Contour

Minun lenkkini ei tänään ollut 3000 km pituinen, mutta jaloissa se silti tuntuu. Ehkä on taas vierähtänyt liian kauan aikaa siitä kun on laittanut jalkaan ihan oikeat lenkkarit eikä vaan noita enemmän tai vähemmän nauhoitettuja GTX vaelluskenkiä.

Hahkialassa oli tänään konenäyttely. Koneethan oli hienoja ja isoja, mutta yksi selkeä puute siinä näyttelyssä oli. Yli 90 % väestä oli miehiä- näin väitän vaikken ruvennut laskemaan ja naisista varmaan puolet tavalla tai toisella töissä.

Työnäytösalueelle oli kohtuullinen kävelymatka.

Ehkä kasvojentunnistus toimii, ehkä ei. Jos se toimi niin tänään minulle heilutteli iloisesti hymyillen AAMU-TV:stä tuttu naishahmo. En sitten tiedä mistä syystä, mutta ainakaan tiellä ei ketään muuta juuri siinä kohtaa ollut.

En ihan tarkkaan muista mistä syystä nainen ruudussa oli, mutta ilmeisesti kyse oli jonkin sortin hyväntekeväisyyskävelystä.

No nyt kun on tämä Ylen Areena niin sieltähän se löytyi ja kappas vaan, siellähän se lähtöpaikka oli ja koskapa moottoritietä ei voi mennä niin vaihtoehdot on kärrypolkujen lisäksi VT 130.

Lähtöpiste oli siis Hattulassa. Ei Ihan kirkossa, mutta periaattessa piste oli kai sama mihin yksi ritiretki päättyi.

Harmi muuten että oli kiire töihin ja lavetti perässä, muuten olisin saattanut pysähtyä ja kävellä jututtamaan sitä naista. Näytti ihan hyvältä siltä etäisyydeltä.

Pääpiirteittäin kasain tänään maasturin olka-akselin laakeroinnin ja kaiken mitä niiden kahden pienen kartiorullalaakerin vaihtamiseksi oli tarvinnut purkaa.

Katsastustoimintaa voi taas sanoa rahastukseksi, koska tuossakin olka-alselin välys oli ihan merkityksetön verrattuna pyöränlaakereihin ja pyöränlaakereiden välys merkityksetön jarrujen heikkoon kuntoon nähden.

Ehkä se omistaja uskoo puhetta ja tilaa jarrulevyt, palat, jarrumäntien suojakumit, kitinänvaimennussarjan sekä pyöränlaakerit.

Ilman mitään jumalaisia luomiskertomuksia- miten pölykoira syntyy? Onko pölykoiran syntymämekanismi samanlainen sattumanvarainen prosessi jolla kaikki elämä on jonkun hassun hiiliatomin/molekyylin ympärille järjestynyt. Miten ja miksi pölykoira osaa mennä piiloon ja kasvaa siellä mihin imurilla on kaikkein vaikein päästä.

Tänään ei voi sanoa päivän olleen työnantajalle kovin tuottoisa. Aamupäivän reitti oli poikki ja siitä aiheutui useiden kilometrien lisätyö. Nyt on sentään yllivirtausputki päivitetty ja 315 mm rumpuputkeakin maassa reilumpia määriä. Myös ekat oman maan mustikat ja vadelmat on nyt syöty. Ei niitä paljon ollut, eikä niin paljoa että varta vaste kannattaisi poimimaan lähteä, mutta sormet sai liattua ja hampaanväleihin siemeniä.

Päivällä pälkäneentien varessa oli mies ja nainen autoineen ja perävaunuineen. Menosuuntaan en oikein hahmottanut mikä oli vialla, mutta paluusuuntaan tullessa Passatti oli häipynyt jättäen jälkeensä naisen, polttopuut ja perävaunun.

Toisen reissun puolitiessä päätin sit pysähtyä kysymään miksi nainen oli jätetty sinne tien varteen. En kuitenkaan yrittänyt kyytiini houkutella, vaikka olikin viehättävä neitonen ja mielestäni ihan sopivaa ikäluokkaakiin.

Turvallista kotimatkaa vaan sinne hyvinkäälle.

Piti tänään pikapikaa ottaa napa irti maasturista. Onneksi auton omistaja oli sen verran omatoiminen että riitti kun kävi neuvomassa oikean työjärjestyksen- muuten olisi särkynyt vetoakseli. Olkatapin laakeri oli kulunut kuopille. Sen siitä saa kun ajaa pinnoitetuilla kummeilla.

