Lyhyestä virsi kaunis

- Ma vaatasin kassi, se sai kulli kätte.
= Katsoin kissaa, se sai haukan.

Aitoa viroa tuo, vähän samalta kalskahtavaa kuin anagrammit, palindromit taikka suppuun typistetyt aforismit. Tuhahtaisiko Anna just tuohon jostain siepattuun vironpätkään vaikkapa näin, roisihkosti:

"Annen ele - sika. Panolla hoppu?
Ahneella on paskainen loppu!"

No leikki leikkinä ja pois ahter tyynyltä, ja Asiaan Hakkila!
Eli
Anna Sohlaus anagrammikirjassaan Anagrammiannos gramman sanoina, Reuna 2017, muokkaa suomen kieltä uuteen uskoon, elää ekologisesti, ei tuhlaa, so. säästää kirjaimia niin että käyttää samat kirjaimet kahteen kertaan. Siitähän anagrammeissa on kysymys tyyliin:
Oma sänky - soma näky.

Hauskaa sanaleikittelyä vakavillakin asioilla, jolloin yksinäisyyden tuska saa iloisemman ja toiveikkaamman ilmiasun:

Synkkää. Mulkoiltu yö -
älytön mykkäkoulusi.

Millä saat, murheenkryyni, tuon
kyynelsilmä-Reinon hurmattua ...?

Tässäpä kyllin ohut antikirja vähälukuisille, pitkää proosaa jaksamattomille.
Hassu, muttei hassumpi!

Kirjoitettaessa soi Itke en lemmen tähden - https://www.youtube.com/watch?v=0-8D33WiTe0