Milläs vastaat kun on suu täynnä hammaslääkärin työkaluja

Kysymykseen sattuuko- mitä siihen voi vastata. Toki joku masokisti voi vastata että kipu on kivaa, mutta yhä useampi valitsee puudutuksen.

No koska kyseessä oli kuitenkin vain hammaskiven poistoa niin arvelin että ei kai se niin paha rasti ole. Senkun vaan laittaa pään tyynyyn ja odottaa.

Koskapa vanha luottohammaslääkäri jäi eläkkeelle niin kynnys hammashoitokäynnille kasvoi hieman.

Tänään se kuitenkin madaltui, mutta ei niin paljon että menisin nauloja puremaan. Suussa kävi sellainen rutina että tuntui kuin olisi ollut routapiikillä menossa vähintäänkin rikkonaiseen Hauhon kallioon. Ei kai se hammaskivi siitä paljon kovuudeltaan poikkea.

Ultraäänityökalulla ja melko rouhealla mekaanisella työkalulla jälkeä syntyi,mutta kyllä se tuntuikin. Ei toki yhtä pahalta kuin poraaminen, mutta en yhtään ihmettele jos joku on käynyt hammaslääkärissä viimeksi vaikkapa vuonna 2011.

Hammashoitajan tai lääkärin persoona ja ote kuitenkin jonkun verran vaikuttaa siihen miltä siinä tuolissa istuminen tuntuu. Jos persoona herättää luottamusta ja kuten tänään kertoo mitä tekee, miten ja miksi niin kivun tunteeseen on helpompi suhtautua.

Kun sitten toimenpide ja tuli aika pohtia seuraavaa käyntiä niin melkein teki mieli sanoa että vaikka huomenna kun ei vaan vesi lentäis silmistä ja jos siihen mennessä käsien puristamat jäljet kyynärnojista on hävinneet.

Hammaskiveä poisti siis todella viehättävä nainen jonka taitoa varmoja otteita pääsee nauttimaan hinnalla joka selvinnee siinä vaiheessa kun kaatunut potilastietojärjestelmä ja uudelleen käynnistämisen vaatinut tietokone (tai ohjelmistot) on saatu toimintaan, lasku matkaan ja posti tuo sen perille.

Jos siis kyseessä olisi ollut treffit, eikä hoitokäynti niin huonommillakin treffeillä olen ollut.

Päivän päätteeksi kävin sit pujottelureitillä lavetin kanssa. Matka oli niin lyhyt että sen olisi kaiketi laputellut teloillakin, mutta kuitenkin ikävä kävellä noutopisteelle.