Primeran huoltokirjaa etsittiin aamulla, päivällä ja illamma se sitten viimein löytyi- siististi hyllystä silmän korkeudelta.

Pääremppa oli tänään kuitenkin paalainkäärimen sisällä. Oli siis pyöritysketju katkennut ja ketju oli mennyt pyöritystankoineen melkoiseen läjään kahden akselin väliin. Reilun kahden tunnin, 2 x rautakanki, sorkkauta ja takaisinpyöritysveiviepisodin jälkeen suma saatiin purettua.

Kyllä sitä tuntee itsensä vanhaksi kun reilut 65 v leskimieskin käy useammin treffeillä kuin minä. Epäilen tosin että kyseessä on ollut rinnakkaissuhde jo ties kuinka kauan.

Päivä ei mennyt ollenkaan käsikirjoituksen mukaan. Nurmikko on ajamatta, isommat rikkaruohot kaatamatta raivaussahalla ja lihaakin jäi grillattavaksi vielä reippaasti.

Ei millään olisi kaikkea ehtinyt, mutta ehkä jotain enemmän jos A hälyttimen kaukosäädin ei olisi tyhjännyt pattereitaan, toinen avain siinä hälytintä nollatessa kadonnut ja yksi jos toinenkin auto poistunut ns verkosta.

Luotettava marjapuuron värinen Primera lähti tänään enkä tiedä kenelle. Sitä vastaan protestoi trasportteri kusemalla öljyt moottorista pihalle, takatuuppari hälyttimineen huusi puolisen tuntia ennen kuin sen sai hiljaiseksi ja sokerina/suolana pohjalla maasturi painoi kuskin puolelta napaöljyt pihalle- kaikki tämä 24 h sisällä- en usko että autoilla on tunteita, mutta ei oikein enää usko riittänyt sattumaan siinä vaiheessa kun viimeinenkin toivo eli ranskanseisoja sai moottorin vikavalon syttymään.

Luonnollisia selityksiä ei ole vielä löytynyt, koska sama kaukosäädin ja samat paristot jotka eivät päivällä pelanneet, toimii nyt ongelmitta 50 m päästä, joten autot ovat ilmeisesti kiintyneet toisiinsa ja se on kaikki tuon saatanan riemukuplan syytä. Sen ominaisuuksiin taas kuuluu kuluttaa öljyä ja minun mielestäni se tarkoittaa että moottorissa on vikaa. Pihalle jäi siis Salama McQueen ja Riemukupla jotka kihlataan kohta yhteisillä renkailla.

Päivän päätteeksi juttelin puhelimessa. Sanon vaan sinulle hyvä pastorin vaimo- et ole yksin ongelmasi kanssa ja jos et usko niin lue Rönkkösen teesejä.

On hetkiä kun tuntee itsensä vanhaksi. Esimerkiksi silloin kun pystyy sanomaan ettei tietty henkilö pysty olemaan naapurissa vesiselvänä.

Vaihtaminen tuntuu olevan kokeneellekin kuskille vaikeaa, kuten ilmeisesti myös mittareiden seuraaminen. Kotimainen CR moottori ei kierrä kuten vanha jakajapumppu DT tai JD.

Hiekkaa on paljon, kaikki vaatteet haisee kuminalle ja se hiekka valuu kuin tiimalasissa konsanaan.

Tavoitin erään auton entisen osmistajan. Hän sit kävi ajamassa lenkin autollaan ja totesi ratin olevan vinossa ja samalle myös sen että se ei sitä ollut silloin kun auto heiltä myyjäliikkeeseen meni. Siitä voidaan vetää johtopäätös että joku ajotaidoton tai muuten vaan koheli on sen kanssa osunut joko alustalla kantoon tai renkaalla/renkailla jonnekin ja ohjauksessa jotain on pielessä. Tietenkään auton uuden omistajan ylpeys ei anna periksi valittaa ja vanha auto missä ei ole mitään vikaa on kuulemma jo myyty. Lopputuloksena kaksi autoa joisssa kummassakin on on ohjauksessa jotain pielessä.

Tänään laskin siilon pohjasta nousseet suht ehjät palautuspullot. 34 kpl kaljapulloja ja 16 kirkasta. 32 + 14 palautuskelpoista- tai ainakin niin uskon.

Mitään piirustusta tai kunnon suunnitelmaa en ole vielä nähnyt, mutta maata on siirtynyt hirmu määrä ja polttoainettakin hurahtanut liki tankillinen. Kova on silti tavoite kun kippaussuppiloon olisi tarkoitus sopia kaksi traktorikuormaa viljaa.