Kuntaliitoksen satoa

Kilpailuttaminen on joskus hyvä juttu. Valitettavasti välillä pääsee vallan kahvaan ihmisiä joilla ei ole tarpeesksi kokemusta, puhumattakaan ammattitaidosta.

Hyvänä esimerkkinä tästä loistaa Hämeenlinnan joukkoliikenne- tai siis se mitä siitä enää on jäljellä. Se kilpailutettiin, liikennöitsijä valittiin ja koska kyseessä on liiketoiminta yritti liikennöitsijä tehdä liiketoiminnallaan voittoa. Kun se ei kaikilla vuoroila onnistunut niin sopimuksen mukaan oli halvempaa jättää vuoroja ajamatta kuin ajaa ne ajallaan, aikataulusta jäljessä tai tyhjinä.

Kun hallintoyksikkö kasvaa tarpeeksi suureksi niin peukalo ei enää tiedä mitä etusormi tekee. Ei tiedä ja aika harvassa ovat sellaisen kokonaisuuden ymmärtävät päätkin.

Nyt sitten koko soppa on taas auki ja taas kilpailutetaan ja sanktioita ajamattomista vuoroista kovennettaan. Siitäkin huolimatta voi olla edullisempaa ajaa vain ne reitit ja vuorot joilla on matkustajia. Lopputuloksena on että luottamus julkiseen liikenteeseen laskee ja moni joutuu hankkimaan auton.

Linja-autoliikenteessä on lähdetty liikkeelle ihan vääristä asioista. Nykyisellä laskentakapasiteetilla jokaiselta alueen taloudelta voisi kysellä heidän pereheensä tarvitsemat kuljetusreitit ja aikataulut. Niistä muodostuisi todennäköisesti työ, koulu ja vapaa-aikareitit. Sitten vaan reitit ja aikataulut uusiksi, samoin aika monen duunarin työvuorot ja oppilaiden lukujärjestykset.

Sitten kun reitit ja aikataulut on olemassa kellotetaan kauanko kutakin reittiä talvikelillä ajaa ja selvitetään paljoko se maksaa. Niin päästää tyhjistä busseista lähes tyystin eroon. Jos joukkoliikenne sujuu on helpompi jättää auto kotiin.