 kävin vaivaamassa imurin varressa ollutta naismyyjää varmistaakseni ettei niitä ole jossain varaston syövereissä. No ei ollut, mutta toisella puolella hyllyä oli numeroa lyhempiä ja numeroa pienempiä.

Siinä sitten hyllyä tonkiessani totesin että nyt ei ole ihan kaikki kohdallaan. Ei ollut koska tavallisten ankkureiden seassa oli valtava määrä ruostumattomia joille ei ollut omaa varastopaikkaa eikä hintaa.

Menin sitten vielä uudestaan vaivaamaan myyjiä sillä seurauksella että laatikko ankkureineen lähti lajiteltavaksi ja uudelleen hinnoiteltavaksi. Syytä onkin, koska niillä on huomattava hinnanero jo kauppaan sisään tullessaan.

Lopputulos oli siis neljän tuotteen tilapäinen loppuminen, koska pikanaulojakaan ei tarvitsemaani kokoa ollut kuin kourallinen.

Ankkuroimaan en vielä päässyt ja voi olla ettei tarvitse montaa pikanaulaakaan, koska ulkoisen puumuotin sijaan hyödynsin kierätysterästä.

Takana on jo kolme suursäkillistä kuivabetonia. Muistuttaa bunkkerityömaata parin vuoden takaa. Erona onneksi se ettei ole - meinasin kirjoittaa talvea tai yöpakkasta tulossa, mutta näyttää olevan sekin riski olemassa.

Ajoin päivän päätteeksi lavetin kanssa varsinaiseen pussinperään. Oli Toroa, Hiluxia ja monta vihreää traktoria ja perävaunu siten parkkeerattuna että vähintään kolme olisi tarvinnut siirtää että olisi saanut lavetin ajettua koneen viereen. Tiedän että toisestakin suunnasta pääsee ehkä tyhjänä ja metsän läpäisemällä, pellon ylittämällä ja puomin alittamalla olisi myös päässyt.

No kun ei eteenpäin päässyt niin ei auttanut kuin palata Golkentän "alueella tallentava kameravalvonta" kyltille asti, peruuttaa sieltä sinne pussin perälle, siirtää se saakelin perävaunu ja ajaa teloilla osittain penkkaa hyödyntäen ohi siitä solmukohdasta.

Jos olisi ehtinyt sinne keskellä päivää niin todennäköisesti niistä koneista ainakin osa olisi ollut liikenteessä. Yksi oli tosin toista takapyörää vailla, joten ei varmaan liiku huomenna aamullakaan.

Näin jälkikäteen ajatellen olisi tietysti voinut soittaa sinne kentänhoitajalle ja vaikka tehdä tien yli niistä ylijäämämaakasoista. Tai jos ei tietä niin ainakin sen verran lisää parkkitilaa ettei esimerkiksi pelastus hälytysajossa hyydy samaan sumppuun.

Matkamittarihan on sellainen laite jota ei varmaan kohta enää autoissa ole. GPS tai vastaava tekee mekaanisesta mittaamisesta tarpeetonta.

Nyt kun niitä vielä on niin ensin ajamassani autossa oli mittarissa 123 tuhatta ja jonkun verran päälle. Jos olisin pyörähtänyt vaikkkapa Jyväskylässä niin paluumatkalla mittarissa olisi ollut 123456 ehkä suunnilleen jossain Hauhon korkeudella paluumatkalla.

Toinen auto jolla eilen poikkesin rautakaupassa on taas lukemassa 345 tuhatta ja risat. Todennäköisesti seuraavan tankkauksen tienoilla sen mittarissa komeilee 345678.

Midissä oli 6789, vetokoneessa 3210

Eilen kaupattiin myös lomaosaketta Saariselälle... No en ole koskaan käynyt ja voihan se olla jollekin turistille, Mekka, Pariisi, Rooma, Moskova ja Jerusalem, mutta minä en ole noista kaupungeista käynyt yhdessäkään, vaikka ajoinkin Italian läpi lähes pysähtymättä silloin kun mittarissa oli luokkaa 1234 kilometriä.

En siis tarttunut syöttiin. Joillekin sopii tuollainen viikko silloin toinen tällöin osake vaikka olisi missä tiettömien teiden takana tai lentokentän vieressä. Jos se on viikko siellä niin käytännössä tarkoittaa 9 päivää joista 6 1/2 pystyy olemaan kohteessa. Jos siis haluaa jonnekin matkustaa ja käyttää 2 1/2 vuorokautta siirtymällä niin kannattaa mennä esimerkiksi Singaporeen ja sen lomaosakkeen hinnalla pääsisi käymään monta kertaa tai ostaisi puolikaan rantatonttia jostain korvesta.

Omalle työlle hinnan laskeminen on välillä todella turhauttavaa. Hyvänä esimerkkinä Betonimylly. Se oli ilmeisesti palvellut isompaa rakennusliikettä ihan ok, kunnes sähkömoottorin tuuletin oli särkynyt ja moottori palanut. Varaoasan hinta oli ollut korkea ja sen vuoksi myllyn raadon sai sit ihan ilmaiseksi. Piti laittaa hydraulimoottori pyörimisakselille, mutta tuli kuitenkin hirvittävän sovitustyön jälkeen sähkömoottori. Moottori kesti kellahduksen, mutta käyntikondensaattori meni rikki.

No tietenkin välissä oli viikonloppu, mutta tänään oli sen verran aikaa että kävin ostamassa uuden kuudenkymmenen mikrofaradin kondensaattorin ja vaihdoin sen vanhan tilalle- olihan siinä peräti kaksi johdinta ja enemmän meni aikaa saada kondensaattori tukevasti kiinni moottorin kylkeen- se kun ei tietenkään ulkomitoiltaan ollut identtinen, vaikka kapasitanssi ja jännitearvot olivatkin samoja.

Nyt mylly siis taas toimii.

Joskus 7-9 luokalla piti sorvata vasara. Sen jälkeen en ole vasaraan osia tehnyt paitsi tänään. Asiakas oli siis onnistunut rikkomaan "rekyylittömän" (haulitäytteisen) vasaransa jolla + kiilalla pilkkoi polttopuita. Vasara on nyt korjattu Vammas Kersantin vanhan tapin päällä ja toivoa sopii että pysyy vielä vanhan miehen käsissä.

Ostaako ihminen jolla on ollut tuontiauto lunastustilanteen sattuessa itselleeen toisen samanlaisen?

Tätä pohdin kun näin niin kovin tutun näköisen auton rautakaupan parkkipaikalla.

Päivän antina oli muuten lähinnä harkkojen nostelua ja yksi epäkuntoon mennyt takaluukun lukko. .

Työ- työksi voi laskea myös pienen väliseinän nikkaroinnin. En muista minä vuonna kuvannot on tehty, mutta jostain syystä yksi väliseinä oli tekovaiheessa jäänyt tekemättä ja aukko oli ylitetty vaneripalkeilla. Hyvähän se avoin tila oli ja on edelleen, huone oli kuitenkin suunniteltu jaettavaksi kahteen pienempään lokeroon ja siihen oli myös hankinnassa kaksilehtinen ovi. Sillä ovella oli kuitenkin niin pitkä toimitusaika ettei sen asentaminen ollut enää järkevää.

Kun seinä ei mitään kanna, eikä mitään eristä niin kannattaako sitä edes tehdä- no kannattaa jos ylimääräinen materiaali noin pienenä eränä on epätaloudellinen myydä ja suorastaan kallista kaatopaikalle vietäväksi.

Asiakas lienee tyytyväinen, vaikka seinästä tuli tasoitetta vaativa banaanikaari.