Ilon kautta

Usein meillä ihmisillä on tapana nähdä asiat oman kulttuurin kautta. Ulkomaille reissaaville turisteille kaupunki näyttäytyy usein ihan erilaisena kuin miten se näyttäytyy siellä asuville.

Moni ulkomaille muuttanut on kertonut, että ensimmäiset kolme kuukautta - vuosi on kuherruskuukautta: koko kaupunki ja maa näyttää ihanalta. Sen jälkeen tulee kriisien ajat, jolloin vihaa koko maata ja systeemeitä tai niiden puuttumista. Viimeistään kolmantena vuotena tottuu paikalliseen kulttuuriin: sen hyviin ja huonoihin puoliin. Oppii ymmärtämään. Pikainen vierailu Malmö:ssä voi olla ihastus, mutta millainen Malmö todellisuudessa on? Siitä osaa kertoa vain ihminen, joka on asunut pidempään Malmössä. Kuunnelkaamme siis.

Juha Lilja on asunut 5 vuotta Malmössä. Hän kertoo seuraavassa minkälainen paikka Malmö oikeasti on ja mitä muut kaupungit voivat sen hyvistä ja huonoista puolista oppia:

Malmö opettaa

Nyt -liitteen toimittaja Maria Pettersson kävi heinäkuussa Malmössä ja hänen sarkastinen matkakertomuksensa on ollut NYT:in luetuin nettiartikkeli. Artikkeli ilmeisesti pyrkii kumoamaan tiettyjen äänekkäiden maahanmuuttokriitikkojen kärjistetyt kommentit siitä, että jollei Suomi pistä rajoja kiinni ulkomaalaisilta, kaupungit ovat kohta samanlaisia, kuin Malmö.

Juttu on pöyristyttävä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa tosiasioiden hyväksyminen on sellaiselle, joka on päättänyt oman totuutensa jo etukäteen. Rasismin vastustaja näkee Malmössä vain hiljaisia lähiöitä ja kauniita puistoja ja maahanmuuttokriitikot taas näkevät sotkettuja seiniä, rikottuja ikkunoita ja kranaatinsirpaleiden jälkiä seinissä. Malmössä on molempia. Minä tiedän, sillä olen asunut täällä viisi vuotta.

Suomen tosiaankin tulisi ottaa Malmöstä mallia. Malmö on ollut eräs pohjolan teollistuneimpia kaupunkeja. Kaupungissa oli raskasta auto- laiva, sekä lentokoneteollisuutta ja lähellä myös oli esim. Trelleborgin kumitehdas, josta käytiin Suomessakin aktiivisesti värväämässä työntekijöitä, ja heille jopa rakennettiin oma parakkikylänsä. Kun teollisuus kasvoi voimakkaasti työvoimaa tarvittiin paljon ja heille rakennettiin nopeasti uusia asuinalueita.

1990-luvun lama koetteli Malmöä rankalla kädellä ja suuri osa raskaasta teollisuudesta katosi kerralla ja lopullisesti. Lähiöt alkoivat tyhjentyä työntekijöistä ja tilalle muutti eri syistä halpaa asumista kaipaavia ihmisiä - myös maahanmuuttajia. Koska työtä ei ollut, alkoi joillakin asuinalueilla kierre, joka suosi uusien maahanmuuttajien hakeutumista alueelle ja ruotsalaisten työssäkäyvien muuttamista muualle. Lopulta näiden alueiden uudet tulijat eivät enää yrittäneetkään integroitua ruotsalaiseen yhteiskuntaan, koska sille ei ollut tarvetta.

Työttömyys, Tanskan ja Saksan läheisyys, sekä erilaiset etnisten ryhmien väliset ristiriidat loivat pohjaa jengiytymiselle ja rikollisuudelle. Tanskassa alkanut maahanmuuttajataustaisten jengien ja moottoripyöräkerhojen reviiritaistelukin heijasteli myös Malmön suuntaan. Rikollisjengien välienselvittely ja koston kierre on aiheuttanut muun muassa otsikoihin päätyneet käsikranaattitapaukset. Toistaiseksi iskut ovat rajautuneet pelotteluun ja omaisuuden tuhoamiseen, vaikka myös sivulliset ovat kärsineet vahinkoja.

Malmössä on siis ongelmia, mutta ei voi suoraan sanoa, että ne johtuisivat maahanmuuttajista tai maahaanmuuttopolitiikasta. Toisaalta Petterson on oikeassa; Malmö on viehättävä kaupunki, joka tuntuu idylliseltä ja oikeaa kokoaan pienemmältä. Rikollisuutta ei juurikaan näe katukuvassa. Suuret mielenosoitukset ovat kuitenkin yleisiä ja kertovat pinnan alla kytevistä jännitteistä. Myös poliisissa ja vartijoissa on henkilöitä, jotka suhtautuvat korostetun ennakkoluuloisesti ulkomaalaisiin. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta.

Mitä suomalaisten pitäisi siis Malmöstä oppia? Malmö on ymmärtänyt rakennemuutoksen aiheuttaman todellisuuden. Malmö ei taistele muutosta vastaan, vaan on päättänyt kehittää uusia strategioita kilpailukyvyn palauttamiseen. Lähellä sijaitsevia Lundin ja Kööpenhaminan yliopistoja ei ole koettu uhkina vaan mahdollisuuksina. Kaupunkiin perustettiin korkeakoulu vuonna 1998 ja sitä on laajennettu jatkuvasti. Nuoresta iästään huolimatta koulu on nyt Ruotsin kahdennaksanneksi suurin ja se koostuu kuudesta eri tiedekunnasta. Kansainvälisyyteen on panostettu paljon.

Skånen yliopistollinen sairaala muodostettiin vuonna 2010 yhdistämällä Malmön ja Lundin sairaalat ja se on nykyisin eräs Ruotsin suurimmista. Sairaalassa on muun muassa verisuonikirurgian keskus, sekä Ruotsin uudenaikaisin ja suurin lääketieteellisen kuvantamisen laitos.

Malmössä on panostettu vapaa-aikaan ja innovointiin. Lähes puolet kaupungin asukkaista on alle 35-vuotiaita. Kaupungissa on useita julkisella, sekä yksityisellä rahoituksella toimivia ilmaisia vapaa-ajanviettopaikkoja, kuten skeittipuistoja, kiipeilyseiniä jne. Museoiden sisäänpääsymaksut ovat lähinnä nimellisiä. Eräs mielenkiintoisimmista projekteista on STPLN:n harrastusverstas, jossa kaupunkilaiset saavat ohjatusti ja osin ilmaiseksi käyttää 3D-tulostimia, laserleikkuria, oskilloskooppeja, ohjelmointiympäristöjä jne. uusien innovaatioiden kehittämiseksi. Ikärajaa ei ole, mutta kaupallinen toiminta ei ole sallittua. Panostus on tuottanut tulosta. Malmö on OECD:n listalla maailman neljänneksi innovatiivisin kaupunki (patentteja per asukas). Kaupunki on houkutellut paljon uuden teknologian yrityksiä. Esim. pelitaloilla Ubisoft ja King on konttorit Malmössä.

Suomen kaupungeilla olisi siis paljonkin opittavaa Malmöstä ei varoittavana, vaan rohkaisevana esimerkkinä.

Näin kertoi siis Juha Lilja, joka asuu Malmössä.

Kiinnostavaa kuulla malmöläisen kertomusta kotikaupungistaan. Menestystä ja näkökulmia elämääsi!

Ilkka Lavas
sarjayrittäjä omana itsenään