Bemarityyppi pitää ehdottomasti erottaa volvotyypistä. Volvotyyppi on liberaalin eliitin edustaja, joka rakastaa rauhaa ja turvallisuutta. Häneen törmätään usein elokuvissa. Silloin hän on tavallisesti luovan luokan edustaja; toimittaja, kirjailija tai arkkitehti. Olennaista on, että kun henkilö nähdään ajamassa laatikonmallista Volvoa, hänen moraaliinsa voi luottaa. Hän äänestää vasemmistopuolueita.
Laatikko-Volvo takaa, että jauhot on pussissa puhtaina.
Alunperin musta hahmo merkattiin lännenelokuvissa mustalla stetsonilla. Sankarilla oli valkoinen stetsoni. Nykyään keskiluokan sankari merkitään joko Toyota Priuksella tai Volvolla.
Bemarityyppi on ikävä ihminen. Häntä tulee vihata. Kun hän ajaa autoa hän ei käytä vilkkua. Hän on pilkallinen vittupää, joka painaa kaasua kohdatessaan itseään hitaamman kanssa-autoilijan.Turha sanoa, että hän pitää perässäajamisesta. Bemarityyppi ei kannata tasa-arvoa. Ihanteena on keskiluokkainen turvallinen elämä, jossa ainoa jännittävä asia on kaahailu. Silloin on tärkeää, että naispuoliset henkilöt istuvat apukuljettajan pallilla. Pakettiin kuuluu omakotitalo ja vuosittaiset aurinkomatkat. Poliittisesti bemarityyppi on oikealla, ja kannattaa yhteiskuntaa jossa valtio ei sotkeudu hänen asioihinsa.
Ai niin, unohdinko sanoa, että bemarityyppi on mies?
Bemarityyppi on viimeikainen esimerkki siitä mistä käytetään nimitystä kansanpiru, folk devil. Kansanpiru on moderni stereotypia. Sen avulla keskustelijat voivat erottaa oikein ajattelevat ja väärin ajattelevat toisistaan- ja tuntea olevansa oikein ajattelevien seurassa. Kansanpiru on -kuten nimi ilmoittaa- usein epämiellyttävä kuvitteellinen hahmo, jolla on juurensa todellisuudessa. Ja tietenkin kirjoissa ja elokuvissa.
Usein kansanpirut yhdistetään moraalisiin paniikkeihin. Moraalinen paniikki syntyy poikkeuksetta media-avusteisesti. Jos otsikoidaan väkivaltainen kuolema, johon liittyy videopelien pelaamista tai elokuvien katselua, on paniikki valmis. Piruna voivat, tapauksesta riippuen, toimia videopelit jotka muuttavat pelaajat verenhimoisiksi tappajiksi, tai huoltajat jotka sallivat lasten pelata.
Pirulliseen tyyppiin voidaan heijastaa ikävät negatiiviset ominaisuudet, joihin itse mielellään halutaan ottaa etäisyyttä.
Kansanpiru on tavallisesti nuorisoryhmän edustaja: skinhead, satanisti tai teini ostarilla. Toisinaan koko kansan pirun aseman saavuttamiseen riittää, että on yksinkertaisesti ulkopuolinen, maahanmuuttaja. Kotoinen kansanpiru on luuseri, joka elää yhteiskunnan tuilla: sosiaalipummi.
Huomioni on kuitenkin kiinnittynyt tapaan, jolla liikennekulttuuri synnyttää bemarityypin kaltaisia negatiivisia myyttisiä hahmoja. Näille myyteille on ominaista arkipäiväisyys. Ne ovat osa arkikokemusta eikä niitä usein edes ajatella enemmistön elämää helpottavina tarpeellisina yksinkertaistuksina.
Tarpeellinen kansanpiru on siksi, että se tekee enemmistön elämän helpommaksi. Bemarityypin kaltaisten myyttisten miesmoukkien juuret juontavat 1990-luvulle. Silloin brittiläisessä mediassa alettiin puhua valkoisia pakettiautoja ohjaavista miehistä, white van maneistä.
Tyypillinen white van man on bemarityypin köyhempi versio. Hän on tavallinen suhari; lähettiauton kuljettaja jolla on agressiivinen ajotyyli. Hän kuuntelee kovalla musiikkia eikä koskaan siivoa pakettiauton hyttiä. Hän viheltää nähdessään naisia ikkunasta. Turha on odottaa että hän pysähtyy suojatien eteen, paitsi jos vetävän näköisiä kimuleita on sitä ylittämässä.
Koko kansan tietoisuuteen tämä tuntematon moukkamainen pakettiautonkuljettaja tuli BBC:n komediasarjassa White Van Man. Ja vaikka sarja hyllytettiin, siitä ollaan parhaillaan tekemässä myös versiota yhdysvaltalaisen ABC -tuotantoyhtiön toimesta.
Tiekulttuurin synnyttämien stereotypioiden klassikko on kuitenkin Mondeomies. Tuleva pääministeri Tony Blair piti puheen vuonna 1992. Siinä hän kertoi kuinka oli tavannut ääntenkalastelumatkalla entisen Labour-puolueen äänestäjän, josta oli yhtäkkiä ryhtynyt äänestämään Toryja. Blair pani merkille, ennenkaikkea, miten mies kiillotti Ford-merkkistä henkilöautoa omakotitalonsa pihalla. Blairille henkilöautoon henkilöityi koko poliittisen kentän muutos.
Sitä mukaa kun ihmiset vaurastuvat, heidän on entistä vaikeampaa äänestää työväenpuolueita. Ford Mondeosta tuli 1990-luvulla konservatiivien hallitsemassa Britanniassa todellinen menestystarina firmojen hankkimana työsuhdeautona ja samalla myös poliittinen symboli.
Nimitys Mondeomies on satiiri pikkupomosta, maailmanmiehestä. Nimi Mondeo ei ole mitään kieltä. Kyseessä on Fordin yritys luoda keinotekoinen sana, joka kuulostaa sanalta maapallo mahdollisimman monella kielellä. Mondeomies ei koskaan poistu autostaan. Maailma on mondeo, miellyttävällä kamelinnahkalla ja eebenpuu-jäljitelmällä vuorattu henkilöauton hytti.