Seinänkiristäjän muistolle

Luultavasti siinä kolmannen luokan tietämissä tapasin seinänkiristäjän. Nimi kaiketi juursi rakentamiseen Keltomäen Keltokujalla- terveisiä vaan ja kuivaa saumauslaastia. Kyllä ne pienten rakennusvirheitten oikomiset silloin nauratti, talosta tuli ihan hyvä, paitsi että joka rakennuksessa lumet putoaa suoraan isojen ovien eteen.

Seinänkiristäjäksi jouduin muutama vuosi sittenn kun eräällä kesämökillä rak miehet kasasivat hirsikehikkoa. Siihen asti meni hyvin kun aukkojen yläreunat tuli vastaan toinen pitkä seinä oli ylhäältä aivan liian pitkä.

Vaikka siitä ei minulle mitään maksettu niin ratkaisin ongeman kahdella pitkällä sidontaliinalla ja ihan hyvä sauna siitä tuli seinien kiristyksen jälkeen.

Tänään pääsikin sitten kiristämään oikein konevoimalla, kyllä se massiivipuuristikko liikkuu ja siporex antaa periksi kun toisesta päästä ilman kauhaa työnnellään ja samaan aikaan vaijerilla vedetään.

Toivottavasti kukaan ei nähnyt, joutuu pian opiskelemaan diplomiseinänkiristäjäksi.