Kolmen työmaan ongelmat

Aloittelin aamulla poronkäristyksen syömisellä. Ei ollut kovin kummoista. Tukevan aamupalan voimin lähdin kaivamaan vesijohtoa esiin. Monttu syntyi ihan kohtuullisella vaivalla maahan ja rautaputki jäi ehjäksi. Samoin ehjäksi jäi sulku, viemäri ja erinäinen määrä sähköjohtoja maan alla ja ilmassa. Omenapuu ei jäänyt ehjäksi vaan siitä oli otettava rankalla kädellä oksia alas että säästyi kaivamasta kahden viemärin alle ja poikittaisen maakaapelin alle.

Kun liitoksen teki tällä kertaa yksityinen putkimies niin kyllä meni sujuvasti tulppaus. En mitenkään halua naista aliarvioida parin suorituksen perusteella vaan painotan että älykkyys ja kauneus eivät korvaa työkokemusta ja nuo isojen / vanhojen paineputkien liitokset ovat ihan oma maailmansa. Niihin pitää perehtyä harjoittelemalla jonkun sellaisen opastuksella joka ne hallitsee.

Kiitin onneani siitä että kun samalla tontilla edellisen kerran myllersin eli tein pohjan uudelle kuistille laitatin tarkistuskaivon kolmen metrin päähän nurkasta. Jos se olisi laitettu kuvien mukaisesti nurkkaan olisin vielä huomennakin avaamassa salaojakaivantoa. Nyt on sekin talo salaojitettu ja valtaosin routaeristettykin.

Sieltä sitten tutulle ja turvattomalle vaunualueelle jossa oli huomattava määrä silmänruokaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan työntekijöiden muodossa.
Molokki meni maahan ja muutama pihakivi+ iso kanto saivat kyydin uuteen osoitteeseen.

Sieltä sitten kone kyydissä bunkkerityömaalle ja kaupan kautta kotiin.