Tänään olisi töiden puolesta saanut nukkua pitkään. Kuitenkin hereillä aivan liian aikaisin.
Jossain vaiheessa tulee hetki kun alkaa epäillä vanhemiensa dementoitumista. Eilen käyty keskustelu hedelmäpussista kertoo karua kieltään siitä mitä 1940-luvulla syntyneen päässä liikkuu. Minulle on aika lailla itsestään selvää että hedelmäpussi jossa on kolme senttiä korkeilla kirjaimilla käyttötarkoitus ei ole roskistavaraa sen jälkeen kun se on kerran kannettu kaupasta kotiin. Mutta näköjään niinkin kerskakulutukseen voi sortua tyhmyyttään että ensin ostaa sen kalliimman pussin, kantaa sillä viisi tomaattia ja laittaa sen sitten roskiin. Sen kun sitten kyseenalaistaa niin vastaus on että kaupasta saa uusia.
Niin saahan niitä, mutta se turhan roskan määrä mitä ihmiset kantavat kaupoista turhaan koteihinsa on valtava. Muovi oli aikoinaan hyvä keksintö, mutta sitä ei vaan oltu mietitty loppuun asti, eikä ympäristövaikutuksista tiedetty oikeastaan mitään. En minäkään ostoksiani yleensä kangaskassiin laita- ihan yhtä hyvin ne voi lapata hihnalta suoraan kärryyn ja kärrystä tavaratilaan.
Hedelmäpussin käyttäjän kanssa kauppareissulla toimintani aiheutti hänen rutiiniinsa hämmennystä, koska kassalta pääsi isojen ostosten kanssa nopeasti pois ja määränpäässä sai sitten hakea tarpeellisen määrän kangasasseja. Pieni valinta olla ostamatta turhia muovikasseja. Suurempi on ollut olla ostamatta liikaa ruokaa. Siitä on taas seurannut ettei biojäteastiaan tule oikein mitään ja se vähä mitä tulee ehtii kerätä kärpäsen kaikki kehitysvaiheet moneen kertaan ennen kuin astia tulee likikään täyteen.