Suhdeklinikka

Alkuun Edellinen…34 35 36 37 38…Seuraava Loppuun

Naisystävä petti eksänsä kanssa - luottamus meni 3

KYSYMYS: Eli nyt kaivattaisiin neuvoja, apuja, mielipiteitä ja vähän muidenkin kokemuksia pettämiseen liittyen. Oma tilanne on siis tämä:

Seurustelin viime vuonna erään naisen kanssa joka oli ollut sitä ennen 6 vuotta yhden toisen miehen kanssa. No tämä naisen ex pyöri vielä vähän kuvioissa ja lopulta saatiin kuitenkin ulos. Sitten eräänä lokakuun iltana naisen veli joka on tämän naisen exän ystävä haukkui siskonsa huoraksi ja ihmetteli miten tämä pystyi jättämään exän minun vuokseni. Lohdutin kultaani puhelimessa sillä meillä on kaukosuhde. Hän opiskelee täällä, mutta asuu virallisesti muualla vanhempiensa luona. Tämän puhelun jälkeen luulin naiseni käyneen nukkumaan ja minäkin kävin ajatellen saaneeni hänelle paremman olon. Muutama viikko siitä kuitenkin selvisi, että nainen oli mennyt tämän vanhan exänsä luo hakemaan lohtua (exän vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla missä nainen, mutta ex itse muualla. Nainen oli siis mennyt exän vanhempien kotiin ja exä oli hänet hakenut. Ex oli soittanut naiselle ja kutsunut kylään). Nainen kertoi minulle, että ex oli suudellut häntä ja hän ei ollut kyennyt estämään tätä. No asiasta puhuttiin. Toisen parin viikon jälkeen nainen kertoikin, että se oli hän joka oli suudellut exää. No tästä riideltiin ja soviittiin ja jatkettiin yhdessä taipaletta. Myöhemmin naisen ex alkoi sotkemaan suhdettamme ja meillä tuli naisen kanssa ero (marraskuun puolella). Olimme kuitenkin väleissä. Eron jälkeen naisen ex soitti minulle ja kertoi miten nainen oli pettänyt minua tämän kanssa (käsipeliä, mutta ei yhdyntää ja kertoi paljon muutakin mitä olivat muka tehneet).

Soitin naiselle heti ja varmistin oliko hän pettänyt minua. Hän myönsi, että oli ja mies oli tehnyt käsipeliä. Kuitenkin kertoi, että miehen kaikki muut puheet olivat valhetta kuten, että olisivat aikaisemmin tapailleet ja pussailleet yms. Nainen myös kertoi olleensa sekaisin veljensä puhelun takia ja ei tiennyt mitä oli tekemässä kun hän meni exän luo. Nainen oli pyytänyt exää lohduttamaan, mutta tämä oli käyttäytynyt kylmästi ja lopulta nainen oli suudellut tätä ja siitä se kaikki kuulemma alkoi. Nainen kertoi ettei ollut kyennyt sekavan mielentilansa takia sanomaan exälle ei ja kertoi ettei ollut halunnut mitään käsipeliä ja ettei se tuntunut hyvältä. Nainen kertoi, että tämän jälkeen oli katsonut puhelimeensa ja ymmärtänyt mitä oli tehnyt ja sanonut exälle ei kun tämä oli ehdottanut vielä yhdyntää sen jälkeen. No joulukuun loppupuolella annoin tapahtuman anteeksi, koska huomasin naisen katuneen ja tulimme siihen tulokseen, että mies käytti naisen sekavaa mielentilaa hyväkseen eli teki seksuaalisen teon tietäen toisen olevan sekavassa mielentilassa (hyväksikäyttö). Palasimme yhteen naisen kanssa joulukuun jälkeen.

Tammikuussa nainen kertoi erään meidän riitamme aikana, että on koko tämän ajan syyttänyt itseään siitä tapahtuneesta. Huhtikuun aikana pariin kertaan nainen kuitenkin kielsi, että mies olisi häntä hyväksikäyttänyt, mutta vakuutti samaanaikaan edelleen, että oli ollut sekaisin yms. Tänään kuitenkin naisen puheitten mennessä ristiin hän jäi kiinni asioista ja sain hänet tunnustamaan koko tapahtuneen. Olin siis elänyt koko suhteemme siinä uskossa, että mies oli häntä käyttänyt hyväksi, mutta tänään nainen tunnusti minulle, että hän kun oli lähtenyt exän luo hakemaan lohtua niin hän oli halunnut vain halauksen, mutta sitten se pettäminen vain tapahtui. Hän myönti, että pussailut ja halailut saivat hänet haluamaan tehdä se käsipeli exän kanssa. Hän kuitenkin edelleen sanoi, että se ei tuntunut hänestä hyvältä, mutta ei tiedä miksei keskeyttänyt exää. He eivät kuitenkaan tehneet yhdyntää. Nainen sanoo nytkin, että katuu sitä tekoa. Hän kertoi lähteneensä exän luo vain halutakseen halauksen ja hänellä ei ollut mielessä aikomustakaan pettää ja se kuulemma vain tapahtui. Nainen myöntää nyt, että hän ei voi vaatia minua luottamaan häneen tämän tunnustuksen jälkeen ja hän ei itsekkään nyt luota itseensä ja tunteet ovat hänellä hieman sekaisin tämän tunnustuksen takia.

Tilanne on todella vaikea. Olin jo antanut aikaisemmin pettämisen anteeksi kun nainen oli sanonut olleensa sekaisin, mutta sen jälkeen se paljastui hyväksikäytöksi ja nyt hän myöntää tehneensä sen tietoisesti ja halunneensa sitä, mutta kuitenkaan ei ollut tykännyt siitä ja katuu ja ettei ollut mennyt sinne ajatuksena pettää. En nyt tiedä mitä tästä oikein ajattelisin. Hän ei ole kuitenkaan pettänyt minua lokakuun jälkeen tämän exän kanssa eikä ole nyt ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Rakastan naista edelleen, mutta luottamus tippui tämän tunnustuksen myötä vaikka kyseessä on sama tapahtuma, mutta sekavuustila muuttuikin niin, että hän täysin tietoisesti teki niin.

Kerron vähän kaikkien kolmen luonteesta ja muita tietoja:

Nainen: Rakastava, hellä, huolehtiva, miellyttämisenhaluinen, mustasukkainen, perhekeskeinen, omistuksenhaluinen, romantikko, lapsirakas, hieman lapsellinen, 23-vuotias nainen, ei oikein osaa tehdä päätöksiä, ajattelee enemmän tunteilla kuin järjellä, hyvin tunteellinen ihminen, temperamenttinen, herkkä, huono itsetunto, pyrkii olemaan rehellinen, mutta joutui valehtelemaan paljon ollessaan exän kanssa suhteessa, pyrkii pitämään lupauksensa asioihin mutta välillä lipsuu niistä ja saattaa salata omasta mielestään merkityksettömiä asioita, mutta todellisuudessa isoja asioita. Hyvin herkästi suuttuessaan ottaa esiin minun vanhoja virheitäni joista ollaan jo puhuttu ja sovittu. Puolustelee tämän exänsä tekoja minulle (valehtelua, salailua, meidän kummankin mustamaalaamista kaikille yms.) Yhdessä vaiheessa hän kuitenkin ymmärti exänsä melkein tuhonneen hänen elämänsä ja minun, mutta nyt hän taas puolustelee tämän exänsä tekoja jostain syystä ja suuttuu kun minä sanon asiat miten ne ovat. Hän haluaa unohtaa exän teot, mutta minä en voi antaa hänen unohtaa, koska hän alkaa mielessään luoda tästä exästä parempaa kuvaa, kuin tämä on ja sitten nainen kiskoo minun virheeni esiin ja ei jostain syystä pysty niitä niin helposti unohtamaan ja antamaan anteeksi. Tämä tapa oli jo ennen, kuin aloimme seurustella. Minun virheeni suhteemma alussa oli, että tiedostamattani syyllistin häntä virheistään, mutta paransin tapani ja en ole enää niin tehnyt. Tätä nainen siis käyttää minua vastaan. Tämä naisen ex on myös väittänyt, että minä valehtelin puhelun sisällöstä hänelle jossa tämä ex kertoi naisen pettäneen ja nainen ei tiedä kumpaa meistä uskoa vaikka hänellä ei ole mitään syytä olla uskomatta minua.

Minä: 23-vuotias romantikko, enemmän järjellä ajatteleva, mutta kuitenkin myös tunteellinen ihminen, rehellinen, uskollinen, avoin, lapsirakas, perhekeskeinen, en koskaan salaa mitään tai valehtele kumppanilleni, pyrin keskustelemaan asioista ja saamaan toisenkin keskustelemaan. Yritän aina riidellä asiallisesti, mutta siitä ei oikein tule mitään toisen ottaessa herkästi itseensä ja joudun hyvin tarkkaan miettimään miten ilmaisen asian ja silti saatan joutua selittämään ja tarkentamaan asiaa hyvin paljon. Teen aina kaikkeni suhteen eteen ja pyrin olemaan niin hyvä kumppani, kuin toiselle vain voi olla ja hukutan toisen rakkauteen. Työttömänäkin hain aktiivisesti töitä tai opiskelupaikkaa tulojen turvaamiseksi jotta saisin säästöä meidän tulevaisuuttemma varten. Nainen on tähän itsekkin sanonut ettei koskaan ole saanut niin paljon rakkautta, tukea, turvaa, apua, lohtua, huolenpitoa ja hoivaa, kuin minulta. Olemme jo puhuneet tulevista lapsista, päättäneet nimet, millä alueella Suomea asuisimme yms. Meidän haaveemme ja tulevaisuuden toiveemme käyvät täysin yhteen. Niistä olemme keskustelleet niin paljon.

