Contour

Lavallinen ruusuja ja kolme lavettisiirtymää. Ei paljon mairittele päivän antia. Valitettavia välihommia siis, mutta onneksi nyt on sunnuntai vielä muutaman tunnin.

En muista milloin olisin jättänyt ostoksia kaupan kassalle. Kuitenkin tänään nukuttuani noin viisi tuntia ja aikaisen herätyksen jälkeen hoidettuani 1,5 lavettireissua päädyin kauppaa. Silloin kun jääkaappi on tyhjä voi ostaa aika vapaasti, mutta kotona havahduin mehun puuttumiseen.

Tuli kohtuullisen kallista mehua ja pesuaineen ostaminen unohtui toisellakin kauppareissulla. Paluumatkalla kävin katsomassa muuatta ruusupuskaa. Sieltä palatessani pikitietä tuli vastaan tutun oloinen kulkine- oli vienut mursketta maatalousliittymään. Koska lava oli puhdas ja tyhjä päädyin vanerikauppaan.

Jottei päivä olisi ollut liian helppo päädyin kokeilemaan puominiittokonetta N-sarjan Valtran perään. Periaatteessa helppo homma, mutta viime vuonna koneen oli perästä pudottanut joku muu kuin minä, näin ollen letkut oli miten sattuu ja yksi kiinnike rikki.

Kun letkut oli satunnaisessa järjestyksessä otti aivan liian kauan aikaa saada kaikki toiminnot toimimaan loogisesti. Vanhassa voimakoneessa ei ollut tarpeeksi takahydrauliikkaa, joten yksi piti lainata edestä. Uudemmassa jäi yksi pari liittimiä täysin käyttämättä- meinasi jäädä kaksi koska ilmeisesti kahta paria ei koskaan oltu missään työkoneessa tarvittu tai edes kokoiltu. Rajallista näkyvyyttä lukuunottamatta voi sanoa että hyvin pelasi. Taakseajolaitteisto-ominaisuus jäi vielä kokeilematta.

Ei ollut valtavia meriittejä päivälle. Koneen siirtoa ja pajahommia + helvetillinen maaseutukierros.

Katkeran eläkeläisen mökkiprojektia edessä kunhan keretään.

Päivä meni ihan mukavasti. Pitkähän se oli ja hikinen, mutta jälkeä syntyi ja ehti vielä eilisenkin pihan loppupään käydä silittämässä. Silmänruokaa niukasti.

Onko tuttu tunne että varsinaiset työt jää tekemättä kun tulee joku välihomma. Tänään tuli joku kymmenin kirosanoin koristeltu leikkimökin siirto. Siitä sitten seurasi lavetin valojen remontointi tämän vuorokauden puolella. Kiitos vaan taas lomalaiselle kun ei osaa laittaa kuutta sähköjohtoa oikeisiin liittimiin. Ei osaa ohjekirjasta lukea eikä edes äärivaloja kiinnittää.

Varsinainen työ meni miten meni, mutta olosuhteisiin nähden jälki kelpaa viikonlopun juhlaväelle. Jos ei niin jättäkööt autonsa kadun puolelle.

Ei mennyt päivä kuin tanssi. Vanha Lokomo toimi moitteettomasti ja kello kävi armottomasti.

Työlista on pitkä ja tämän viikon minuuttiaikataulussa ainoa hyvä puoli on se ettei tarvi laittaa kelloa soimaan. Toki jos meinaisi ehtiä muuhunkin kauppaan kuin Siwaan tai ABC:n markettiin niin olisi hyvä aloittaa seiskalta tai viimeistään kahdeksalta.

Tänään kävin siis bunkkerityömaalla. Hyvin oli kestänyt talven rasitukset, eikä pihakaan ollut ihan kaottinen. Huonona puolena toki se että maakasaan oli ilmaantunut tilliä, betonia ja jotain purkutavaraa. Onneksi kuitenkin sen verran vähän että kaikki törky mahtui pariin jätesäkkiin.

Talvella molempien sisäänkäyntien edustat oli kyllä routaeristetty huolella, mutta alaovelle pääsi sepeliluiskaa pitkin ja yläovelle tilapäisiä puuportaita pitkin, portaita joita piti paikallaan painovoiman lisäksi vain yksi ainoa naula.

Työputki tuntui ja iloitsin siitä ettei ollut mitää aikataulutetta aamupäivälle.

Illalle sit oli, ruokaa, seuraa ja jäätelöä. Harmi vaan että lotto tuli tehtyä väärässä kaupungissa. Kolmella oikein ei saa edes jäätelöpalloa.

Tarvii vielä yksi kone kotiuttaa niin olis sit rauha maassa huomisen.

Jätepakkaajan vuoksi tuli vielä lisätyötä. vaikka kaivot oli hiekkaa täyteen niin niitä ei voinut koneella tiivistää. Vettä ei ollut helposti saatavilla, mutta onneksi on tonninen muovisäiliö.

Kun sit sit kaivoon lorautti ja toiseenkin näytti ettei tapahtunut oikein mitään Toisella kierroksella kuului hsssssss hiekan pinta laski puolisen metriä. Onneksi jätin yhden kauhallisen penkalle reserviin. ehkä kolme lapiollista jäi jäljelle, sit kone lavalle ja kotia kohti.

Olisi saanut nukkua pidempään, mutta minkäs teet kun aurinko nousee ja herää väkisin.

Työmaalla minua odotti kaksi ihmistä ja onneksi ne omatoimiset ja ahkeran huolelliset ukot. Näin ollen pienistä, eikä aina niin pienistäkään vastoinkäymisistä huolimatta jätepakkaajalla on viimein sähköt- kukaan ei tosin tunnut tietävän mihin kohtaan se kone tulee.

Koska kaapeli loppui laitettiin maahan vielä noin 9 metriä tyhjää putkea siltä varalta että tarvii muuttaa tolpan paikkaa.

Kaapelinvetokaivojen täyttö olikin oma operaationsa. Tuli sit puhelinneuvonnalla lastattua ja punnittua soraa ekaa kertaa pyöräkuormaimella. Kyllähän se varmaan hassulta näytti lapioida suurella vaivalla kaivettuja monttuja umpeen, mutta sellaiset oli ohjeet. Nyt vaan pakkaaja paikalle ja uusi asfaltti pintaan.

Pari yllättävää puhelua toinen päivällä ja toinen illalla. Ensimmäinen tiesi hyvää ja toinen ei juuri hyviä uutisia sisältänyt.