Contour

Ongelmaton työpäivä.

Mutta mitä tapahtuukaan työpäivän jälkeen: Kalakeitto työmaalla oli ihan OK, mutta maistettuani sitä söin eilisen hampurilaisen. Kotiin päästessä oli sit hirveä nälkä joten ruokaa tekoon.

Viljapossun kinkkusuikaleita, riisiä, appelsiinimehua, ananaspaloja, juustoa jotain viipaloitua tarjouskinkkua, elistä spagettia mikrotettuna. Eilinen ruokaresepti oli varmaan ihan hyvä kun vain murut oli jäljellä, vaikka en itse edes maistanut. Suihku, tiskarin täyttö, pyykkärin tyhjennys , sähköiset viestimet ja nukkumaan.

Kymppituntinen rutistus. Umppari maahan, ankkurointi kankailla ja 12 metriä putkea helvetillisen kovaan maahan. Huomenna lisättävä kyytiin leka.

Sivusilmällä seurasin mitä tulee TV1 :llä. AIVAN järkyttävää elintarvikkeiden tuhlausta. Jos olisi 8800 kiloa ylikypsiä appelsiinejä niin niistä tulisi varmaan kokolailla hyvää tuoremehua verrattuna raakoina poimittuihin matkalla kypsyneisiin. Jos ette usko niin ostakaa ulkomailla tuoretta appelsiinimehua- ei mistään marketin purkista saa yhtä hyvää.

Täysin järjetöntä kuskata ruokaa 10000 km vietäväksi määränpäässä kaatopaikalle.

Läähätystä, huohotusta ja tippuvaa liukasta nestettä. Ei tällä kertaa saanut paluumatkalla kyytiin kiimaista kauoppakorkeakoulutyttöä vietäväksi kavereidensa vanhempien kesämökille lähelle Linnatuulta. Ei estottomaan mielentilaan itsensä juonutta naista kyydissä neljältä kotiin "Vain neste tippuu, kaikki muu putoaa"- terveisiä vaan vankilamuseon esityksen pappishahmolle. Kobelco siis vaan vuoti edelleen öljytikun putkesta, mutta miksi.

No 4t moottori huohottaa koska männärenkaat eivät tiivistä sylintereitä 100% ilmatiiviisti=ohivuotoa (ei kuukautis) ja kampikammion sisäinen ilmatilavuus vaihtelee hieman. Voi olla muitakin syitä, mutta jos moottori ei huohota niin moottoriin syntyy painetta. Peniksen ja emättimen kohdatessa nainen ja miksei mieskin toivottavasti tuntee paineen ensimmäisellä työnnöllä. No yhdynnän aikana olisi suotavaa että voiteluainetta pursuu vähän uloskin tai ainakin peniksen iskunpituudelle. 4t Moottorissa taas voiteluaineen tarvis pysyä moottorin sisällä ja oikealla puolella mäntää.

Näin ollen kampikammio täytyy jossain määrin tiivistää-jos kampikammion paine nousee liikaa niin tiivisteet tai öljytikku antavat periksi, harvemmin lohko tai öljypohja. Kobelcossa huohotus on suljettu siten että venttiilikopankannesta menee letku imusarjaan. Ei suoraan vaan kannen päällä olevan kalvojousiventtiiilin läpi. Aikani tutkittuani purin venttiilin ja havaitsin että toistuvien pesujen johdosta pieni kalvoventtiilin ylipaineen poistoreikä oli uumessa- näin ollen venttiili ei avautunut oikealla paineella. Purku, pesu ja puhdistu. Reikä auki ja vika viimein korjattu. Huohotin on tärkeä. Nyt moottorilla on siis edellytykset huohottaa selän takana.

Johtaja itse kävi siirtämässä yhden koneen. Perille pääsi ongelmitta, mutta lähtöpäästä pudotti sähkölinjan noin vain ohikulkiessaan. Onneksi uusi maakaapeli on ollut käytössä jo monta viikkoa.

Sillävälin kun lavetti liikkui painelin turbo punaisena jatkamaan vapaapäivän viettoa synttäreille. Perillä sit paljastuikin että kyseessä on tuplasynttärit 30 +30 ja väkeä juurkin sopivasti. Toki tälläkin kertaa yhteenkytkettävät makuupussit sai olla rauhassa peräkontissa.

