Haaveeksi jäi. Janakkalassa meni melkein ongelmattomasti: 1 reikä= sadevesiputki, 2 reikä niin ikään ja 3 montusta tuli sähkökaapelin varoitusnauhat esiin paljon ennen istutussyvyyttä. Näin ollen kannatti kieltäytyä edellisellä kerralla laittamasta niihin riippapihlajia.
Säkkituijat on nyt sit puutarhurin oma resepti ja kahden viikon sisään syntyi 9 sivua laskutettavaa ja ensi viikolla jatkuu.
9. kohde oli taas näyte lohikäärmenaisen organisointitaidosta. Ohjeistus oli että leikataan asfaltti ja lasketaan teleskooppia alaspäin. Leikkaus onnistui, mutta potilas ei parantunut vaan kansi jäi juurikin samaan asentoon ja korkeuteen kuin oli ollutkin.
Syynkin arvasin eli teleskoopin alaosaa ei oltu lyhennetty ja säätövara oli alaspäin tasan nolla. Onneksi lipputangon pätkimisen vuoksi koneeseen oli unohtunut iso kulmahiomakone, pikku hylsysarja, suojalasit ja sit puuttui enää iloista työmieltä ja sähköä.
Ne kun saatiin homma hoitui ja totesimme että viereinen kaivo oli pahempi, mutta korjausta ei tilattu.
Paluumatkan yllättävä kohokohta osui jo ennen puolimatkaa bussipysäkille. Huomasin että lavetti ei saa sähköä, ja ajoin sivuun että saa töpselin kiinni paikalleen. Tihkusade oli tulossa joten totesin sitten pysäkillä bussia odottaneelle naiselle jotain tyyliin "Kyytiinkin pääsee jos olet kaupunkiin menossa" No ihan ei ymmärtänyt että kyseessä on kaksiovinen - ei sillä etteikö niin siroa naista olisi voinut sylissäkin viedä kirjaston kulmille asti, mut olisi vaan kätevämmin päässyt siitä toisesta ovesta.
Kotona kaveri hiekkapuhalsi veneensä vetolaitetta. Näytti olivan melkoi suuri uusi turbokin odottamassa pääsyä Mercuryn peltien tilalle. Huvinsa kullakin.