Stonehedgetarpeiksi

Perinnerakentamisesta olisi hyvä ottaa oppia.
Ei ole ihan hetkeen työpäivä niin paljoa jännittänyt ettei meinannut viime yönä saada oikein nukutuksi.

Hieman oli aihettakin jännittää kun en ole routavasaralla purkanut seinää ja välikattoa rakennuksen sisäpuolelta. (Eräs toinen järjesti jännitystä laittamalla ruokaa, unohtamalla kattilan liedelle ja polttamalla hernekeiton lahjakkaasti pohjaan.)

Heti ensimmäiset lyönnit osoittivat että haastetta oli luvassa. Ei ollut pelkoa että saisi oviaukon vierestä mitään isoja paloja irti. Vanhaa betonia 12, 15 ja 30 mm raudoituksia ja merkilliset lautakotelot. Kotelot oli aika suuria laatikkomaisia. Ilmeisesti niillä oli haettu keveyttä. Karmin ympärys ei ollut paksuudeltaan kummoinen, mutta kun se oli kiinni lähes metrin paksuisessa kiviseinässä meni sen purkamisessa varmaan likemmäs tunti.

Kun karmin sai toiselta puolelta pois, välikattoon muutaman aukon aloin kiviseinää kaatua. Tuntuu uskomattomalta että sen ohuen n (7-8 cm) välikaton päällä on varastoitu ties millaiset kasat heinää ja ajettu päältä traktoireilla. Ei tietenkään mitään yli kuuden metrin jännevälejä ja välissä on ollu puukansi, mutta kuitenkin.

Noin kolmen tunnin kilkuttelun jälkeen seinässä oli 9 metriä leveä aukko, mutta se ei vielä paljon lohduttanut, koska sen kiviseinän takana oli vielä tiilistä tehty koppi purettavaksi, muuta siihen ei yltänyt ennen kuin siivosi osan pudotetuista kivistä sivuun- siltkin piti mennä maksimiulottumalla että välikatto jäisi lopuilta osin paikalleen. Aika aavemainen tunnelma vääntä reilu parimetrinen kivi suorasta seinästä 90 astetta ulos ja yrittää loppua seinää kaatamatta ottaaa se kahden kiven välistä alas.