Olen reilu nelikymppinen kolmen lapsen perheen äiti. Lapset 12, 10, 5 vuotta. Olemme olleet aviomieheni kanssa yhdessä 18 vuotta ja niistä 14 naimisissa. Huomasin noin vuosi sitten muutoksen miehessäni, hän muuttui jotenkin etäisemmäksi.
Keskustelimme asiasta ja hän sanoikin, että kokee arjen suorittamiseksi ja otsarypyssä menoksi. Tunsin, että hän haluaisi vapautta, mutta perheemme sitoo häntä. Puhuimme erostakin jollain asteella, minä olin kovin ahdistunut siitä puhuessamme, hän ei.
Koin itseni viime syksynä voimakkaasti, ja edelleenkin jollain lailla, suhteessamme arvottomaksi. Meillä oli erittäin vaikea syksy. Jotenkin olemme sinnitelleet ja pystyneet olemaan yhdessä, mutta mieltäni ahdistaa suhteemme laatu, koska se on kylmä. Mieheni ei juurikaan kosketa minua, silloin kun haluaa seksiä, käy suoraan asiaan. Hän on tällä hetkellä tyytyväinen seksielämäämme, leikimme usein seksissä "kiellettyä hedelmää" ja häntä kiihottaa se varsin kovasti.
Lasten suhteen hän on muuttunut, hän ei halua lähteä lapseni päiväkodin äitienpäiväjuhlaan, koska minä (vaimona) en ole hänen äiti. Hän ei jaksa tehdä/leikkiä enää lasten kanssa. Hän vastailee minulle tylysti ja jos yritän jutella, meille tulee riita ja syyttelemme toisia. Hän ei kestä, jos minä menetän malttini. Kotityöt ei kiinnosta, tuntuu että huusholli on minun harteilla, pihatöistä hän ei ole kiinnostunut enää alkuunkaan. Ennen hän oli innokas ja siitä luopuminen on harmittanut minua kovasti.
Olen löytänyt kotona joskus tyhjän pullon ja joskus huomannut hänen olevan pienessä sievässä, kun palaan kotiin kokouksesta tai kaupasta. Sen olen suoraan sanonut, etten hyväksy piilojuomista. Hän urheilee ja haluaa tulla hyvään kuntoon kesäksi. Minusta hän toimii työ päivän jälkeen itsekkäästi: syönnin jälkeen viettää aikaa iPadilla ja lähtee liikkumaan ja siinäpä se ilta menee.
Itse yritän huomioida lapset, huushollin, pihan ym. kodin jutut. Mieheni ottaa osaa kyllä ruuanlaitoon ja siivoammekin välillä yhdessä kotia. Välillä kaikki sujuu hyvin, mutta monesti huomaan, että joudun olemaan varpaillaan ja miettimään sanojani hänelle etten loukkaa. Tulee kylmä tunne hänen toimistaan. Hän erosi kirkosta niin, etten minä tiennyt asiasta pitkään aikaan mitään.
Hän antaa postiivista palautetta minulle lenkkeilystäni ja toivoisi minun olevan hoikempi. Kertoo avoimesti, että katselee kauniita naisia ja halusi näyttää minulle kauniista kampaajastaan kuvan. En tunne itseäni kovinkaan mustasukkaiseksi, mutta jotenkin pelkään menettäväni hänet. Ehdotin viime syyskesällä parisuhdeterapiaan menemistä, mutta hän on ehdottomasti mitään sellaista vastaan. Kannattaisikohan minun mennä sellaiseen? Miten minun kannattaisi toimia? Haluaisin hoitaa suhdettamme ja toivoisin suhteemme laadun paranevan ja perheemme pysyvän koossa. Uskon, että lapsetkin aistii meidän välisen kylmyyden. Välillä huomaan miettiväni eroa hänestä, mutta pelkään sitä taloudellisista syistä. Häneltä tuntuu jotenkin puuttuvan se empatian ja lohduttamisen taito jota hänellä ennen oli. Olemme lasten kanssa suruissaan lemmikkimme puolesta, mutta hän on kylmä ja ei sano mitään, yhtään lohduttavaa sanaa, ainakaan minulle.
