Tänään oli pohdintaa siitä onko tielle kylvetty suolaa- no ei ainakaan täällä tänään. Aurinko kun paistaa niin se alkaa jo ottaa kiinni tummaan pintaa ja likaiseen lumeen. Näin ollen vaikka keli on pikkuisen pakkasella niin tummalla tiellä virtaa vesi ja kura roiskuu lätäköistä.
Jututin eläkkeellä olevaa tiemestaria ja tuntuu että 50000 asukkaan kaupungissa on ehkä 10 ihmistä jotka ymmärtävät tienhoidon kokonaisuuden.
Kaupunkilaisen logiikka menee näin: jos tiellä on lunta valitetaan siitä että tiellä on lunta, jos on hikoiotettu valitetaan pölystä, jos on polannetta valitetaan siitä ja jos polannetta poistetaan niin siitäkin täytyy valittaa.
Myös maaseudulla menee samaan malliin kaupungin keskellä- joko aurataan liikaa tai liian vähän, eikä koskaan just sillä oikealla hetkellä. Se olisikin niin helppoa jos jokaista valitusta kohti jokainen valittava ihminen työntäisi lumikolaansa 10 metriä omalta portiltaan eteenpäin tai kerrostaloissa 10 metriä edellisen kolaajan jälkeä pidemmälle.
Ainoa vaan että ei ole työkaluja- jos on ne pian varastetaan tai sitten ei osata käyttää ja vaikka osaisi niin lumisena talvena lumi ei mahdu mihinkään. Sit kun jää kasoja ja sulaminen pääsee vauhtiin niin taas alkaa valitus.
Noin kuukausi sitten pysähdyin ihailemaan noin 75 v miehen kolaamaa pihaa. Se oli aurauslenkin viimeinen tie ja mies kolasi jo naapurin puoltakin.
No viime pyryn jäljiltä lenkin viimeinen tie oli toinen ja siellä noin 82 v pappa oli rakentanut itse lumenpudottimen ja kun oli niin mielenkiintoisen näköinen laite ja kaikki tiet auki niin pysähdyin kokeilemaan. Oli jo pudottanut kymmeniä kuutioita, mutta autokatoksen lippa oli vielä vaarallinen, joten pudotin sen tyhjäksi ja linkosin lumet pois oviaukosta.
No jos on paljon lunta niin on myös jäätä merellä. Luusisi että Saimaallakin norpilla on suojaa lisääntyä- en sit tiedä onko jäätä tai lunta peräti liikaa.
Tämä ei ole valitus: Talvitienhoidossa koneita ja tekniikkaa on tarpeeksi, mutta ei kommunikaatiota- pahimmillaan se tarkoittaa seuraavaa:
Urakoitsija A ajaa kevyen liikenteen väylän auki oikealla hetkellä, eli lumisateen lakattua tai ennen aamuliikennettä + ehkä kylvää hiekkaa.
Urakoitsija B auraa viereisen tien hieman myöhemmin,Urakoitsija A:n alueelle lentää lunta ja A uudestaan auraus + hiekkaa tai väylä jää osittain umpeen
Urakoitsija C ajaa tiekarhulla B:n alueen ja B auraa uudelleen, A joutuu auraamaan taas ja kylvämään hiekkaa
Jos tieto kulkisi ja koneet synkronissa niin järjestys olisi B, C, B, A tai C,B,A ja hiekoitus- vaan niin ei mennyt koskaan, eikä näytä menevän seuraavillakaan saman alueen hoitajilla.
Pikkuteiden polaneteiden poistosta tulee tänä keväänä aika urakka ja siihen hommaan ei oikein ole tiekarhua parempaa työkalua ja ne on kalliita koneita. Kallis on uusi kotimainen traktorikaivurikin lumikoneeksi, mut näkyy niitäkin joillain ajossa olevan- tehoa ja voimaa, mutta millä taksalla? Ja sit noi lumenkaatopaikat- pitkäpuomikoneita ja isoja kaivureita, pyöräkuormaajia- pääosin lunta siirrellään kaatopaikoille siksi kun kaupunkisuunnittelussa on unohtunut että on 4 vuodenaikaa.