Samoja suomalaisia - silti

Matkaopas maalle 8.

- Tanssivat ruudulla päättäjät. Vaan annas olla kun arki koittaa, niin johan suut mutruun menevät ja nuo juuttaat juutaksilta ovat valmiit nyhtämään viimeisenkin ihokkaan. Samoja stubbeja soinit, rinteet, sipilät.
Niinistöllä kemut käynnissä, vaikka äiti viikolla kuollut. Vaateloistoon on tukehtua Selin.

Just just.

Katsoja katsoo minkä katsoo, kunhan ei vähän kettuna pihlajanmarjoja vahtaisi, vähän nyreissäänkin. Lukijaksi muuttuu kun huomaa tilansa, ei ylety ei, ja hamuaa sitten käsiinsä Putkinotkon, jota on jättänyt taakseen jo neljätsadat sivut.
Enemmän kaltaistensako joukkoon muka näin luulee pääsevänsä?

Lukee, miettii, välillä vilkaisee, että tuleeko se Räty keihäsmiesten kanssa, onko se saanut pukunsa vielä mahtumaan, sen joka päällä jonkun Bean kanssa kerran sisään marssi.

Itsenäisyys se Juutas Käkriäistäkin houkuttelisi, vaan on tuo samperin Aapeli Muttinen, joka omistaa nämä maat ja tämän asumuksen. Nyt on tullut rouvansa kanssa tepastelemaan tänne pihamaalle, kukkoilemaan. Pelottaa Juutasta, jos pois laittaa kun ei ole tullut mökkiä laitettua eikä muitakaan kontrahtivaatimuksia täytettyä.

Jos tämän omistaisi niin laittaisi - mitä sitä nyt toisen omaa!
Muuta omaa ole kertynyt kuin lapsilauma.

Vaan Aapelillapa asiat toisinperin: omaa ja omaisuutta on kyllin; sitä on täällä ja kaupungissa. Lyygiakin on, tuo joka katselee Käkriäisten välkkysilmä Repekkaa ihaillen:
"Voi kuinka tuo Repekka on kaunis ... kuin pieni enkeli."

"Niin se on kuin renessanssin enkeli" on Muttisenkin myönnettävä.

Ei ole Lyygialla eikä Aapelilla tämmöistä omaa, ja suremaan sekin saa niin kuin koko maailma:
'... paha se on, eikä siitä muutu ... Tullut yhä surullisemmaksi, kun hän vanhenee.'
Ei jatku Muttisten suku, sillä mitä varten elämisen taakkaa vielä jälkeläisille siirtäisi.

Niin miettien katselee Aapeli mökin harmaita rakennuksia. Varsinkin läävä näyttää rappeutuvan ... paitsi nyt tupaa. Mutta ... rappeutukoot. Harmenee hänen tukkansakin.

- No jopas jotakin, ärsyyntyy Lukija ja Katsojaksi muuttuu, iloisempiin asioihin siirtyy sillä hetkellä kun Kanerva keltaisen Kiikkonsa kanssa parketilla pyörähtelee.

Kirjoitettaessa soi Laps Suomen, ällös vaihda pois sun maatas ihanaa