Ihan hyvät bileet oli, juojille riitti juomaa, kakku oli hyvää ja ruokaa jäi vielä moneksi päiväksi. Vähän oikeastaan harmitti kun tuli Hämeenlinnassa syötyä niin hyvin että melkein mahaan sattui viimeisiä maissilastuja haukatessa.

Pienenä yllärinä juhlakaluista toisen avomiehen elokuunpuutarhajuhlasisko oli huomattavasti pirteämipi kuin edellisillä kohtaamiskerroilla ja sen keskustelun päätteeksi ehti melkein tulla nälkä. Sit kun vanhat tutut oli moikattu niin havaintoja muusta juhlaväestä:

Ainoat vieraat ilman miestä liikkuneet naiset, nimetään heidät vaikka punahameeksi ja punatakiksi vaikkei varmaan olekaan ratsastanut ainakaan kolmeen päivään. Punahame oli jo alkuillasta tanssittamassa kaikkia ja kaikkea mukaanlukien huvimajan keskipaalu. Kunto kesti hyvin, mutta vähän alkoi epäilyttää olisiko pari kertaa päiväzumbaa jäänyt väliin vai olisiko itkemisen sittenkin aiheuttanut amfetamiinin haihtuminen eikä henkevät keskustelut juhlakalujen kanssa.

No koskapa illan kaunein nainen oli kyseessä niin sai hän minutkin tanssimaan.

Jostakin kumman syystä havaitsin kuitenkin silmieni pitävän enemmän punatakista, joka ei silloin ollut vielä takkia päälleen hakenut eikä vetänyt huppua korviensa suojaksi- saattoi toki olla että punastui jo pelkästä katseestani ja päätti sit tehdä itsestään vähemmän viehättävän.

Ehkä hänen pohjansa eivät olleet punahameen luokkaa, koska vasta väen huomattavasti vähennyttyä ja hanalaatikoiden huvettua punatakki alkoi saada orastavaa liikettä itseensä. Jos joku tuntee kauppakorkeakoulunaisen joka innostuu hohtavista muivitikuista ja pilleistä niin kertokaa terveisiä. Ilmeisesti kyseisellä naisella oli kuitenkin kyky päätelle joukosta se ainoa mies jolla oli jonkinlainen mielenkiinto hänen fysiikkaansa kohtaan ja muutamaa sponttaania lausetta lukuunottamatta oli varsin hiljainen, mutta vain minä sain jäädä rauhaan hohtotikku- ja pilliaskartelulta huitomiselta ja tökkimiseltä. Toki olisin saattanut hänet jäähylle tanssilattian taakse juomavarastoon tai pussauskoppiin ja antanut vastalahjaksi hevosraippoja kaksin kappalein.

Toki yksi kolmen sanan ohikuultu lause punahilkan suusta selitti osan poikkeavasta käytöksestä. - päästä kerrankin irroittelemaan keskelle ei mitään, kymmenkunta miestä ihan iskettävissä vaan kun ei voi edes mennä järveen uimaan.

Tampereen kaunottaret luovuttivat ensimmäisinä juhlakalujen saamien leikkikalujen (ja miesten) toimivuudesta ei tietoa.

Terveisiä vaan juhlakaluille ja heidän toivottavasti heränneille vierailleen ja miehilleen

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä. Kobelcon koeajossa paljastui jotta öljyä puskee öljytikun kautta pikkuhiljaa ulos. Ei mikään suuri yllätys

Suuri yllätys sensijaan kohtasi 19. päivän illalla kun sain kaipaamaani puhelun ja seuraa päivälle. Toki neiti tulitaiteilijakin oli saapumassa keskiaikamarkkinoille ja illalle oli ajelua edessä, mutta keskiaikamarkkinapäivä oli jonottamista lukuunnottamatta todella mukava.

Tulitaiteilijaa kävin vain moikkaamassa kun ei oikein aikataulut osuneet. Toki Linnanpuiston alueelta olisi ruokaa löytynyt, mutta päädyimme kuitenkin kävelemään keskustaan syömään. Ruoka oli maukasta ja tunnelmaa latisti vain naapuripöytään eksynyt ainoa valittaja-asiakas.

