Kerrostaloelämää

Herään huomenna vieraassa talossa- vai olenko edes nukkunut?

Rakkaat vanhemmat: Tyttärenne täytettyä 16 vuotta ja hänen poikaystävänsä saavutettua reilun 24 vuoden iän- onko se oikea hetki muuttaa yhteen opiskelupaikkaunnalle. Taloyhtiön nykyisistä asukeista suurin osa on harmittomia, mutta kaksi heistä lähtee mahdollisimman pian.

Talossa kuuluu öisin normaaleja elämisen ääniä ja monenkirjavasta asukaskunnasta meluisimmat ovat valtaväestöä. Vähemmistöt yrittävät niukista yöunistaan huolimatta kasvattaa lapsistaan suomalaisia. Ymmärrän että vuorotyöläisenkin pitää päästä yöllä suihkuun ja vessaan, mutta eikö kolmelta aamuyöllä baarista palatessaan voisi jo mennä (suihkun kautta tai ilman) nukkumaan, eikä joka helvetin aamuyö herättää viiden muun asunnon asukkeja.

Iloitsen siitä ettei ole mikään pakko ainakaan toistaiseksi muutta moisten idiootien kanssa samaan taloon. Jo yhdessä yössä oli kestämistä.

Jos joku huutaa orkkunsa kourissa kerran tai pari illan/yön aikana- se hänellä suotakoon, mutta heivatkoon sen natisevan IKEA sänkynsä pihalle ja nussikoon patjalla lattialla. Suotakoon myös sidontaketjujen äänet ja raippojen sointi pakaroilla, mutta vaimennettakoon turhat kitinät suukapuloilla.

Sitkeä vesimiehiä ja naisiakin vilissyt työmaa vei koko päivän. 1 paluukuorma ja 2 noutokuormaa sekä loput seinänvierustäytöt. Aikaa meni liki 14 tuntia ja sitten se puhelin soi: Kaveri oli jäänyt autoineen Tampereella tien päälle, joten kävin sit pelastuskeikalla. Lopputuloksena yritin nukkua talossa sadan kilometrin päässä kotoa ja totesin että maailma on pieni. Sama talo kuin se missä toinen kaverini omisti/ omistaa asunnon.

Hyvä kerrostaloasukki on kuuro, hyvä naapuri mykkä ja sellainen joka ei saa äänekkäitä yövieraita- plussaa jos osaa vielä lajitella roskansakin. Lisäksi haju- maku, tunto ja lämpöaistin puuttuminnen parantaa asumisviihtyvyyttä.