Ruuvipaaluja ja tärymurheita

Liköhän ollut kolmas kerta kun venttiilikoppa oli auki ja ties kuinka mones kun auki oli ruiskutusputkia, suuttimia ja pumppuyksikköä.

Kun sitten viimein sain viestini läpi ettei vika nyt sit kuitenkaan ole enää polttoainepuolella alkoi armoton purkaminen. Sen seurauksena kone on palasina kampiakseliin saakka, nokka-akseli pöydällä, kansi irrallaan ja myös mäntä ja kiertokanki.

Täytyy kehua että Japanilainen insinööritaito on tehnyt koneesta helpon purettavan ja työkaluja tarvitsee todella niukan valikoiman.

En sit tiedä onko kyse syystä vai seurauksesta, mutta oletan että ainakin ylempi männänrengas on kulunut niin paljon että kromiosuus puuttuu kokonaan. En tosin tiedä onko sitä ollut tehtaan jäljiltä, mutta jos on kaksi samanlaista uraa ja renkaissa kokoeroa noin 30 % niin äkkiseltään arvelis että renkaat ovat olleet erilaiset jo uusina. Taas toisaalta kun raavin ylemmästä urasta kovaa karstaa niin tuli mieleen että karsta olisi sekä seurausta yliruokinnasta ja se taas puolestaan ahdistaisi männänregasta jostain kohdasta aiheuttaen ohivuotoa. Väljähän se kone putken toispuoleisesta pykälästä päätellen on.

Ruuvipaalut meni periaatteessa ihan mukavasti. Yksi osui kivikkoon ja neljä paalua on oikeassa jonossa, mutta kaksi rivissä noin 30 cm suunnitelluista paikoistaan. Oli siis hassu epätasajako ja tietysti paalujen merkkiympyrät niin pienillä tihtuilla tulosteessa ettei varsinkaan koneen ohjaamosta asti nähnyt niiden paikkoja tai mittalukuja.

Asiakas kun tietysti käytännön ihmisenä meinasi että paalujen päälle tulevat puut ovat suoria vaikka toki on selvää että kulmalevyjä ja jatkoksia ristikkoon tulee vaikka kuinka ja paljon.