Leipäjonojen Suomi

Ilmeisesti viimeinkin aletaan päästä eroon syömäkelpoisen ruuan kärräämisestä kaupoista kaatopaikoille. Leivän osalta kaatopaikkaa parempi vaihtoehto olisi kompostointi, kuivatus (+poltto).

Mistä tämä leivän kärrääminen kaatopaikoille on sitten saanut alkunsa ja miksi sitä on ylläpidetty näihin päiviin asti? Vastaus tuskin on yksiselitteinen. Ainakin silloin kun minä olin pieni olin täysin tyytyväinen jos oli leipää ihan vaan yhtä laatua, mutta nyt kun menee vähänkään isompaan kauppaan niin leipää on kymmeniä hyllymetrejä ja niin montaa laatua että halutessaan voi syödä vuoden jokainen viikko eri laatua (jos ei ole allerginen). Jo yhdenkin leipälaadun menekin ennustaminen on kokolailla mahdotonta. Sit se kun kerrotaan muutamalla kymmenellä ja tavoitteena on ettei mikään laatu ehdi loppua on pakko tilata hieman yli kaupan tarpeen.

Sitten on säilyvyys/säilymättömyys. Jos myytäisiin vain tyyliin näkkäriä, korppuja ja kuivaa varrasleipää olisi myyntiaikaa, eikä tarvitsisi pelätä pehmeän leivän kovettumista tai homehtumista muutamassa päivässä. Hapankorppukin maistuu yllättävän hyvältä pitkän tauon jälkeen, mutta ei se enää kolmen viikon kombomuonakuurin jälkeen vakuuttanut vaikka oli hyvääkin pasteijaa sen päälle.

En voi sanoa tänään leiponeeni, mutta söin kuitenkin leipää. En leiponut, mutta uuni oli kuumana toista tuntia että sai tehtyä ruokaa. Ehkä tänään samalla lämmityksellä olisi voinut jotain leipoakin, mutta kun se leivän ostaminen kaupasta ohimennen on vaan niin helppoa. Se on tehty helpoksi.

Tuoretuotteiden osalta pienempikin valikoima riitttää oikein hyvin elämiseen, mutta isot kaupat kilpailevat keskenään valikoimalla.

Kun sitten joku leipä ei menekkään kaupaksi ei sitä enää nykytekniikalla saa palautetuksi taikinaksi. Kuulemma joidenkin makeisten osana on tulla jauhetuiksi uudestaan ja lopputuote on herkkua. Leivän kierrossa jauhaminen tapahtuu hampailla ja lopputuote ei ole herkkua.

Sen tarvii maatua aikansa ennen kuin sitä sopii pelloille levittää antamaan kasvuvoimaa seuraavalle leipäviljasadolle.

Kaupoilla ei ole oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin pistää vanhentuneet leivät jäteastiaan, mutta nyt ilmeisesti päiväysvanhan ruuan saa lahjoittaa esim. jollekin voittoa tavoittelemattomalle organisaatiolle ja samalla siirtyy myös tuotevastuu.