Välillä tuntuu, että haluaisin käpertyä jonkun miehen kainaloon, joka tykkää minusta, apua! Pelottaa, miten minä jaksan, kun näistä on todella vaikea puhua kenellekään ja ystäviäkään minulla ei oikein ole, sellaisia tosi hyviä, joille kehtaisi näistä puhua.
Hyvä ystävä,
Kiitos kirjeestä. Siinä kerrot suhteestanne, jossa vuoden aikana on tapahtunut muutoksia. Miehesi on tullut välinpitämättömäksi kodin, pihan ja lasten kanssa puuhailun suhteen. Hän ei osallistu lasten juhliin kuten ennen. Havainnot saavat sinut huolestuneeksi.
Sinä haluat tehdä jotain suhteenne eteen. Toivot suhteen laadun paranevan ja perheen pysyvän koossa. Et ole mustasukkainen tyyppi, mutta pelkäät, että menetät miehesi, koska hän ilmaisee kiinnostusta muiden naisten kauneutta kohtaan. Läheisyys ja hellyys ovat vähentyneet suhteestanne. Kuitenkin teillä edelleen on seksiä. Se on merkki siitä, että ette ole ajautuneet toivottoman kauas toisistanne.
Kirjeessäsi oli muutama lause, joka antaa toivoa paremmasta. Kerrot, että miehesi laittaa ruokaa ja siivoattekin yhdessä. Hän ei siis ole kokonaan tullut välinpitämättömäksi. Mietin, onko hänen kohdallaan kysymys väsymyksestä tai jostain ikäkausikriisistä. Ajatteleeko hän, että perhe uuvuttaa ja jossain muualla olisi helpompaa? Haaveileeko hän toisenlaisesta parisuhteesta? Miehesi kertoo olevansa tyytyväinen seksielämäänne. Oletko sinä? Voitko kertoa hänelle, mitä sinä toivot yhteiseltä seksiltänne, että se voisi olla molemmille ilo?
Kerroit myös, että joskus kaikki sujuu ihan hyvin. Tuo oli ilahduttava lause. Siis teillä on myös hyviä hetkiä ja toimivaa perhe-elämää. Tarkkailepa noita hetkiä. Mitä silloin teette? Mikä saa sinut tuntemaan, että kaikki sujuu? Mitä erilaista noissa hetkissä on huonoihin hetkiin verrattuna? Mitä sinä teet silloin toisin? Mitä miehesi tekee toisin? Noista hyvin sujuvista hetkistä voit löytää avaimia suhteenne korjaamiseen. Mitä niissä on sellaista, mitä voitte lisätä muuhun arkeen, mitä voitte tehdä useammin ja vahvistaa?
Monesti avaimet asioiden parantamiseen löytyvät niistä hetkistä, jolloin ongelmaa ei ole tai ongelma on pienempi. Silloin kannattaa tarkkailla, mikä on toisin, kun asiat ovat paremmin ja lisätä niitä arkeen.
Mistä saitte iloa silloin kun suhteenne vielä toimi? Mitä mukavaa teitte yhdessä? Minkä asioiden parissa viihdyitte? Voisiko näitä asioita lisätä elämäänne? Voisitko ehdottaa jollekin illalle iPadin ja liikunnan tilalle tai oheen jotain sellaista, mikä on aikaisemmin ollut mieluisaa kummallekin?
Toivon, että kesän lämpö voisi sulattaa sydämiinne kertyneen kylmyyden ja löytäisitte myönteisiä ajatuksia toisistanne ja että ne johtaisivat myönteisiin tekoihin ja suhteenne paranemiseen.
perheneuvoja Saara