Kaj Kunnas käkenä kähisee

HV
Hj

-Kukkuu! Kukkuu! Kukkuu! Kukkuu! kukkui Kunnas kun Suomen naiset neljännen maalin Käkikello-maata vastaan verkkoon heitti.

Voi HELVETIA!
tuon hörökorvan kanssa. Ja että Haapasalon Villekin sortui sen kelekkaan! Nyt sillä tavoitteena saada yks hurja kommentaattoriksi: Palanderin Kalle - ois kuulemma sitten kaks kaljua kukkoa tunkiolla.
Kaj-setä selostaa läpertää kuin Pikku Kakkosen katselijoille.

ETTÄ JÄÄKIEKKOSELOSTAJA! Onneksi sentään vain nais.

Kunnioittavasti
tuus
Lennart Järvi

*******************************

No jopasta! Ja HUIKEETA! päälle.
Eli
juuurikin niin - vai miten se muotisanonta menee?
Oottehan huomanneet, miten urheilussa kaikkien huulilla on nyt tuo huikee ja kuittaus juurikin niin.

Mutta Lennun kanssa oon juurikin silti t ä y s i n eri mieltä: just noin - rupattelemalla, äänen muuntelulla, tempon vaihtelulla - on selostajan lätkämatsia selostettava. Ei huutamalla, rääkymällä eikä tauottomalla pulpatuksella että nyt on kiekko maalin takana ja nyt ristisyöttö kulmaan ja nyt kiekko maalivahdin hanskassa, nyt ...
Ikään kuin katsoja sokea idiootti olisi.

Antero Mertaranta tietysti on poikkeus, koska hän on se jäällä paukkuva lätkä, jota kaikki jahtaavat ja takovat - sitten keväällä MM-Valko-Venäjällä: saat ölähdellä!

Kirjoitettaessa soi Kukkuu! Kukkuu! kuusikko soi