Naisen ex: 27 vuotias, työtön, pelaa päivästä toiseen tietokonepeliä sellaiset 10-14 tuntia. Muun ajan mies nukkuu, käy kuntosalilla, pyörii kavereittensa kanssa, käyttää huumeita, viikonloppuisin hoitaa edellisestä suhteesta olevaa tytärtään (itseasiassa mies laittaa äitinsä keksimään lapselle tekemiset ja olemaan tämän kanssa), miehen äiti maksaa laskut ja ruuat ja mies maksaa ainoastaan vuokran, nettilaskun ja oman autonsa kulut. Miehen kaikki rahat menevät tietokoneiden osiin ja auton osiin. Mies ei ole kotiaankaan siivonnut kahteen vuoteen naisen kertomuksen mukaan, käyttää 4 viikkoa samoja vaatteita, ei ole lakanoitakaan vaihtanut 2 vuoteen, valehtelija, suurinosa puheista pelkkää valhetta ja salaili asioita naiselta näiden edellisessä suhteessa jatkuvasti, aina myöhässä ja pakottaa toisen kuntosalilla jotta tämä olisi hänelle tarpeeksi timmi. Miehen voisi tiivistää epärehellinen narkomaani ja peliriippuvainen sekä erittäin saamaton ja joka ei ajattele naista lainkaan, mutta osaa antaa naiselle sellaisen kuvan kun niin haluaa tehdä. Ja mies tietää naisen olevan läheisriippuvainen ja hellyydenkipeä yms.

VASTAUS: Kiitos postistasi. Kirjoitit pitkän kirjeen. Jäin ensin miettimään, että mitä tarkkaan ottaen kysyt. Palasin sitten postisi alkuun ja huomasin, että pyydät mielipiteitä, neuvoja ja apuja. Myöhemmin kirjoitat, että et nyt tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisit. Jotakin jäsennystä ja selkeyttä siis tunnut kaipaavan.

Pettämisellä tarkoitetaan eri suhteissa vähän eri asioita. Toisia ihmisiä loukkaa eniten, jos kumppani on harrastanut seksiä sivusuhteessaan. Toiset taas kokevat yhtä loukkaavana henkisen pettämisen, jossa aletaan jakamaan omat tunteet, kivut ja puolisoa koskevat ajatukset salaa kolmannen ihmisen kanssa.

Monet parit yrittävät selvittää pettämisen jälkeen parisuhteen tilaa ja tulevaisuutta. Harvoin suhde päättyy saman tien. Toiset parit pääsevät sivusuhteista yli, toisille se on hyvin vaikeaa. Teidänkin suhteessa on välillä jo erottu ja nyt yritätte ilmeisesti taas löytää paremman yhteyden.

Kumppanillasi on takana kuuden vuoden suhde. Tämä voi olla yksi asia, joka vaikuttaa. Teidän kahden suhde on kestänyt vasta vajaan vuoden, kun nämä ongelmat alkoivat. Laskin teidän kaikkien ikiä myös niin, että kumppanisi on ollut noin 16 vuotias teini-ikäinen ja mies parikymppinen, kun näiden kahden suhde kuusi vuotta sitten alkoi. Nyt teidän molempien tunteisiin vaikuttaa tietysti se, että kumppanisi palasi entiseen suhteeseensa, joka kesti noin kauan ja jonka hän aloitti nuorena. Kumppanisi ei ehkä ole päässyt edellisestä suhteesta irti ennen kuin jo aloitti kanssasi uuden suhteen.

Näet kumppanisi ja hänen entisen miehen sivusuhteen enemmän miehen aiheuttamana. Lopussa, kun kuvaat miestä, hänessä ei ole oikeastaan mitään kelvollista puolta. Kuvaat kumppaniasi jotenkin niin, että hän kyllä on vähän vastuussa tapahtuneesta, mutta mielestäsi mies on enemmän syyllinen. Jokin tämän ajatuksen takana on?

Kuitenkin nuo kaksi, (nyt jo aikuisempaa ihmistä) ovat molemmat vastuussa samalla tavalla tapahtuneesta. Kumppanisi olisi monessa vaiheessa voinut toimia toisin, jos olisi päättänyt toimia. Kirjoitan tästä siksi, että jos määrittelet toisen miehen enemmän syyliseksi tapahtuneeseen, tulet samalla määritelleeksi seurustelukumppanisi jotenkin tahdottomaksi ihmiseksi, joka on toisen johdateltavissa. Näkeekö hän itsensä näin? Vai haluaisiko hän, että hänen päätöksiään pidetään yhtä merkittävänä, kuin miehen päätöksiä. Toisaalta hän tuntuu sinulle selittävänkin asiaa niin, että tapahtumat vain jotenkin etenivät tähän suuntaan.
Tuli myös mieleeni, että vaikuttaako edellisen miehen lapsi jotenkin kumppanisi tunteisiin? Ehtikö heille syntyä kuuden vuoden aikana lämmin side? Jos syntyi, ei sekään ihmissuhde katkea aivan helposti.

Nyt on oleellista puhua riittävästi tapahtuneesta. Tähän ei ole mitään tarkkaa määrää olemassa. Usein petetty osapuoli haluaa kuulla tapahtuneesta enemmän, kuin toinen on valmis kertomaan. On aika tavallista, että osapuoli, joka tuntee tehneensä väärin halua suojata itseään syyllisyyden tunteilta. Ei se ole aina kovin helppoa tunnustaa toiselle omia tekojaan. Teillä on tässä asiassa yhteistä historiaa. Kirjoitat, että kumppanisi on kokenut suhteessanne, että syyllistät häntä, kun hän tekee virheen.

Lopulta kumppanisi on kuitenkin nyt kertonut mitä on tapahtunut. Kuulostaa, että hän on yrittänyt ottaa vastuuta tapahtuneesta. Siitä et kirjoita onko hän pyytänyt anteeksi ja mitä se sinulta vaatisi, että voisit antaa. Anteeksi pyytäminen ja antaminen eivät kumpikaan ole kovin helppoja asioita. Ennen niitä pitää asia käsitellä ja puhua muustakin suhteeseenne liittyvästä, kuin tästä sivusuhteesta.

Tässä on yksi hankaluus. Usein ajatellaan, että parisuhteen tapahtumilla on syy-seuraus suhteita. Kun toinen toimii jotenkin, siihen on toinen antanut jonkin aiheen. Sivusuhteesta on kuitenkin vastuussa yksin hän, joka on pettänyt. Hän olisi voinut toimia toisinkin. Silti tällaisen kriisin kautta on joskus mahdollista päästä puhumaan syvemmin suhteen tilasta ja sen vastavuoroisuudesta. Teidän suhde on todella vielä nuori suhde ja alusta asti siinä on nyt ollut tämmöisiä ongelmia. Mistä kaikesta on todella kysymys? Onko kumppanisi aidosti yhä kiinnostunut edellisestä kumppanista vai onko hän päättämätön vai surullinen jostakin asiasta tässä uudessa suhteesta, jonka kanssasi alkoi?

Pääsettekö puhumaan toinen toisellenne vähän uudelle tavalla? Tavalla, jossa toista ei valmiiksi määritellä kielteisesti. Nyt ajattelet, että kumppanisi on läheisriippuvainen, tahdoton, epävarma ja muiden vietävissä? Näet häntä nyt pettymystesi keskellä tällaisten silmälasien läpi. Mitä jos kysyt avoimemmin toiselta hänen ajatuksistaan, tarpeistaan ja toiveistaan. Miten hän nyt toivoisi, että tässä kriisissä edetään? Voiko vaikkapa olla tällaisia kysymyksiä: Mitä ajattelet…? Kerro lisää siitä mitä nyt kaipaat..? Auta minua ymmärtämään…? Haluaisin kuulla sinulta…?

Kysyn siis näkeekö kumppanisi itsensä aivan samoin, kuin sinä vai kokeeko sinun näkevän hänessä jotakin, mitä ei itse itsessään näe? Joskus omat määritelmät muuttuvat pysyväksi ja ainoaksi totuudeksi ja kumppanin on silloin hankalaa olla oma itsensä.

Teillä kahdella tuntuu olevan paljon yhteisiä unelmia. On lapsihaaveita ja muita isoja haaveita. Yksi tapa voisi olla pohtia aika arkisesti mitä teette saavuttaaksenne tuon yhteisen tulevaisuuden. Jos kirjoittaisit kahden vuoden kuluttua tästä kaikesta ja olisitte kulkeneet unelmien suuntaan ja olisi helpompi hengittää, mitä olisi tapahtunut? Tätä pitää kysyä teiltä molemmilta. Kummaltakin voi olla erilaisia vastauksia ja molempien pitäisi kuulla toista.

Hyvää kevättä!
Perheneuvoja Markku

Mistä suhteessa on kysymys?

