Kylättely

16.2.2014 17:46
hikkaj

Ovat ne oikeasti herttaisia, saati sitten kun ukki, mikä hassu sana, auto täynnä niitä pihaan ilmestyi.

Aikansa ukki mylkkyää autonsa kimpussa, ovia availee ja kurkottelee, irrottelee köysiä ja lopulta peräkanaa painelevat rappuja kohti.
Topi ja Tuuli haalareissaan ja ukki - vielä tuo sana jotenkin huvittaa, sillä eihän tuosta kauan kun vasta kun... - pusakko päällä paljain harmain päin.

Aivan ulko-ovelle oli ihan pakko vastaan mennä, harviaisvieraita.

- Terve! Olipa mukava kun tulitte.

Kerrankaan ei yhtään liioittelua matkassa.

- Viiden minuutin päästä oisitte ollu myöhässä.
- Hiiholle meette?
- Ois menty vaan ennättää tuonne. No on teitä!

Ukkia hymyilyttää.

- Ja yks jäi vielä autoon, Tyyni, sanoo harmaahapsi ja osoittelee etupenkkiä päin.

Mitäs. Mehuiltiin, silitettiin Lempit, shakkilaudan nappulat läpikäytiin ja kuolleet kollegat kertailtiin, elävistäkin moni aika huonossa käveessä jo.

Kummallinen tuo aika ja sen kulku. Ja kummallinen kun me vielä jotenkuten tolpillaan, jopa hyvässä kondiksessa tällä haavaa: sadat kilsat hiihtoa, lentopalloa, koripalloa, punnerrusta, venytystä heti aamutuimaan. Mitä nyt kolesteroli toisella mättää ja toisella sydän innostuu, mutta niillehän on keinonsa: tabletin puolikasta ja ruokavaliota ja ...

Vaan nuo lapset, niin terveitä ja mukavia, eivät joutavia riehu jos eivät ujostelekaan joutavia.

Poislähtöhötäkässä meinaa sattua virhe, kun ukki pujottaa Topia haalariin:
- Meinaa mennä takaperin.
- Lompakko etupuolelle, lisään.
- Niin ja sehän ois katastrofi!

Topi katsoo että mitä ne höpisevät.
- Tiijätkös mikä se lompakko on?
Pikkumies puistelee päätään kummissaan.

- Tuulipa saattaa tietää.
- Rahapussi, vastaa Tuuli heti.
Nyt Topikin ymmärtää ja naurahtaa.

Sitten muuta kuin heit ja moit! ja sama marssi peräkanaa autolle, jossa pienin jo heräilee, vaan ei kiukkua sekään. Hymyilee.
Hymy herkässä itse kullakin.

Että osaa olla hentoista, herkkää.
Eikä aina noita maailmalta puskevia uutisia.