Hyvästi, Valtion elokuvatarkastamo

Elokuvien ja tv-ohjelmien uudesta ikärajalaista on ollut epäselvyyttä, joten eilen päätin hyökätä suoraan leijonan luolaan. Olihan liikkeellä huhu, että Sörnäisissä on pian työttömiä tarkastajaleijonia, kun tämä valtion virasto vuoden vaihteessa lopetetaan. Tässä jututan äiti-leijonaa, eli elokuvatarkastamon johtajaa, Maarit Pietistä.

kuva: kimmo laakso

Pietinen on ollut työssä elokuvatarkastajana vuodesta 1990 alkaen. Hän vakuuttaa, ettei jää uudistuksen myötä työttömäksi. Päinvastoin. Uudessa tilanteessa ns. jälkivalvonta lisääntyy. Kun elokuvia ei enää tarkasteta virkamiesten toimesta, virkamiehet tarkastavat yksityisellä sektorilla tästä lähtien toimivia itse kouluttamiaan tarkastajia.

”Valvonta lisääntyy” hän kiteyttää. Ja toisin kuin täällä olevista tyhjistä käytävistä voisi päätellä virasto itse asiassa paisuu kuin paise, sillä ensi vuonna ikärajat tulevat myös tv-ohjelmiin.
Seisomme huoneessa jossa tähän mennessä kaikki Suomen elokuvateattereissa nähdyt elokuvat on esikatseltu, lukuun ottamatta festivaalielokuvia, joilla on vapautus ennakkotarkastuksesta. Pian koko homma on historiaa.

Uransa aikana Pietinen on paitsi ehtinyt tarkastaa valtavan läjän leffoja. Keskimäärin 3 pitkää elokuvaa päivässä. Sitten on luokiteltava dvd-julkaisuja, tilausohjelmia, trailereita. Ja tietenkin pornoa.
Eräs suuri mullistus mediakentässä on, etteivät virkamiehet vuoden alusta enää valvo pornon levitystä. Tarkastamossa on vuodesta 2003 työskennellyt seksologi Leena Karjalainen, jonka erikoisasiantuntemus on vaatinut paljon kovan pornon katselua.

Jee, kivaa?

Karjalaisen mukaan tuhansien pornoelokuvien katselun poisjäänti on helpotus. Kaikki porno on tähän mennessä on pitänyt ilmoittaa elokuvatarkastamoon. Osa on tullut poliisin takavarikkojen kautta. Parhaimpina vuosina ilmoituksia on tullut 25 000. Näistä vuosittain yleensä n. 500 päätyy katsottavaksi koska on aihetta epäillä julkaisun laittomuutta. Tämä on huomattava määrä, varovaisesti arvioiden neljännes elokuvatarkastamossa katsotusta materiaalista.

”Tähän asti me on katsottu pornoa tuntitolkulla ja oltu poliisin kanssa yhteistyössä ja annettu lausuntoja” Karjalainen sanoo.

Se onko pornoelokuva tulevaisuudessa laillinen, todetaan jälkivalvonnan kautta. Eli porno ei edelleenkään saa sisältää lapsia, eläimiä eikä väkivaltaa. Tähänkään mennessä elokuvatarkastamossa ei ole voitu kieltää kielletyn pornon levittämistä. On voitu antaa vain levittäjälle suositus.

Jos levittäjä aikoo kiellosta huolimatta levittää voihkivia koiria sisältävää materiaalia, oikeudessa tavataan.

Lähtökohta on se että laki on levittäjän tiedossa ja sitä noudatetaan. Kaikkien kioskien dvd-koteloita on mahdotonta valvoa.
( Pietinen sanoo että tarkastamossa katsotaan n. 1500 nimikettä vuodessa, joista jotkut ovat 9 tunnin tv-sarjoja) Hän on myös todistanut tämän valtion viraston muutoksia jotka ovat aina heijastelleet kulloistakin poliittista ilmapiiriä.

Pietinen muistaa 1990-luvun jolloin puhuttiin vielä ”aikuissensuurista”. Se tarkoitti että elokuvilla oli vielä ”yhteiskunnallista sisältöä”. Elokuvan levittäminen voitiin kieltää siis sellaisillakin perusteilla jotka eivät suoraan liittyneet paljaisiin ruumiinosiin tai putoaviin päihin. Miettinen, joka oli valtiotieteen maisteri, pääsi elokuvatarkastamoon juuri tämän elokuvien ja yhteiskunnan sidoksen avulla. Nykyisen elokuvatarkastamon virallinen linja on, että voidakseen luokitella elokuvia tarkastajan on oltava asiantuntija joka lapsen kehitykseen liittyen, tai perehtynyt elokuvaan korkeakoulutasolla. Luokanopettaja, psykologi tms.

Lasten suojelu on aikuisten suojelua tärkeämpää. Mutta parin kuukauden sisällä tämä kaikki tulee muuttumaan. Elokuvien katselu täällä Sörnäisissä virkamiesten toimesta tulee päättymään, eikä asiantuntijuus ole luokittelijaksi pääsyn kriteeri. Sen myötä kenestä tahansa 18 vuotta täyttäneestä henkilöstä, jota ei ole tuomittu rikoksesta voi tulla elokuvatarkastaja. Sinusta. Minusta. Elokuvien luokittelusta huolehtivat siis tästä lähtien levittäjät itse.