KYSYMYS: Aloitin seurustelun viime kesänä 2014. Olimme jo entuudestaan tuttuja toisillemme. Kummatkin aina toivoi olevansa yhdessä.. Kummallakin lapsia entisestä suhteista. Olemme kummatkin reilu neikymppisiä. Mies sanoi suhteen alussa että on sairaalloisen mustasukkainen. No aloin huomaamaankin pieniä piirteitä. Ja olin sujut sen kanssa. Onhan ihmisillä tietääkseni eri luonteita.Olimme niin kiinni toisissamme 3-kk. Mies oli paljon minun luonani. Jolloin lasku tuli sitten tuli. Mies kähmi baarissa toista naista minun ja ystävien silmien alla. Ällöttävää. Asia sovittiin. Mies kuitenkin syytti sitä toista naista pelkästään. Se oli outoa. Se alkuhuuma lopahti siihen minun osaltani. Ehkä miehenkin?

No seurustelu jatkui. Kävin välillä miehen luona lapseni kanssa. Ja hän välillä minun. Meni muutama kuukausi niin Mies sanoi että olisi parempi että oltaisiin ystäviä että se juttu toimisi paremmin ja voisin etsiä jotain parempaa. Siis täh???? No sanoi jo aikaisemmin ja ettei hän halua ketään lähelleen,mutta voi hengailla minun kanssani. Monet kerrat olin ihmeissäni ettei kaverit harrasta seksiä eikä ole näin kiinni ym..

Masennuin ja itkin paljon kun palasin kotiin. Tilanne parani välillä hyväksi. Ja mies halusi omaa aikaa miettiä mitä hän haluaa!? Ja että kummatkin miettii. Meni 2 viikkoa ettei nähty. Menin miehen pyynnöstä taas hänen luokseen ja kysyin onko mies miettinyt? Vastasi EI! En huomannut heti hyväksikäyttöäkään kun olin rakastunut.ja tämä mies alkuun lupaili kihlautumista kanssani ja loppuvuonna. Sekä selvinpäin että humalassa. ja kuinka olen ollut aina hänen ykkönen? Varako olen miettinyt? Mies sai puhuttua (manipuloimalla) minut ostamaan intiimivaatteita ja eri vaatteita itselleni ja hänelle kalliita tavaroita. Lempeydestä ostin ne. En silloin aavistanut että tämä mies on hyväksikäyttäjä. Monet kerrat ostin ruokaa hänen luokseen, kun sillä ei ollut kaapissa mitään. Söi aina työpaikallaan. No tietty minä ruuat itselleni ostan ja jaan myös toisille talouden väelle. Minun piti hänen mielestään laihtua. Olen suhtkoht normaalikokoinen mielestäni. Miehellä ollut ikänsä painon kanssa kamppailua. Minun olisi pitänyt muuttaa ulkonäköäni ja pukeutumista. Hän aina humalassa rupesi haukkumaan minua ja solvaamaan naisellisuuttani ym.. Se oli pelottavaa. Halusin aina lähteä karkuun,ja niin teinkin. Seuraavana aamuna mies ei ikinä muistanut mitä oli sanonut? Valehteliko?

Olin niin tämän miehen vietävissä ja naruista otteissa. Sanoi että on omistushalunen. Rupesin paljon lukemaan verkosta empaattiakyvyttönistä narsismimiehistä. Nappiin osui paljon tekstejä.

Loppuvuonna mies lähti pikkujouluja viettämään hotelliin. Aloin jo sitä ennen miettimään tätä suhdetta että ei ole hyvä olla mutta koitetaan.

Mies sanoi ennen matkaansa että minun pitää tietää missä mennään että ollaan pelkkiä kavereita. No vastasin kummaksuvasti. No jos ollaan kavereita niin silloinhan saa tapaa muitakin? Mies vastas joo. Eli petasi itelleen seksiä.Sitä ennen paljon oli samankaltaisia jolloin aina oli vastaus häneltä: EI saa olla muita jos ollaan yhdessä.

Marraskuussa 2014 mies alkoi oirehtimaan ja muka masentumaan jolloin itse maseennuin lisää kun pelkäsin menettäväni hänet. Ehkä heijastin pelkoani hänelle ja ehkä ajoin nurkkaan hänet. En tiedä? Rupesin satunnaisesti tapailemaan miestä. Aloin jo huomata muutoksia että harrastimme seksiäkään vähemmin. Aloin kyselemään onko miehellä joku toinen nainen? Vastasi ei ole! Hän haluu olla yksin eikä halua vakavaa suhdetta. Ja se oli väärin hänen mielestään kun mentiin alussa liian pitkälle. eikä lupaa mitään vielä yhtään mitään, mutta ollaan näin..! Kyllä se itketti minua kun toinen torjuu eikä sano suoraan ettei halua olla. Ilmapiiri kiristyi.

Aloin huomaamaan enempi ja vaistoa että miehellä olisi jo joku toinen. Aina vastasi EI OLE.

Ja sitä mieltä olin että olisi toinen. Mies oli joulun kanssani. Kysyin uuden vuoden ajasta ollaanko yhdessä. Vastaus oli ei hän on lapsien kanssa. Ja tosiasia että oli kuitenkin tämän uuden salasuhteen kanssa.

Aina jos lähdin ystävieni kanssa ulos viihteelle kun siihen oli mahdollisuus. Mies ahdistui ja sanoi ettei tästä tule mitään kun häntä ahdistaa ja se kenen vierestä herään baari-illan jälkeen. Minä en siedä pettämistä. Edellisessä suhteessa ex mies petti jatkuvasti. Ja sanoin miesystävälleni sen.

Helmikuun 2015 mies jätti viestillä minut eikä kertonut selitystä. Ei vastanut minun viesteihin juuri ollenkaan. Alistavaa käytöstä.

Surulliseksi siintä tulin. No mies jäi nalkkiin kun huomasin Facebookissa että tämä mies ottaa kuvia kodin ulkopuolelta ja uusi nainen tykkää siintä. Aloin ihmettelemään ja ottamaan asioista selvää.

Ja sain tietää että tämä tykkääjä nuori nainen on samassa työpaikassa.

Ja marraskuusta asti olleet yhdessä samassa ryhmässä fb.bookissa. Vielä väitti ettei ole ketään ei ole puhunut kellekään eikä ole ketään naista jne viesteillä. Vastasin en usko. Yleensä hyväuskoinen olen. Mutten nyt.

Maaliskuussa mies jäi "rysänpäältä" kiinni kun kävin hänen luonaan odotin rapussa ja laitoin siintä viestin. Eipä mennyt kun vartti niin tämä nainen tulee miehen luota. Tämä ei nähnyt minua. Laitoin miehelle viestit monet. Saamatta vastauksia. Eikä uskaltanut lie avaa raukka ovea! Olisi kiva tietää säikähtikö tämä mies totaalisesti kun jäi kiinni? Mies kuitenkin lukee viestit. Nyt olen totaalisesti lopettanut viestittelyn,kun se on turhaa ja vie voimat arjesta. Paska mikä paska mies.

Mietin onko tämä mies jollain tasoa kiinnostunut minusta ja pelkääkö hän kun jäi kiinni? Miksi pitää mun numeron? Varallako? Viesteistä varmaan saanut itsetuntoa itselleen kun olen itkuviestejä lähettänyt. Ystävät varoitinkin niistä. Lopetin nyyhkyviestit ja laitoin selvän loppuviestin. Sain poistettua miehen fb:sta. Mutta huomasin että hänellä yhtäkkiä julkiset sivut. Pitääkö hän siksi kiusallaan niitä? Meillä on samoja ystäviä siellä. Ja välillä saan soittoja ei julkisista jossa tämä tyttö tykkää jos yhdessä jossain. En tiedä.

Olen niin surullinen näistä tapahtumista, kun luulin että saadaan vihdoinkin seurustella muutamankymmenten vuosien jälkeen. Tuloksetta.

Henkisesti mies sai minut hajoamaan ja itsetunnonkin alisti. Jota koitan kerää takasin. Haluan että tämä tunne loppuisi ja lopettaisin rakastumisen häntä kohtaan.

Onko tämä mies vai mikä blayermies??? Vastauksia kaivaten.

Levoton sielu

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Lähetit kaksi kysymystä, mutta ne liittyvät samoihin asioihin ja samaan suhteeseen. Vastaan tässä viimeiseksi lähettämääsi postiin, koska arvelen, että halusit ehkä jotain lisätä tai täydentää ensimmäiseen viestiisi. Luin molemmat kirjeesi, mutta vastaan siis enemmän viimeisimmän pohjalta.

Kirjeesi lopussa kirjoitat, miten suhde mieheen on nyt päättynyt, mutta sinulle on vaikeaa päästää tästä miehestä irti. Kerrot miten ikävöit häntä vieläkin ja yhä on tunteita. Kirjoitat paljon siitä miten huonosti mies on sinua kohdellut. Hän oli mustasukkainen, hän käytti sinua taloudellisesti hyväksi, piti epävarmuudessa, alisti henkisesti, haukkui, solvasi ja uhkasi kostolla. Paljon ehti suhteessanne tapahtua sellaista, mikä loukkasi sinua. Näiden asioiden käsittelyyn olisi pitänyt molempien suostua, että olisitte voineet päästä suhteessanne eteenpäin.

Nyt mies on ilmoittanut, että ei halua ja jatkaa ja olet saanut selville, että hänellä on jo uusi suhde. Kyselet itseltäsi myös sitä, miten olet päätynyt toisen kerran samankaltaiseen suhteeseen, jossa sinua ei arvosteta ja kohdellaan huonosti. Silti välillä kaipaat miestä, vaikka hän kohteli sinua välinpitämättömästi. Näin ristiriitaista se joskus on. Tunteet ovat kummallisia eikä aina ole helppo ymmärtää miksi tuntee niin kuin tuntee.