Toki jos mielestään oli tilannut tulisen habanerohampurilaisen ja saanut tavallisen niin valitus oli aiheellinen, mutta olisi voinut valittaa aikaisemmin. Ei ravintolakokit voi kaikkia keitoksiaan maistaa ainakaan paljoa. Jos ruokaan laittaa edes kaupan punaista clilijauhetta niin ei tarvi mielestäni suolaa.

Jotain tapauksen luonteesta kertoo se että valittajan treffikumppani lähti, maksoi ja jätti ukon valittamaan puhelimeen.

Oma seuralaiseni totesti"olisin ensin lyönyt valittajaa, maksanut laskun ja häipynyt sitten" Ei ehkä ihan tarkka lainaus, mutta sama ajatus kuitenkin.

Olen itsekin joskus valittanut siitä kun pihviä ei ole paistettu loppuun- silloin oli kova nälkä, joten söin mitä uskalsin ja se osa mikä oli verenpunaista jäi lautaselle. Jos on vieras ruokapaikka niin rohkeasti vaan pihvi paksuimmasta kohtaa poikki ja jos se ei ole kypsää niin takaisin keittiöön. Ravintolan homma on tehdä hyvää ruokaa ja myydä se voitolla, asikaan homma on maksaa ja syödä. Jos on erikoistoiveita tai rajoituksia niin ne pitää sanoa etukäteen- kuten vaikka "Ei SUOLAKURKKUA"

20.8 ohjelmassa olisi vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta aikaisesta kutsusta johtuen ainakin yksi paikka käytävä illalla. Lahja vain puuttui, mutta tänään viimein keksin jotain. Se ei ole kultaa, vaikka se kiiltää kullan lailla ja toivottavasti kultaa 25 v takaisia muistoja

Piikkilangalta se ainakin näytti kun sen perävaunun renkaasta irti vedin. Toistaiseksi ilma on pysynyt renkaan sisällä ja paine riittävänä.

Puominiittokoneen kanssa meni yllättävän pitkään. Vika ei ollut suuri, mutta vasta tänään ehti sen kimppuun kunnolla. Painoa puomin päässä olevaan osaan tuli taas useampi kilo, mutta äkkiseltään muutosta ei edes huomaa.

Poliisilaitoskin muisti viimein muistuttaa että 31.7 valvontatolpan kohdalla ei saa ajaa kuin 80 kilsaa tunnissa ja näin ollen kun ajaa 89 niin sakko tulee aikanaan perässä.

Nyt kun bensaa vielä toistaiseksi saa ja on nopeita autoja niin EU voisi perustaa superautodirectiivin. Se maksaisi superauton omistajalle esimerkiksi 1000 € kuukaudessa ja sen kun maksaisi niin autolla saisi ajaa just niin lujaa kuin pääsee kunhan ei riko muita liikennessääntöjä. Mikä sit nykyään on superauto- ehkä raja voisi olla 325 kilsaa tunnissa huippunopeus tehtaan jäljiltä tai tasan 300. Toisaalta tuossa viime tai edellinen autolehti mitä lueskelin kertoili että mailin matkalla Toyotat oli tänä vuonna menneet kovaa. Uudempi Supra jotain 340+ ja vanhempi 320. Mikä sit lienee moottorin kestoikä moisilla tehoilla tai huippunopeus jos suoraa ja välityksiä riittää. Kovassa nopeudessa riittää ainkin ilmaa jäähdyttimien läpi puskettavaksi.

Moottoripyörien kanssa raja voisi olla 280, koska 325 + kulkevia malleja on vähän ja ilmeisesti Japanilaiset valmistajat pistävät tehtaalla rajoittimen kohtaan 299 vaikka tehon ja aerodynamiikan puolesta rahkeita olisi enempäänkin.

Luin myös lehdestä miten ankeaa USA:ssa paikoin on. Vesi lopussa, ennätyshelteet ja järvissä pohjat näkyvissä kuolleine kaloineen. Ehkä sielläkin viimein herätään muuttuvan ilmaston ongelmiin. Jos ilmastonmuutos ja äärimmäiset sääilmiöt olisi osattu ennustaa jo sata vuotta sitten niin jokaisen moottoritien perustuksissa kulkisi kanaaleja ja valtavia vesiputkia tai sitten moottoriteitä ei olisi edes tehty.

