On hyviä ajokeleja ja sit niitä vähemmän hyviä. Eilen palaillessani Tampereelta oli heti toisessa rampissa poliisit. Tila-auton kuljettaja oli joko kämmännyt oikein huolella tai osunut johonkin. Joka tapauksessa ramppien väliselle alueelle kerätyn lumivallin päälle oli matka päättynyt ja ainakin näytti että etupyörät olivat irti maasta. Takapäätä en nähnyt kunnolla kun oli kaide välissä, mutta varmaan oli ilmaa myös takapyörien alla. Muutama metri vielä niin olisi ollut teräskaiteen päällä. Nyt saattoi auto säilyä aika ehjänä.
Moottritie on harvoin ollut noin liukas. Siis tällä kertaa reilun vuoden ikäisillä nastarenkailla ja nelivedolla pystyi juuri ja juuri ajamaan rajoituksen mukaan. Silti vähän mietitytti ohittaa rekkoja. Toiseen suuntaan tie nro 130 oli aivan loistavassa kunnossa.
Monopoliaikana oli sentään muutaman vuoden kunnollisia kotimaisia tienhoitoautoja, eikä mitään 20 vuotta vanhoja ruotsalaisi kuten eilen oli moottoritietä hoitamassa. Tokihan vanhakin kalusto voi pelata kun sitä vaan jaksetaan korjata ja huoltaa. 1990 on jo osattu tehdä kunnollisa alustoja, moottoreita ja vaihdelaatikoita. Tienhoitovarustus näytti olevan vähän uudempaa vuosimallia.
Monopoliaikana valtio osti Sisuja, Vammaksia ym kunnollisia koneita, ne palvelivat ensin hyvin huollettuina tienhoidossa. Kun ne sieltä myytiin pois niin moni aloitteleva yrittiäjä sai ihan käyvän pelin. Nyt sit kilpailu ja kilpailutus johtaa siihen että ei millään riitä hyvään kalustoon rahat, jos palkat ja verot on hoidettu.
Ajokelistä huolimatta oli mukavaa käydä Tampereella. Hyvä seura, hyvä ruoka.