Olet yrittänyt matkan varrella, ja nyt suhteen päättymisen jälkeen, selvittää mistä suhteessanne oli kysymys. Pohdit miehen kanssa etäisyyttä ja läheisyyttä ja sitä oletteko vain kavereita vai jotakin enemmän toisillenne. Huomiosi on aivan oikea, jos suhde on intiimi parisuhde, se ei ole pelkkä kaverisuhde. Tässä pohdinnassa näkyy jo yksi vastaus siihen, kun kysyt oliko mies koko aikana valmis sitoutumaan suhteeseenne kunnolla? Tulee olo, että hän ei ole halunnut sitoutua samalla tavalla kuin sinä olisit halunnut.

Jäljelle jää surua ja hämmennystä. Kerrot avoimesti miten masentaa, itkettää ja miten tuntuu siltä, että mies on vienyt itsetuntoasi ja syytät välillä itseäsi. En näiden kirjeiden perusteella oikein näe, että suhteenne voisi enää jatkua. Silloin jäljelle jäävät suru ja nämä isot kysymykset. Sanot toisen postisi lopussa, että yrität kerätä itseäsi taas kasaan. Siihen työhön haluaisin osata jotain rohkaisevaa sanoa.

Sanoit, että ystävätkin jäivät, kun seurustelunne alkoi. Onko nyt aika taas ottaa heihin yhteyttä? Itsetunnon paikkaaminen ei ole pikaista ja helppoa puuhaa. Siinä voi kuitenkin auttaa juuri tämä mitä olet jo lähtenyt tekemään. Olet avoin omille tunteillesi, kirjoitat surustasi ja itkuistasi. Tämä kaikki on näiden menneiden pettymysten käsittelyä.

Jokin vuosi sitten oli kampanja, jossa ehdotettiin jokaisen suomalaisen kylpyhuoneen peiliin kiinnitettäväksi tarra, jossa lukee ”Älä halveksi”. Tähän peiliin kun aamulla tuijottaa ja näkee tekstin oman kuvan yläpuolella, voi sitten muistaa, että jokainen on arvokas. Sitten voi olla joskus syytä etsiä ammattiapuakin, jos tuntuu, että ystävien ja läheisten tuki ei riitä ja masentunut olo syvenee.

Tuo kysymyksesi siitä miten olet kahdesti päätynyt näin hankalaan ihmissuhteeseen, on yhtä aikaa raskas ja toivoa herättävä. Olet siinä havahtunut pohtimaan omaa kasvuasi ja sitä millainen nainen haluat olla. Siinä samassa kysymyksessä voi olla masentuneelle mielelle raskaskin puoli. Omakin mieli tuntuu syyttävän jostakin epämääräisesti. Toivon, että näet tässä enemmän tuon kasvun mahdollisuuden. Jos uuden suhteen aika joskus tulee, tiedät, että ansaitset suhteen, joka on tasa-arvoisempi ja vastavuoroisempi kuin aikaisemmat. Hyvää kevättä!

Perheneuvoja Markku

Miten käy itsenäisyyden, deittailun ja ystävien?

KYSYMYS: Olen 50-vuotias nainen. Olen eronnut pitkästä avioliitosta pari vuotta sitten. Kun erosta oli kulunut n.vuosi kotona möllöttäessä päätin lähteä ihmisten ilmoille.. Nyt minulla on paljon uusia ystäviä, osa myös työkavereita joiden kanssa vietän paljon aikaa. Ystäväni ovat minua 10-15 vuotta nuorempia, myös miesystävät. Olen viimeisen vuoden aikana ollut 7 miehen kanssa suhteessa ja välillä, tälläkin hetkellä on kaksi yhtäaikaa.. tämä ahdistaa ja tuntuu kyllä ajoittain pahalta, mutta jotenkin olen vain ajautunut tilanteisiin. Ikäiseni mies haluaisi vakavampaa suhdetta, mutta heti kun asia tulee puheeksi, niin menen lukkoon, enkä pysty keskustelemaan asioista.. Pelkään sitoutumista, ystävien menetystä ja itsenäisyyden menetystä niin paljon, että en halua edes ajatella asiaa. Tuntuu, että olen jossakin umpikujassa, jumissa.. miten tästä jatkaisin, olisikohan ammattiauttajasta apua. Mielialani on nykyään myös alavireinen, nukkuminen huonoa ja työssä-jaksaminen ei ole parasta mahdollista.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla on ns. positiivinen ongelma. Olet eronnut viisikymppinen nainen, jolla on kaksi yhtäaikaista suhdetta itseäsi nuorempien miesten kanssa ja ikäisesi mies haluaisi vakavaa suhdetta kanssasi. Voin kertoa sinulle, että moni eronnut viisikymppinen vaihtaisi mielellään paikkaa kanssasi!

Viestiäsi lukiessani aloin miettiä, mitähän on se, mitä sinä itse haluat nyt? Noin vuosi sitten halusit lähteä ihmisten ilmoille ja tutustua uusiin ihmisiin. Se on toteutunut erinomaisesti. Olet saanut sekä nais- että miespuolisia uusia ystäviä ja useita seksisuhteita. Se ei kuitenkaan ole tehnyt sinua onnelliseksi.

Kerrot, että kahden miehen tapaileminen samanaikaisesti ahdistaa sinua. Olet ikään kuin vain ajautunut tilanteisiin. Mitähän se sinulle tarkoittaa? Onko se sitä, ettet osaa tai halua sanoa ei, jos joku tekee ehdotuksen? Mietin vastuullisuutta. Sitä en tiedä, onko näille kahdelle miehelle ok, että harrastat seksiä muidenkin kanssa. Sen kuitenkin kuulen, että se tuntuu sinusta pahalta, ainakin ajoittain. Toivoisin, että pysähtyisit miettimään, millainen toiminta, millaiset suhteet tekevät sinulle itsellesi hyvää. Mikä lisää onnellisuuttasi ja mikä vähentää sitä?

Kerrot, että viisikymppinen miestuttavasi haluaisi seurustella kanssasi vakavasti. Et kerro hänestä muuta. Onko hän sinusta kiinnostava? Pidätkö hänestä, rakastatko häntä? Kun hän ottaa suhteenne puheeksi, menet lukkoon. Ajattelen, että jos hän tai ajatus vakituisesta suhteesta olisi sinulle yhdentekevä, hänen kysymyksensä eivät heilauttaisi sinua millään lailla. Jostain syystä ne saavat sinut nyt kuitenkin lähes paniikkiin. Jos et halua edes ajatella sitoutumista hänen kanssaan tai ylipäätänsä, miksi sitä sitten teet?

Voiko olla niin, että kuitenkin kaipaat muutakin kuin sitä, mitä nuorten työ- ym. kavereittesi kanssa saat? Kun monta nuorta rakastajaa ei ole tehnyt sinua onnelliseksi, onko kaipuusi kuitenkin johonkin muuhun? Tunnet olevasi umpikujassa, jumissa elämäsi kanssa. Onko kyse siitä, että se, mitä sinulla on, ei tee sinua onnelliseksi, mutta silti pelkäät luopua siitä?

Pelkäät paitsi sitoutumista, myös itsenäisyyden ja ystäviesi menetystä. Mietin, millainen avioliittosi on mahtanut olla. Oliko niin, että siinä eläessäsi elämääsi ei mahtunut omia ystäviä etkä voinut kokea olevasi itsenäinen? Itse ajattelen, että kun viisikymppisenä aloittaa uuden suhteen, oma itsenäisyys säilyy myös suhteessa ollessa. Omat ystävät ovat niin tärkeä osa elämää, ettei niitä ja parisuhdetta voi eikä tarvitse asettaa vaihtoehdoiksi. Uudessa parisuhteessa on tietenkin tärkeää asettaa oma kumppani etusijalle ja antaa riittävästi aikaa yhdessäololle, mutta rakastuneena niin yleensä haluaakin tehdä.

Kuulostaa siltä, että olet elänyt hyvin Carpe Diem (tartu hetkeen) -periaatteen mukaisesti. Olet nauttinut vapaudestasi ja miesten huomiosta ja halusta. Mutta voiko olla, että ajatus vuosien kulumisesta ja vanhenemisesta nostaa ahdistusta? Oletko miettinyt, millaista toivot elämäsi olevan viiden tai 10 vuoden kuluttua? Kuuluuko toiveisiisi pitkä, kestävä parisuhde vai olisitko tyytyväinen itsenäisenä naisena ilman vakituista kumppania?

Olet elänyt viime vuosina hyvin erilaisia vaiheita: pitkän avioliiton, eron jälkeisen möllötysvuoden ja sosiaalisesti ja seksuaalisesti vilkkaan viimeisen vuoden. Sinulla on ollut mahdollisuus olla hyvinkin erilaisissa rooleissa ja elää kolmenlaista erilaista elämää. Olet tehnyt suuria muutoksia elämässäsi, siirtynyt rohkeasti vaiheesta toiseen. Nyt tunnet (taas?) ahdistusta, joka on merkki muutoksen tarpeesta. Mikä asia tai mitkä asiat elämässäsi pitäisi nyt muuttua, jotta voisit paremmin? Mitä seuraavaksi? Mihin suuntaan sielusi, sisäinen intuitiosi sinua johdattaa?

