Oma elämä estradilla

Miltähän tuntuisi katsella oman elämänsä käänteet näyttämöllä, näyttää riepottelu samalla noille ventovieraille ihmisille?
Myös ne negatiivisimmat, siis kasvattavimmat kipukohdat. Ensimmäisen puolison aseella uhkaaminen. Toisen puolison konkurssi ja kuolema. Kolmannen puolison eri, so. 'parempi', arvomaailma.
Ero.
Sitäpä voi käydä miettimässä vaikkapa Täällä tai tuolla Kouvolassa, josta maistiaiset blogin alaosassa.
Tuolla esitys on musikaalisempi, Täällä kotoisampi, koska onhan tyttö, niin pieni niin, täältäpäin kotoisin. Ensimmäisessä ensi-illassa Joensuussa Katri Helenaa esitti Suvi-Maaria Virta niin intensiivisesti, että ääni oli katkolla muutaman kerran ja liikutus aito. Toisessa ensi-illassa Katri Helenaa esittää Kirsi Kärnä, joka lie kulisseista jo ensimmäisessä kuoleman laulussa laulanut Suvi-Maarian äänen murtuessa.
Ei ole helppoa olla Katri Helenana, edes leikisti!

Oli siellä katsomossa Katri Helenan lisäksi tätä julkkupuolta muutakin, ainakin Hannele Lauri ja Kuju Hyttinen. Paikalla oli myös sankka joukko näitä lehdistön räpsyttelijöitä, joista yksi antoi ja sai huutia jo itse musikaalissa: luottonaistoimittaja häijynröyhkeä, jopa proffaakin niljakkaampi, Suni. Minna Maaria Virtanen osasi olla tarpeeksi epäsympaattinen siinä roolissa; kukapa meistä ei osaisi olla helpommin ilkeä kuin hyvä - jo luontaisesti!
Liimatainenkin, muuten, seisoi jo väijyssä itse näytelmän lopussa, siis roolina ei livenä.
*
Joensuun kaupunginteatteri: KATRI HELENA ELI KUU JÄRVEN YLLÄ
KÄSIKIRJOITUS Ilpo Tuomarila - OHJAUS JA KOREOGRAFIA Mikko Rasila

kuva Johanna Kokkola

**********************************************************************************

Kouvolan teatterin Katri Helenasta (siirretty Kauppalehden blogista 23.9.2013)
EIPÄ SIITÄ TUNNELMA PARANE!
pilkkaattepa miten pilkkaatte makua

Senkin älyköt!
Elämä kulkee t u n n e edellä, älynne raahaa perässä. Joten on aika teidänkin heittäytyä.

Olihan se taas teatteripaukku. Oli totta tosiaan. Kuin äidin kohdussa olisi saanut polskutella ja mamia 2 h 35 min.

Ei kauniimpaa.
Vaikka mukana elämän kaikki kirjot: vihat, rakkaudet, pyssyt, kuolemat.

Taitavat päähenkilöt vanhempana ja nuorempana Katrina, Satu Taalikainen ja Heljä Heikkinen, ilman muuta, mutta myös muut Dannyt ja proffat. Se tunkeileva inhottava lehtinainen, Maija Sydänmaanlakka, oli rautainen roolissaan, samoin Katrin äitinä Hannele Laaksonen. Ohjaaja Jukka Keinosen kierrättämissä joukkokohtauksissa oli latausta, varsinkin säväytti se tumma takarivistö Timo Kalanojan kuoleman jälkeen; langetkoon puolet ohjaajakiitoksesta lavastaja Maija Louhiolle.
Niin ja sitten taas se kuusimiehinen livebändi saa kehut - atmosfääri taattu kun tunnelmamusiikki aitona irtoaa.

Entä kun se hurmuriproffa ilmestyi näytämöllä!
- No-oh! kuului katsomosta syyttävä huokaus jonkun juoneen täysillä paneutuneen katsojan huulilta takana katsomosta.
Me istuimme edessä.

Onpa Kouvolan porukalla produktio, melkoisen haasteen edessä on nyt Joensuun kaupungin teatteriväki, jonka Katri Helena pian on ensi-illassa.
Saanen pelotella: melkoisessa sillassa ovat.

Hopi hopi! Junaan ja Kouvolaan!

kuva MARJA SEPPÄLÄ

Kirjoitettaessa soi Anna mulle tähtitaivas