Vihreät sormet ja vähän viiltoja + naarmuja. Ei mitään itsetuhoa vaan Kobelcon maalia ja osumia johtosarjan kiinnityksestä. Tarvi laittaa kone akrobaattiasentoon ja leikkiä gynekologia että sai edes osan kaapeleista takaisin alkuperäisiin kiinnikkeisiin.
Olettaisin että tehtaalla kun kone on valmistettu ei ole ollut mitään ongelmaa laittaa johtosarjaa kiinni. Se on varmaan ollut paikallaan ennen tankkeja, letkuja, akkuja, puomia sekä nostosylinteriä.
Korjatessa ei mielellään pura mitään ylimääräistä, varsinkaan painavaa tai jotain minkä kasaaminen yksin ja ilman muistiinpanoja on vaikeaa. Aikaa on mennyt tolkuttoman kauan, mutta tänään jo Feeniks nousi turpeesta, ei ilmaan mutta ainakin maakasan päälle. Konetilassa saattaa vielä olla jotain rasvapaskaa, koska lyhyen koekäytön aikana savupilvi oli melkoinen.
Nyt vihreä maali sit hiljalleen kuivuu auringon voimalla ja pääsee pian pulttaamaan maalatut osat kiinni. Sit jää penkin takaa suojamuovi, itse penkki ja konepeitot.
Jos siis olisi gynekologi niin muutaman johtonipun kiinnittäminen sokkona ei olisi mikään paha homma. En sit tiedä olisiko tuo sellainen rasti josta selviytyisi eläinlääkärikin helposti. Tein parhaani, mutta ei silti näytä samalta kuin tehtaan jäljiltä.
Onneksi potilas ei valittanut tuskissaan, paitsi ehkä siinä vaiheessa kun oli aika ajaa pois kasasta.
Viimeinen pesu ja auringonpaiste paljasti vielä yhden korjattavan kohteen. En sit tiedä olisiko kaupungissa jo ollut lisää letkukaroja. 3 oli kotona ja sattui niin onnellisesti että juurikin oikeaa kokoa. Näin ollen uusi letku syntyi tuskattomasti ja meni paikoilleen ilman eläinlääkäriä tai keinosiementäjää. Täytyykin pitää mielessä jos jossain tulee vastaan nuori nätti sinkku eläinlääkärinainen niin tarvii heti pyytää treffeille.
Ilmeisesti/mahdollisesti olen sellaisen oikeasti jopa tavannut tietämättäni.