Tärkeintä on nyt, että hoidat hyvin suhdetta siihen kaikista lähimpään, itseesi. Tutustu itseesi uudelleen: kuka nyt tässä elämänvaiheessa olet, mitkä asiat ovat sinulle elämässä tärkeitä, millaisia asioita haluat elämääsi, mitä et halua. Kun olet saanut selvyyden näihin kysymyksiin, uskon, että osaat nähdä polun oikeaan suuntaan. Joillekin auttaa kirjoittaminen, monille puhuminen. Mikäli lähipiiristäsi ei löydy sopivaa ihmistä keskustelukumppaniksi, ammattiauttajasta on hyötyä, hänen kanssaan voit peilata ajatuksia ja tunteitasi täysin avoimesti.

Toivon sinulle rakkautta itseäsi kohtaan ja rohkeutta elää sinulle sopivaa ja sinun näköistäsi elämää.

Paula, perheneuvoja

Mies on johtaja sekä töissä että kotona 6

KYSYMYS: Olen 38v. naimisissa oleva 3 lapsen äiti. Aviolittoa on kestänyt 10v. Luonteeltani olen sosiaalinen, joustava ja helppo elämänkumppani, en kahlitse toista ja annan hänen totuttaa ja harrastaa itseään ja ystävät ovat minun henkireikäni. Mieheni on johtaja sekä töissä että kotona. On kova poika määräämään ja sanomaan viimeisen sanan. Kysyn aina monesti häneltä mitä mieltä hän on asioista kun teen jotakin päätöksiä,muuten siitä seuraa riitaa jos hän ei ole sanottavaansa saanut sanoa. Hän myös haluaa pistää nokkansa joka asiaan. Huonekalujen paikkoja ei vaihdeta ilman hänen lupaansa, tauluja ei laiteta seinään.. Viime kesänä leikkasin hiukseni lyhkäseksi kysymättä häneltä lupaa siihen (tiesin,että hänen mielestään naisella pitää olla pitkät hiukset) kun tukkani oli kuin hiirenhäntä.Tulin parturista kotiin ja kuulin kunniani ja hän avautui sekä naapurin, että lasten aikana niin, että tyttärelle tuli todella paha mieli ja purskahti itkuun (9v.) itsekkin ihan tärisin. Sano vielä samalla, et perutaan synttärijuhlat kun mulla on niin karmeet hiukset. Ilmoitti illalla, et hän ei tule koskaan mainitsemaan enää mitään minun hiuksistani ja nyt olen sit käyny toisen kerran parturissa ja komentteja ei ole tullut. Mieheni on kunnianhimonen tunnollinen ja kova tekemään töitä ja tunnollinen. Työssä hän on saanut arvostusta ja uskoisin, et pidetty esimies. Urheilussa hän on menestynyt nuorempana ja siitä seurauksena hän on myös ollut kiinnostunut koko elämänsä terveellisestä ruokavaliosta ja siinä sivussa olen myös saanut joululahjaksi ruokagurulla käynnin (missä homma meni aivan yli). No,se on taakse jäänyttä elämää. Viime jouluna tuli lahjaksi crosfitin alkeiskurssin lahjakortti ja sitä ennen syksyllä olin sanonut,et tiedän sen, ettei mua kiinnosta se homma, enkä halua uhrata perheenaikaa siihen. Sain mä toki muutakin häneltä lahjaksi. Eli komentti kuuluu häneltä: Minä en anna hänelle aikaa eikä hän tule minun elämässäni ykkösenä.. enkä huomioi häntä tarpeeksi.. Hän myös harrastaa metsästystä, mikä vie paljon aikaa, mutta en ole valittanut siitä. Joka vuosi hän vielä lähtee vkoksi metsästämään kavereiden kanssa, mutta mielummin hän lähtis minun kanssa. Mä en ole käynyt missään reissulla.. Hänen kaverinsa lähtee naisystävänsä kanssa 3 viikoksi ulkomaille ja tämä äiti jättää lapsensa isälle hoitoon siksi aikaa. Niin hänen mielestänsä se olisi ok,että me jätettäis omat lapset ja lähdettäis reissuun 3 viikoksi ja vaiks mun äiti hoitais niitä.. Tässä olis paljon kirjotettavaa.. mut viimeinen ongelmanydin on nyt se, että olen halunnut mennä facebookkiin n.5 vuotta sitten, mutta siitä seuraa sitten avioero, koska meidän parisuhde ei ole kunnossa ja se on hänelle sitten viimeinen niitti. Kun mä vietän sit siellä aikaa enkä panosta parisuhteeseen. Yksi syy miksi sinne olisin matkalla, kun nyt sit kohta 2 hyvää ystävääni asuu ulkomailla ja mulla ei ole aikaa kirjotella kaikille erikseen ja muutenkin. Eli olis tarkotus liittyä naamakirjaan, mutta uhkakuvat leijuu päällä.. Ystävät eivät voi ymmärtää tämmöstä rajottelua enkä kyl itsekkään.. Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut, mut ei käy. Isäntä saa päättää niin paljon perheen asioista ja se on mulle ihan ok, mut jotkut asiat olis ihan ki a itse päättää. Oon miettinyt, et onks se jollakin tavalla narsisti.. ja niin itsekeskeinen, hänen menot ovat aina ne tärkeimmät. Vielä kaikkien vuosien jälkeen naaman eteen tulee se oma ruokalautanen, mut ei olla kiinnostuttu onko jollakin muullakin nälkä.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Ensimmäisenä tulee mieleen, että kirjoituksesta kuultaa läpi paljon painetta. Kuin olisit kerännyt pitkään aineistoa, joka on tuottanut sinulle mielipahaa ja murhetta. Onko niin, ettette oikein kunnolla pysty miehenne kanssa puhumaan näistä asioista. Kun tarpeeksi kauan patoaa itseensä mielipahaa, ei vastaa loukkauksiin tai rajoittamiseen, tulee pikkuhiljaa aika tukala olo. Se olo vaikuttaa koko elämiseen, on vaikea nauttia arjesta, lapsista ja kaikesta hyvästä, kun kantaa loukkausten ja riitojen ja näkymätöntä reppua. Tärkeintä olisi siis, että voisit puhua hänen kanssaan siitä, miten koet tilanteet, joihin joudutte.

Kun kirjoitat, että ystäväsi eivät voi ymmärtää miehesi harjoittamaa rajoittelua, niin lisäät perään, ettei voi ymmärtää sitä itsekään. Aikuinen ihminen on tasa-arvoinen ja vertainen parisuhteessa, sen ei tulisi perustua kummankaan määräilyyn, rajoittamiseen tai alistamiseen. Kerroit yhtenä esimerkkinä halusi liittyä Facebookiin ja miehesi vastustuksen sitä kohtaan. Joskus suhteessa joudumme joustamaan ja luopumaan aisoista, joista pidämme, jos ne aiheuttavat toiselle jotain sellaista hankaluutta joka oikeasti on todellista. Minun on hyvin vaikea uskoa, että aika laajalle levinnyt tapa kommunikoida ihmisten kanssa, eli Facebook, voisi uhata miestäsi. Luulen, että kysymys Facebookista on vain yksi monista vastaavista. Oleellisinta on ehkä halu kontrolloida toista.

Luulen, että tarvitsisitte apua, että oppisitte puhumaan ja elämään arkea tasavertaisina kumppaneina. Tällä en tarkoita sitä, etteikö saisi olla työnjakoa, ja erilaisia rooleja ja tehtäviä. Tarkoitan sitä, ettei kumpikaan saisi kokea olevansa alistettu tai rajoitettu.

Paikkakunnallanne toimii varmasti esimerkiksi kirkon perheneuvonta. En voi taata, että saatte heti aikaa, mutta aina pääsee jonoon, ja jo se tieto, että on apua on tulossa, usein helpottaa oloa.

Hyvää kevättä!
Perheneuvoja Kati

Onko odottamisessa mitään järkeä? 2

KYSYMYS: Olen tuntenut ulkomaalaisen naisen yli kuusi kuukautta. Tapasin hänet Helsingissä viime syksynä. Hän on kaunis, 28 v. mallineito (itse olen 49). Haluan korostaa, että myös aikaisemmat kuten ex-vaimoni, oli ulkomaalaisinen ja 18 v. nuorempi, joten ikäero ei ole uusi kokemus. Olen naisen kanssa päivittäin yhteydessä mm. Facebookin kautta ja hän kävi Suomessa mallikeikalla 2 viikon ajan ja tapasimme lähes päivittäin, lounaalla kuntosalillla tai ostoksilla. Nainen valmistuu yliopistosta psykiatriksi kesäkuussa 2015. Hän ei halua parisuhdetta ennen kuin opiskelut loppuvat: ei ole aikaa, ei ole valmis parisuhteeseen. Hän on Puolasta ja hänen ex-poikaystävä oli Puolan rikkain mies, joka jätti hänet tylysti tekstiviestillä.

Olen jo välillä ilmoittanut, että en halua lisää naispuolisia ystäviä vaan ajan myötä mm. parisuhdetta. Hän puolestaan haluaa olla sinkku, mutta pitää yhteyttä minuun koska pitää minusta. Hän teki myös aikoinaan aloitteen välillämme, josta kaikki alkoi. Ollessaan Suomessa hän ei koskenut minua edes pikkusormella tai ottanut kädestä kiinni vaan tunsin jopa jonkinasteista inhoa tms...vaikea sanoa. Siitä huolimatta hän haluaa pitää yhteyttä, koska pitää minusta ja pyytää minua odottamaan kesäkuun loppuun jolloin hän, opiskelujen loppumisen myötä on ehkä valmis parisuhteeseen.

