Moni kakku päältä kaunis. Kun mies (60+) päättää huutokaupan jälkihuminoissa ostaa kaivinkoneen niin turha sille on yrittää järkeä puhua. Ei sillä etteikö käytetyllä voisi töitä tehdä, mutta ne pitäisi aina pestä ja katsoa silmälasien kanssa läpi.
No sit kun kone kaikkine leluineen viimein kolmen katselureissun päätteeksi pihaan saapui niin heikommassakin valossa näki että puskulevy on moneen suuntaan halki. Muutaman onnistuneen kokeilupäivän päätteeksi oli oikestaan ihan hyvä että se oli korjattava.
Noiden muutamien kokeilupäivien aikana totesin että työkalulaatikkoon ei mahdu edes rasvaprässiä, tai mahtuu tyhjänä ja kun ottaa letkun irti tai tekee letkulle panoaukon porakoneella. Ei onnettoman kokoiseen eväslaatikkoon mitään mahdu. Vaan kun puskulevy oli irrallaan niin nyt on työkalulaatikko jotta mahtuu ja kantokori, varsin käytännöllinen tilataideteos.
Sen verran siinä oli rautaa että ennen korjausta sitä jaksoi käännellä käsin ja kääntää katolleen, ehkä 300 kg. Ei tarpeeksi kun meni jo rikki.
Jos japanissa olis yhtä paljon metsää tai puita kaadettavaksi tai soita niin kaivinkoneessa olisi moottorisahateline. Sillekin keksin paikan. Varmaan täytyisi hakea victorinoxille töihin.