Varastolöytöjä

Huomaatko koskaan omistavasi liikaa tavaraa? Tavaran tarjonta ja kysyntä eivät aina kohtaa, varsinkaan tasapainossa. Kukapa esimerkiksi tarvitsisi käytettyjä siltanosturin koukkuja kolmea kokoa- ei kukaan jos ei satu omistamaan vaijerivinssiä tai siltanostinta. Sellaisia minulle tänään kaupattiin, eivätkä olisi edes maksaneet mitään. Viime vuonna kaupattiin upotettavaa nostinta ja oli kyllä todella vaikeaa vastustaa kiusausta. Laskin kuitenkin että sille tarvis ensin saada perustukset ja kohtuullinen talli. Sillä rahalla vaihdattaa jo pakoputken merkkiliikkeessäkin monta kertaa ja voi ostaa tusinan rosteriputkistoja.

Kaatopaikoille kärrätään niin paljon käyttökelpoista tavaraa että jos niistä edes puolet hyödynnettäisiin se työllistäisi 5000- 10000 ihmistä. Ongelmana on vaan se kuka sen lystin maksaa. Lehtiartikkelissa niin väitettiin, mutta en muista mikä lehti se oli ja kuka sen oli kirjoittanut.

Rakennusjätteen osalta tuo on helppo uskoa ja toivottavaa olisikin että lajittelupalveluyrittäjiä ilmaantuisi vapaille markkinoille. Enkä pitäisi huonona ideana jos joukkoon mahtuisi voittoa tavoittelemattomia sosiaalisia yrityksiä, vankityövoimaa, siviilipalvelusta suorittavia ja kyllä se voisi olla varusmiespalveluksessakin hyvä olla viikko kaatopaikalla tai rakennustyömaalla.

Odotan sitä päivää kun ryöstöfirma ilmoittaa että jokainen heidän omakotitaloasiakkaansa saa ilmaisen kompostorin ja rivitalot useampia ja isompia. En ole kerrostalossa asunut, mutta tuntuu että niissä tarvitaan jo suunnilleen roska- ja paskapoliisia, koska lajitteleminen tuntuu olevan aina jollekin täysin ylivoimaista. Näin ollen niitä jotka jätteensä lajittelevat vituttaa ja se johtaa eripuraan ja huonoon kierrätyskelpoisuuteen.

Kevytpeite- se ei paljon paina, eikä se paljon maksa, mutta ei sillä tunnu oikein tekevänkään mitään. Eilen vaihdoin kevytpeitteiden alle kestopeitteen ja toivon että vihdoin se jo periaatteessa pontatulla vanerilla pitävän oloinen rakenne pitäisi sadeveden ulkopuolella ainakin siihen asti kun lumi tulee sen peittämään.

Kauan minä sitä kestopeitettä etsin ja kun se sitten viimein oli paikallaan totesin että on kylmää, pimeää ja että se perkele on kaksi metriä liian pitkä.

Ongelmarakentajilla ei ollut muuraria näkynyt. Tietenkin päivähän oli ja on sunnuntai, mutta oli mikä hyvänsä niin elementit tulevat huomenna ja minä olen voitavani tehnyt. Enemmän olisin tehnyt ja sepeliäkin olisi ollut, muttei kahta seinää, eikä pilareita. Päätyseinän puuttuminen nopeutti sisätäyttöä ja seinät näyttivät jääneen nätisti paikalleen myös koneellisen tiivistämisen jälkeen.