Tilanne on nyt kärjistynyt, koska olen yrittänyt tivata että miksi pitää odottaa kesäkuuhun? Huom. olen ollut koko ajan hänelle fyysisesti uskollinen ja en ole tavannut tai kommunikoinut muiden naisten kanssa koko aikana. Koska olen yrittänyt selittää hänelle, että minusta tuntuu että olen kuin uusi nahkasohva joka tulee kesäkuussa tilauksen myötä ja että miljoonat ihmiset ovat parisuhteessa vaikka työ/opiskelurintamalla on vaikeuksia. Olen 2 x vetänyt välit poikki ja aina nainen palaa ja pyytää ymmärrystä kesäkuuhun saakka. Koska olen tivaamalla niin hyvällä kuin pahalla (verbaalisesti siis) yrittänyt saada perusteluja tuolle kesäkuulle, hän sanoi että minun on mentävä psykiatrille. Sanoin että voin mennä jos hänen menee kysymään jostain apuja tunnepuolelle. Suuttui ja sanoi että aiheesta ei puhuta ja hän ei sairasta miestä halua, henkisesti siis.

Hänellä on taloudellisia pieniä vaikeuksia ja hän haluaa, että osallistun hänen viimeisten kuukausien opiskelukuluihin 500 eur / kk n. 2-3 kk ajaksi, kunnes hänen tilanne tasoittuu. Olen antanut kerran tuon summan ja Suomessa ollessaan ostanut hänelle mm. vaatteita jne. Kun tuli ihan kesävaatteissa Suomeen ja vilustui :) Hän edelleen haluaa että odotan häntä kesäkuuhun jolloin mahdollisesti hän haluaa parisuhteen kanssani, mutta ei lupaa mitään siitäkään huolimatta. Lisäksi nyt vaati minulta käyntiä psyaktrin luona ennen kuin kesäkuu tulee: johtuu siitä että olen yrittänyt kaivaa lisätietoja hänestä ihmisenä, jotta voisin ymmärtää mm. kesäkuun jutun jne..

Mitä teen? Emme ole olleet missään fyysisessä kontaktissa ja hän sanoi, että haluaa tavata minua lisää jne. Mutta kun otan tapaamisen mahdolliset ajankohdat esille: ei ole aikaa mutta haluaa minun odottavan kesäkuuhun (odottaminen alkoi loka/marraskuun vaihteessa 2014). Myös hänen paras ystävätär sanoi, että hän on hyvin kylmä myös häntä kohtaan ajoittain. Eli nainen haukkuu, pilkkaa minua, mutta silti haluaa minun odottavan häntä kesäkuuhun saakka: “you wait if you want, your life, I would like you wait”, hän sanoo jatkuvasti. En haluaisi luovuttaa, mutta vaikka aihetta ehkä olisi.

Tuo pyyntö mennä psykiatrille tuntuu oudolta naiselta, joka ei anna mahdollisuutta saada tietoja hänestä ja toiveistaan jne eikä meidän mahdollisesta jatkosta mitään. Koko ajan myös kehuu, että lähtee pysyvästi Dubaihin tai Miamiin mallihommiiin, mutta samaan hengenvetoon pyytää odottamaan häntä kesäkuuhun.. Tietää, että olen normaali työssäkäyvä mies, joten taloudellista hyötyä hänelle ei ole tiedossa. Mitä teen? Ja miten tuo etäisyys ja kesäkuun odottaminen pitää tulkita?

Kiitos todella paljon, jos vastaatte. tunnepuoleni on hukassa. Tällä hetkellä haluaisin luovuttaa, mutta tässä jo kuusi kuukautta painittu, joten en haluaisi.

_____________________________________________________________________________________

Ota Suhdeklinikka seurantaan Facebookissa!
_____________________________________________________________________________________

VASTAUS: Hyvä kysyjä, usein kerromme itsestämme jotain oleellista aivan huomaamattamme. Sinä teet sen, pitkän kysymyksesi aivan lopussa, kun kerrot tunnepuolesi olevan hukassa. Siltä minustakin tuntuu. Samaan hengenvetoon kirjoitat, että haluaisit jo luovuttaa, mutta kumoat sen saman tien. Jotain hyvin tärkeää tiivistyy näihin viimeisiin lauseisiin. Ensinnäkin ymmärrys siitä, että olet jotenkin eksyksissä tunteittesi kanssa ja toisaalta käsität itse, että tunnepuolesi voisi ehkä selvitä hiukan jos luovuttaisit. Eli päästäisit irti tästä tilanteesta. Viimeinen lause, ajatus siitä, että haluaisit vielä toivoa, yrittää ja uskoa, kertoo ehkä enemmän juuri toiveesta, kuin reaalimaailmasta.

Kirjoitan sinulle näin suoraan senkin takia, että olet jo elänyt tätä elämää ja varmasti kokenut kaikenlaista. Tuntuu siltä, että ihastumisesi/rakastumisesi on kuljettanut sinut aika syvälle sellaiseen maailmaan, joka perustuu ristiriitaisiin lupauksiin ja toisaalta ristiriitaisiin odotuksiin. Kirjoitat kysymyksesi alussa, ettei ikäeronne ole sinulle ongelma. Ei sen tarvitsekaan olla, mutta väkisinkin tulee olo, että olette hyvin eri kohdassa elämänne kaaressa. Sinä tunnut haluavat vakituista vakavaa parisuhdetta ja hän on juuri "valmistumaisillaan elämään".

Ajatus siitä, että hän ammattiin valmistumisen jälkeen olisi jotenkin nykyistä valmiimpi parisuhteeseen kanssasi tuntuu hiukan keinotekoiselta. Eikö hän siinä tapauksessa haluaisi sitä jo nyt?

Pitkin kirjoittamaasi tulee esiin se, että kärsit nykyisestä odottamisen tilasta. Se on minusta jo riittävä syy luovuttaa. Olisi eri asia, jos eläisitte yhdessä positiivisen odotuksen tilassa ja rakentaisitte silloin syvällisempää yhteyttä. Nyt minusta kuulostaa kirjoittamasi perusteella siltä, ettei niin tapahdu.

Viittauksen siihen, että rahoitat hänen opiskeluaan ja, että hän toivoo sinun hakeutuvan psykiatrin hoitoon ennen seuraavaa tapaamistanne kuulostaa minusta vähintäänkin epäilyttäviltä ja ihmeellisiltä.

Toivon, ettei suorapuheisuuteni loukkaa sinua, ajattelen, etteivät odotuksenne ja tunteenne ole tällä hetkellä tasapainossa, vaan aiheuttaa puolin ja toisin riitaa ja hankaluutta. Orastavan suhteen rakentumisen kannalta se ei vaikuta kovin turvalliselta.

Muista, että päästäessä tästä irti, voit saada tilalle jotain ihan muuta. Hyvää kevättä!
perheneuvoja Kati

Kireitä päiviä kahdestaan kotona 2

KYSYMYS: Olemme tuore aviopari ja suhteemme on kariutunut. Meillä on kokoajan riitaa jostain, eikä kumpikaan näe juurikaan omia kavereitaan. Molemmat ovat työttömänä, joten istumme päivät kahdestaan kotona. Mies jäi muutama kuukausi häiden jälkeen kiinni pettämisestä ja tämän jälkeen on vaimo harkinnut omaa asuntoa ja avioeroa. Oman asunnon saamista hankaloittaa kuitenkin luottotietojen menetys. Kumpikaan ei juuri tiedä mitä haluaa, haluaako yrittää vielä ja mennä terapiaan vai lähteä omilleen? Vaimolla on todettu masennus vuosia sitten ja tämä pahentaa asioita kuten päivittäistä riitelyä

_____________________________________________________________________________________

Ota Suhdeklinikka seurantaan Facebookissa!
_____________________________________________________________________________________

VASTAUS: Hyvä aviopari. Kiitos viestistänne! Kirjoitatte tuoreesta avioliitostanne, joka on kariutunut. Viestistänne tulee esille, miten moni asia on vaikuttanut avioliittonne vaikeuksiin. Näitä ovat esimerkiksi riitely, ajan puuttuminen kaverisuhteista, työttömyys, uskottomuus ja masennus. Olette harkinneet avioeroa, mutta luottotietojen menetys hankaloittaa oman asunnon saamista. Viestinne perusteella on vaikea sanoa, mikä kaikki on vaikuttanut mihinkin.

Vaikuttaa siltä, että olette joutuneet ikään kuin noidankehään, jossa monet ongelmat ruokkivat toisiaan. Ehkä juuri tästä syystä ette myöskään itse tiedä, mitä haluaisitte. Rohkaisen teitä hakemaan ulkopuolista apua ongelmiinne esimerkiksi oman lähialueenne seurakunnasta tai perheasianneuvottelukeskuksesta. Ulkopuolisen auttajan näkökulma voisi auttaa teitä ulos noidankehästä.

Mikään kirjoittamistanne ongelmista ei mielestäni ole kuitenkaan ylitsepääsemätön. Päinvastoin. Se, että olette lähteneet etsimään apua suhdeklinikan työntekijöiltä kertoo mielestäni vähintäänkin orastavasta toivosta. Elämänkaaren eri vaiheissa olevat avioparit ovat löytäneet ratkaisuja ongelmiinsa ratkaisemalla ongelman kerrallaan. Haastan teitä pohtimaan, mihin haasteeseen tarttuisitte ensin?