Tarkoittaako tämä että nyt me näemme enemmän paljaita raajoja, pyllistäviä hiirilapsia ja voihkivia koiria?

Ei tarkoita.

Mutta se tarkoittaa että ikärajat muuttuvat. Ne harventuvat. Vanhassa systeemissä on kuusi ikärajaa kun taassa uudessa vain neljä, 7, 12, 16 ja 18. Esimerkiksi paljon epäselvyyttä aiheuttanut luokitus K-3 tulee katoamaan. Jotkut, kuten Suomen Kuvalehden Kalle Kinnunen ovat hiukan närkästyneenä kysyneet, mihin uuden ikähaitarin harva hammasväli oikein perustuu. http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/elokuvatarkastamo-jaa-historiaan-uudet-ikarajat-tietavat-ongelmia

Pietisen mukaan se perustuu ikäjouston laajenemiseen. Uudessa systeemissä se on kolme vuotta, vanhassa se oli vain kaksi. Se tarkoittaa että 15-vuotias voi mennä katsomaan K-18 elokuvan jos hänellä on mukanaan täysi-ikäinen. Toisaalta, se perustuu myös siihen että ensi vuoden alusta elokuvia eivät enää luokittele virkamies-leijonat täällä luolassaan, vaan uuden viraston Meku:n (Mediakasvatus-ja kuvaohjelmakeskus) kouluttamat luokittelijat. Nämä eivät tee töitä virastolle vaan levittäjille, sellaisille kuin Disney.

Koska luokittelu ulottuu uudessa systeemissä myös telkkaan ja luokiteltavien tekstien kokonaismäärä kasvaa räjähdysmäisesti on luokitussysteemin oltava yksinkertainen. Jotta luokittelijat eivät joutuisi sormi suuhun, on neljäportainen luokitus ilmeisesti perusteltavissa hommien jouhevalla hoitumisella.

”Jos saadaan 95% ohjelmista luokiteltua oikein, hyvä homma” Pietinen summaa tavoitteen.

Mitä enemmän portaita ikärajasysteemi sisältää, sitä hankalampaa ikärajan asettaminen on. Kun luokittelu siirtyy virastosta yrityksiin tällä asteikolla luokittelu on helpompaa, Pietinen selventää. Kyseessä on virkamiesten luoma 37 kohtaa sisältävä järjestelmä, jossa luokittelija jäsentää materiaalin neljän kategorian avulla. Elokuva voi sisältää joko väkivaltaa, viitauksia seksiin, aiheuttaa ahdistusta tai sisältää alkoholin tai huumeiden käyttöä.

Ikärajojen lisäksi ensi vuoden alusta elokuvajulisteisiin ilmestyvät näitä neljää luokkaa vastaavat symbolit. Jos elokuva on pelottava, se merkataan hämähäkillä. Jos elokuvassa käytetään huumeita, se merkataan ruiskulla.

Pietinen tähdentää että elokuvatarkastamon seuraajan, Mekun tehtävä on valvoa ikärajojen antamista. Ikärajojen antoperuste on siis edelleen lakiin eikä fiilikseen perustuva.

Pietinen on sitä mieltä ettei luokittelun siirtyminen elokuva-alalle itselleen tarkoita rivompia tai väkivaltaisempia sisältöjä. Levittäjän näkökulmasta ei ole kannattavaa näyttää teattereissa pornoelokuvaa ja luokitella se kokoperheen filmiksi. Jos Disney saa vihaisen puhelinsoiton, koska meidän pikku Iines on nähnyt valkokankaalla pillun, on koko bisnes vaakalaudalla. On siis todennäköisempää että tässä uudessa tilanteessa levittäjät välttävät riskien ottamista. Onhan taloudellisesti kannattavaa että mahdollisimman moni saa katsoa elokuvan.

Viime viikolla Pietinen ja kollegat antoivat ensi-iltaan tulevalle Footloose-elokuvalle ikärajan K-13. Levittäjä valitti asiasta elokuvalautakuntaan. Kädenväännön jälkeen Footloosen ikäraja on nyt K-11. Pietisen mukaan elokuvatarkastamon luokitusperuste Footloosen kohdalla oli raju tappelukohtaus.

Keskullessamme Pietisen kanssa innostumme vertailemaan eri maiden luokittelusysteemejä.

Vuoden vaihteesta voimaan astuva systeemi on inspiroitunut Hollannissa vuodesta 2003 asti käytössä olleesta. Erikoista meikäläisessä systeemissä on se että rivoa kieltä ei pidetä ikärajaperusteena. Seksuaalinen sisältö sen sijaan on. Kun nuorison alakulttuuria kuvaava elokuva Neds tarkastettiin Briteissä, sille annettiin luokitus K-18. Perusteena oli rivo kielenkäyttö.
Suomessa Neds sai ikärajakseen K-15.

Kirjoitettaessa soi Daniel Balthasar: Keep it