No nyt pohditaan voidaanko Kreikka erottaa Euroalueesta- no paska juttu kun edes päästettiin mukaan vaikka selvää on että talous on ollut kuralla jo hakuvaiheessa, mutta paperilla paskakin saadaan tuoksumaan hyvälle. Sama pätee moneen muuhunkin huijarimaahan ja vaikka korruptiota löytyy kotomaastakin niin täällä sentään huonotkin talousluvut kerrotaan julki ilman etumerkin vaihdoksia Poikkeuksia toki löytyy, huijareita ja talousrikollisia kuten varmaan kaikista muistakin maista.

Kobelcoa tuodessa asiakas soitti- kysyi betonisoraa. No koskapa sitä ei lähitienoolla ole kehotin ottamaan kuivabetonia suursäkeissä tai valmisbetonia pumppuautolla ihan vaan siitä syystä että perustusten vahvistusvalut olisivat jollain lailla tasalaatuisia. Toki sementistä ja hiekastakin kelvollisen valun saa, mutta kuivabetonin kanssa pahojen virheiden mahdollisuus pienenee radikaalisti.

Salaoja syntyi ja iskuporakone jäi kaupunkiin. Kiviä tuli paluukuormassa, mutta sitä ennen tarvi saada kuorma tyhjäksi. Se taas ei meinannut millään onnistua kun piti ensin saada vaunu mahtumaan portista sisään.

Kobelco käyntiin ja portti tolppineen maasta ylös ja sit alkoi mahtua. Vaunu meni hyvin, mutta sen verran oli sireenit villiintynteet että moottorisahan kanssa tarvi pistää niitä poikki ja pinoon. Kuorma tyhjäksi, ylimääräiset kauhat kyytiin, ketjulla etulaitaan kiinni ja peräosalle kiviä.

Kivien sijoituspaikassa savesta muotoiltu ja samuraimiekalla katkaistu lohikäärme oli silmiä vaille valmis pään puolelle keltaista kukkaa harjana ja perseen puolella sinistä ja mikä kukkaloisto... Auringonkukkakin oli aivan valtava- mitä lie lannoitetta syötetty ja juotettu.

Tuulimylly palasi remontoitavaksi. Saattaa olla että teen kokonaan uuden.

Valokuvamuisti toimi kesken kymppiuutisten. Kirjasta näkyi vain välähdys jossa oli selkeä piirros pistokaivurista. Tunnistin heti kirjan nimeltä "Mitä ihmiset tekevät", koska olen lukenut sen monta kertaa kokolailla pian opittuani lukemaan.

Mitä ihmiset tekevät sarjan tämänpäiväisessä osassa yritettiin tehdä muusikolle kotiin salaojia. Kaivuu meni kivistä huolimatta ihan OK, mutta kun suunnittelija saatiin paikalle niin jo rupesi ongelmia löytymään.

Perusvika rakennuksessa on anturoiden puute, sen jatkeena alimman kerroksen matala huonekorkeus muutama vuosikymmen asumista vähillä remonteilla. Moni kakku päältä kaunis- niin tuokin talo uutuutta hohtavine ulkoverhoiluineen ja kiiltävine vesikouruineen.

Pienempinä pulmina salaojien puuttuminen- no se pulma on pieni, koska osia on ja minä saan varmaan huomenna puoli kierrosta salaojien osalta valmiiksi. Vesijohtoputki rautaa, sulku jumissa ja viemäri talossa hieman liian ylhäällä tai talo kokonaisuudessaan liian alhaalla.

Jos tuonkin talon tekijä olisi aikoinaan lukenut kirjan "Mitä ihmiset tekevät" niin kellarikerrokseen ei olisi koskaan mennyt vettä.

Löytöjä kotimatkan varrelta. C 100 oli saanut konetilaansa mekaanikon Nokialta. Moottoritehtaan mies oikein ja alla MB coupe.

Vähän työkaluja puuttui, mutta ne saatiin hoitoon ja jumiutunut ruiskutuspumppu irti. Kuten arvelinkin oli pysäyttimen akseli jumissa ja yksi elementti täysin ryytynyt-liekö ollut vettä polttoaineen seassa.