Hyvää kevättä toivottaen
Perheneuvoja Joona

Sekakäyttöä ja sekavia tunteita

KYSYMYS: Kysyisin lähinnä asioiden käsittelemisestä omassa tilanteessani. Koin eron noin kaksi kuukautta sitten, tai siis tulin jätetyksi koska kontrolloin suhdetta liikaa. Olemme kuitenkin olleet yhteydessä melkein joka päivä ja mies harkitsee paluuta yhteen jos olen “muuttunut”. Haluan toki muuttua, tai ainakin ajatella ja käsitellä asioita eri lailla. Olen 31-vuotias ja kumppanini viitisen vuotta nuorempi.

Hän koki, etten olisi saanut estellä hänen menojaan ystäviensä luokse joka ikinen kerta, vaan hyväksyä ettei hän vastaa sitten jopa viikkoon puhelimeen eikä ole tilivelvollinen missä on ollut. Huumeet ovat olleet jossain määrin kuvioissa aina, ei toki suonensisäiset vaan lähinnä viihdekäytössä hänellä.

Olen ennenkin seurustellut ja osannut rakastaa, ja luopua. Tämän henkilön kohdalla kaikki on toisin, antaisin kaiken anteeksi, valheet ja satunnaisen väkivallankin.

Missä menee rakkauden ja riippuvuuden raja? Toki en tunne olevani riippuvainen, koska en ole nähnyt häntä eron jälkeen. En silti pääse eteenpäin. Kävin muutaman kerran puhumassa ammattilaiselle, mutten saanut tolkkua ajatuksiini sieltäkään.

Päässä pyörii suuri kysymys, että miten kukaan voi tehdä toiselle näin? Miksi silti välitän?

Myönnän, että olen yrittänyt kontrolloida ja ehkä pelastaa hänet tuosta vajoavasta suosta, koska asiat oli hyvin ennen kuin hänen ystäviensä runsas alkoholinkäyttö huumeineen lisääntyivät. Parisuhde kesti reilun kaksi vuotta.

Olen vieläkin erittäin rakastunut ja ikävöin suuresti. Ymmärrän kuitenkin sen, että en voi odotella häntä ikuisuutta ja pettyä taas tai hillitä omaa elämääni ja sanomisia. Vastasinko nyt omaan kysymykseeni vai olisiko antaa vielä neuvoja?

_____________________________________________________________________________________

Ota Suhdeklinikka seurantaan Facebookissa!
_____________________________________________________________________________________

VASTAUS: Hyvä ystävä, kiitos viestistäsi! Kirjoitat eronneesi noin kaksi kuukautta sitten. Sinun on vaikeaa hyväksyä eroa, mikä on ymmärrettävää, koska rakastat ja kaipaat entistä miestäsi. Myös se, että olette erosta huolimatta olleet tiivisti yhteydessä vaikeuttaa ymmärrettävästi luopumista.

Kiinnitin viestissäsi huomiota erityisesti siihen, että olet ottanut vastuun erosta kokonaan itsellesi. Kerrotkin miehesi harkitsevan paluuta yhteen, jos sinä pystyt muuttumaan. Pidän epärealistisena ajatusta, että parisuhteen ongelmat voisivat johtua vain toisesta. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi, ja kummatkin vaikuttavat siihen, millainen suhteesta muodostuu. Kirjoitat tarpeestasi kontrolloida, mutta myös entisen miehesi huumeiden käytöstä ja satunnaisesta väkivallasta. Mietin, mikä vaikutus teidän kummankin toiminnalla on ollut suhteeseenne?

Kirjoitat, ettet pääse eteenpäin. Pidän arvokkaana, että olet etsinyt kuitenkin ratkaisua kysymyksiisi myös ammattilaisen kanssa. Halutessasi voisit olla yhteydessä lähialueesi perheasianneuvottelukeskukseen. Yhdessä perheneuvojan kanssa voisitte pohtia sitä, mikä tilanteessasi olisi parasta. Ajattelen suhteen jatkumisen edellyttävän joka tapauksessa molempien toiminnan arvioimista ja vastuun kantamista yhdessä.

Kaikkea hyvää Sinulle!
Perheneuvoja Joona

Mies haluaa palata kotimaahansa 4

KYSYMYS: Olemme olleet avopuolisoni kansaa yhdessä ihan pian 3 vuotta. Mieheni 28v, tulee toisesta Euroopan maasta ja kielemme on suomi ja englanti meillä ei ole yhteisiä lapsia minulla sen sijaan on 3 lasta, joista 4-vuotias asuu kanssamme. Mieheni on pitkään ollut työttömänä ja meillä on taloudellisesti myös hankalaa.

Minä olen 35 ja mieheni 28. Olemme yrittäneet puhua paljon parisuhteestamme ja vaikeuksista. En haluaisi menettää miestäni kun hän on nyt puhunut et lähtee kotimaahan hänellä ei ole sosiaalista elämää täällä ja meillä ei ole mitään yhteistä. Tämä meidän tarina on todella pitkä.

Olen itkenyt ja kertonut et minuun sattuu ja miehelläni on myös suuri stressi, ei töitä ja ei ystäviä ja olen sanonut et mennään yhdessä johonkin missä saadaan apua mutta mieheni ei luota et se auttaa.

VASTAUS: Miehesi tilanne ei ole helppo: vieras maa, vieras kulttuuri, ei työtä eikä ystäviä. Taloudellinen tilanne ahdistaa ja aiheuttaa stressiä. Lisäksi hän on uusperheen isäpuoli. Nämä ovat 28-vuotiaalle melko vaativia asioita. Ei ole ihme, että ajatus palaamisesta kotimaahan tulee mieleen. Varsinkin, kun on tunne, että teillä ei ole mitään yhteistä.

Olisiko siis niin, että miehesi ei halua enää jatkaa suhdettanne? Olette olleet yhdessä kolme vuotta. Siinä ajassa ehtii jo nähdä paljon, ja oppii myös tuntemaan toista. Ehkä elämä tällaisena ei sittenkään ole sitä, mitä hän haluaisi. Näin vain joskus käy, ja se satuttaa sitä osapuolta, joka haluaisi vielä yrittää. Tässä tapauksessa siis sinua. Mutta toista ei voi pitää väkisin, kuten tiedät. Jokainen parisuhde päättyy, jos toinen ei enää halua jatkaa. Yksin ei sitä voi tehdä. Jos tahto loppuu, niin silloin ei puhuminenkaan auta. Siinä miehesi on oikeassa.

Te olette kuitenkin pystyneet puhumaan myös vaikeuksistanne. Tämä on hyvä asia. Mitä miehesi toivoo sinulta juuri nyt? Onko hän jo päättänyt palata kotimaahan vai voisitteko yhdessä löytää jonkun vaihtoehtoisen suunnitelman?

Heikki, perheneuvoja

Morsian pitää yhteyttä eksänsä perheeseen 2

KYSYMYS: Kihlattuni oli naimisissa 7 vuotta.. ja erosi miehestään 9 kk sitten. Olemme suunnitelleet naimisiinmenoa. Miehellä on uusi nainen, jonka kanssa on menossa naimisiin, ja kuulemma pelkää, etteivät hänen vanhempansa pidä tästä uudesta tytöstä. Nyt morsiameni pitää yhteyttä entisensä miehen äidin ja isän kanssa, puoliin ja toisiin. Ja eilen, hän seurassani soitti entisensä perheelle ja onnitteli syntymäpäivästä. He kuulemma rakastavat kihlattuani, ja haluaisivat että hän palaisi yhteen entisensä kanssa.

Olen kokenut pahoja suhteita, ja minusta on tullut herkkä. Ehkä ylireagoin. En ole koskaan pitänyt itse samalla lailla yhteyttä entiseni perheen kanssa, enkä tällöin täysin ymmärrä miksi hän näin tekee. Ja en halua olla naisen kanssa, joka pitää mukanaan menneisyyttään.. ja tämähän tekee miehen nykyisen morsiamen aseman vaikeammaksi tutustua perheeseen. Nyt en tiedä, pystynkö jatkamaan suhdetta, koska asia häiritsee minua.

VASTAUS: Suunnittelette naimisiinmenoa. Kihlattusi avioerosta on aikaa 9 kuukautta. Hän oli avioliitossa seitsemän vuotta. Eroaminen ei tapahdu noin vain. Uusi suhde heti eron jälkeen on haastava. Avioerossa ei ole kysymys vain yhdestä erosta, vaan siinä on monta eroamista: juridinen ero, henkinen ero, sosiaalinen ero ja niin edelleen.

Kihlattusi joutuu vielä käymään läpi näitä eron vaiheita ja osa-alueita. Mistä sen voi tietää? Vastaus löytyy kysymyksestäsi. En tiedä milloin ero on tapahtunut juridisessa mielessä, mutta henkisesti ja sosiaalisesti hän on vielä kiinni ”entisessä elämässään”.

Tämä on tosin aivan normaalia. Kiintymyssuhteeseen ja sitoutumiseen, jota seitsemän vuoden avioliitto osoittaa, liittyy enemmän kuin kahdenkeskisyys. Toisin sanoen pitkässä suhteessa syntyy kiintymyssuhteita myös niihin ihmisiin, jotka ovat kumppanille tärkeitä. Hänen perheeseensä.

Sinun kannaltasi tässä on olennaista se, ettei tämä edellä sanottu mitenkään tee tyhjäksi sitä rakkautta ja kiintymystä, mitä on sinun ja kihlattusi välillä. Menneisyys kulkee mukanamme aina jollakin tavalla. Vaikka ero olisi jo hyvinkin läpikäyty, niin kaikki ihmissuhteet eivät eron myötä katkea. Ajan myötä ne asettuvat sopivaan mittakaavaan. Anna siis kihlatullesi ja itsellesi aikaa.

Heikki, perheneuvoja

Jatkuvat riidat ja seksitön suhde 3

KYSYMYS: Kaipaisin neuvoa, miten jatkaa eteenpäin täysin jumiutuneessa tilanteessa.

Olemme kolmikymppinen lapseton pariskunta. Yhdessäoloa on nyt takana 3,5 vuotta, josta suurimman osan olemme asuneet yhdessä. Ongelmana ovat jatkuvat riidat ja seksitön suhde.

Ongelmia on ollut jo pidemmän aikaa, reilusti yli puolet koko suhteemme kestosta. Erolla uhkailua on ollut molemmin puolin jo kauan, mutta jostain syystä olemme päätyneet aina jatkamaan yhdessä. Repivät riidat ovat toisinaan äityneet hyvinkin fyysisiksi, ja kolhuja ovat saaneet meidän molempien lisäksi asuntomme. 99-prosenttisesti väkivaltaisuudet ovat tapahtuneet humalassa. Vuodenvaihteen jälkeen olemme kummatkin vähentäneet alkoholinkäyttöämme paljonkin, eivätkä riidat sen myötä ole enää päässeet kehittymään väkivaltaisiksi. Henkisesti riidat ovat kuitenkin aivan yhtä rankkoja.

Riidat voivat alkaa mistä tahansa. Yleensä kaava tuntuu olevan se, että itse sanon jotain, joka ärsyttää miestäni, jolloin hän raivostuu, molemmat huudamme, ja hän aloittaa mykkäkoulun joka kestää yleensä siihen saakka, että itse lähestyn häntä tavalla tai toisella. Joskus hänkin on tehnyt aloitteen sopimiselle, mutta näissäkin tilanteissa riidat usein vain jatkuvat, sillä miehelläni on kova tarve sopua hakiessaankin huomauttaa, mitä kaikkea olen tehnyt väärin. Yleensä väärät tekoni ovat vääriä sanoja, vääriä äänensävyjä tai ylipäätään väärässä paikassa olemista väärään aikaan.

Mieheni jaksaa usein myös syyttää minua siitä, että huomauttelen hänelle kaikesta. Toisinaan huomauttelenkin, esimerkiksi kotitöihin liittyvissä asioissa, jos huomaan että mies on vaikka lattiarätillä pyyhkimässä keittiön pöytää tai muuta vastaavaa. Näin kärjistettynä esimerkkinä. Mielestäni en kuitenkaan nalkuta syyttä suotta, ja olenkin tietoisesti vähentänyt asioista sanomista, olkoonkin, että sen myötä jotkin asiat vain menevät pieleen tai jäävät kokonaan tekemättä. Tämä on kuitenkin nähdäkseni pieni asia sen rinnalla, että sopu pysyisi.

Kuitenkaan se ei pysy. Seksittömyyden lisäksi yksi suurimpia ongelmiamme on kommunikoimattomuus. Tuntuu, että itse pyrin jatkuvasti keskustelemalla viemään asioita eteenpäin, johon toinen vain tyytyy toteamaan, ettei puhuminen tai tunteiden ilmaiseminen ole hänen juttunsa. En jaksa tätä ymmärtää, sillä jatkuvien raivokohtaustensa aikana hän ilmaisee itseään toisinaan hyvinkin värikkäästi. Viha ja raivo onkin ainoat tunteet, joita hänestä pitkään aikaan olen nähnyt.

Seksi, tai erityisesti hyvä sellainen, on väliltämme loppunut jo ajat sitten. Kaikki alkoi siitä, kun mieheni alkoi järjestelmällisesti torjua jokaisen lähestymisyritykseni. Hän ei ole tehnyt aloitteita seksiin kanssani ehkä koskaan, joten torjumiset tarkoittivat sitä, ettei mitään enää tapahtunut. Jatkuvien torjumisten myötä en ole kokenut itseäni enää miksikään. En koe itseäni naiseksi. En seksuaaliseksi olennoksi. Olen yrittänyt keskustella tästä useat kerrat, mutta saatuani usein osakseni raivokohtauksia ja vähättelyä en jaksa enää. En jaksa tulla jatkuvasti syyllistetyksi haluistani. Eipä niitä toisaalta enää olekaan, koko ajatuskin kuvottaa. "Pääsen" olemaan mieheni pussientyhjennyskohteena n. kerran kuussa, josta jää joka kerta paska maku suuhun. Pahoittelut kielenkäytöstä. Olen kuitenkin hyvin seksuaalinen ihminen, enkä halua elää loppuelämääni seksittömässä suhteessa, tai suhteessa, jossa seksi on tällaista.

Viihdymme kuitenkin toistemme seurassa hyvin, silloin kuin olemme sovussa. Halailemme, suukottelemme, ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Tätä sopua ei kuitenkaan nykyisin kestä enää kuin pari päivää putkeen maksimissaan, jonka jälkeen kaikki jälleen hajoaa. Miein nykyisin eroa joka riidan aikana. Aina, kun mieheni aloittaa mykkäkoulun, mietin, että nyt lähden. Olen mielestäni tehnyt kaiken voitavan, enkä tiedä enää, mitä voisin omassa toiminnassani muuttaa, etenkään, kun toisen käytös on jatkuvasti samaa. Hän ei osoita minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, eikä ole kiinnostunut asioistani. Hän lupaa jokaisen riidan sopimisen yhteydessä, ettei räjähtele enää tyhjästä, muttei se lupaus ole koskaan kestänyt muutamaa päivää kauempaa.

En luota häneen enää. En usko kun hän lupaa parempaa tulevaisuutta, en luota siihen, että hän on tukenani kun tarvitsen häntä. Aiempien valehtelujen ja hylkäämisten perusteella en myöskään tunne oloani turvalliseksi suhteessamme (kyse ei siis ole väkivallan pelosta). En tunne itseäni halutuksi enkä rakastetuksi. Taidan olla idiootti tai vähintään läheisriippuvainen, mutta rakastan häntä kaikesta huolimatta! Hyvinä hetkinä hänen kanssaan on ihanaa, kaipaan häntä kun hän ei ole lähelläni, enkä mitään muuta haluaisi niin paljoa, kuin selvittää ongelmamme ja olla onnellinen hänen kanssaan. Myös hän kertoo haluavansa tätä kaikkea, mutta tuntuu, ettei ole valmis kuitenkaan tekemään mitään asian eteen. Olemme monesti aloittaneet erilaisia "parisuhdehuoltoja", mutta mitään emme ole saaneet koskaan vietyä loppuun asti. Yleensä siksi, että oma kiinnostukseni loppuu siinä vaiheessa, kun huomaan, ettei toinen viitsi antaa itsestään mitään.

Siispä, miten tästä eteenpäin? Tätä kysymme toisiltamme useasti, mutta molempien vastaus on joka kerta "en tiedä".

Pahoitteluni pitkästä ja poukkoilevasta viestistä!

VASTAUS: Kysymyksesi on hyvin laaja ja se vaatisi useita tarkennuksia, jotta voisi vastata kattavasti. Tärkeintä ehkä olisi tietää, millaisia yrityksiä te olette jo tehneet suhteenne korjaamiseksi? Mitkä näistä ovat jonkin verran toimineet? Miettikää tätä yhdessä, ja kokeilkaa uudestaan sitä, mistä tuntui edes vähän olevan hyötyä.

Kerroit, että repivät riidat voivat alkaa mistä tahansa. Tällaisessa tilanteessa kysymys saattaa olla siitä, että kannatte sisällänne pettymyksen ja vihan tunteita. Puratte nämä tunteet toisiinne aina kun siihen on tilaisuus. Ette kuitenkaan puhu siitä, mikä on kaiken pettymyksen ja vihan ydin. Väkivalta, huutaminen ja mykkäkoulu ovat tunteiden purkamista, mutta varsinainen asia, se mistä pitäisi puhua, jää silti sanomatta.

Olette olleet yhdessä kolme ja puoli vuotta. Teillä ei ole lapsia. Et tuo esille montaakaan syytä, miksi jatkaa yhdessä. Viihdytte hetkittäin toistenne seurassa. Riittääkö se? Kirjoitit, että rakastat häntä. Mitä mahdat tarkoitta? Mitä rakkaudesta jää jäljelle, kun siitä otetaan pois luottamus, arvostus ja seksuaalinen haluaminen?

Esitän yhden hypoteesin, mikä tosin voi olla väärä, koska miehesi kertomus puuttuu. Toinen teistä, tai ehkä molemmat, haluaisi lopettaa tämän suhteen, mutta kumpikaan ei halua olla se, joka tekee ratkaisun. Kumpikaan ei todellisuudessa halua jatkaa, mutta ei halua myöskään olla jättäjä. Näin ollen käyttäydytte toisianne kohtaan niin huonosti, että toisen on ennen pitkää pakko tehdä eropäätös.

Heikki, perheneuvoja