Contour

Onkohan vieraskirjan tarkoituksena kerätä allekirjoituksia joita voi sit tarpeen tullen kopioida esimerkiksi rakennusluvan naapureiden kuulemiseen, pankkitakauksiin ym maksusitoumuksiin.

Betonikaiteelle tulee lehden mukaan hintaa 200 € metriltä. Kaiteen tarkoituksena on pysäyttää esimerkiksi liukuva rekka. Oletettavasti kaide pysäyttää myös lumen ja lumiauran. Näin ollen jotta pohjaveden suojaukseen tarkoitetun liukuvaletun betonikaiteen viertä pääsee talvella liikkumaan on tuulisella säällä aurattava tiuhaan tai kylvettävä suolaa ja hiekkaa. Ideana ihan hyvä, mutta saattaa käytännössä pysäyttää lumen väärään kohtaan ja samalla kaiken muunkin liikenteen.

Eiliselle mahtui reissu ABC:n pihalle. Valotolpan jalka vaihtui varsin kivuttomasti. Siitä sit kone kyytiin ja sama homma Salen pihassa sillä erotuksella että Salen valotolppa oli keskellä asfalttia.

Kumma juttu. Parkkipaikalla on 4 riviä parkkiruutuja ja tasan 2 asiakkaiden autoa niin tokihan ne molemmat on just kaivettavissa ruuduissa. No tehtyä saatiin ihan kivuttomasti.

Vanhat totuudet: Mitä uudempi ja hienompi auto sitä tökerömpi liikenteessä. Pieni muutos tuppukylän pikkukaupan pihassa saa aikaan valtavan ruuhkan. Ne 4 ruutua joista olisi ollut helpoin ajaa pois oli koko ajan tyhjinä. Sensijaan ihmiset tunki autojaan väkisin pussinperään invapaikoille ja kymmenestä ehkä yksi oli sellainen jolla olisi saattanut invakortti olla.

Kassalla sitten kun asfaltit oli ladottu hiekan päälle oli ostoskorissa tasan 3 artikkelia: Mehu, Wiener ja munkki. Summan kuultuani jouduin toteamaam."Ei mennyt oikein. Ota uusiksi yksi jäi välistä." Liekö sit katsonut silmiini liian intensiivisesti.

Illan päätteeksi 4,4 km tihkusateessa.

"-Vähennä kiirettä elämässäsi
-Kehu puolisoasi kerran päivässä
-Nauti kosketuksesta vaikka se ei johtaisi seksiin
-Unohda joskus iltarutiinit ja keittiön puunaus
-Luovu netissä keikkumisesta iltamyöhään
-Kanna telkkari ulos makuuhuoneesta
-Kuuntele puolisosi toiveita
-Rakasta itseäsi, mutta älä syyttele toista
-Hae ammattiapua jos homma ei luista
-Masturboi"

Nämä olivat siis sivulta 8 12.9.2011 Hämeen Sanomista. Mitään uutta ja ihmeelistähän tuossa listassa ei ole, mutta se syy miksi moista kirjoitetaan "Kiire vie ajan seksiltä jo nuorilla pareilla"

Jos haluaa suhteen latistuvan niin kyllä se onnistuu liialla työnteolla ja harrastamisellakin.
Muuttaisin tuota ohjeiden listaa kuitenkin jonkun verran:
-Hoida työsi, mutta älä tee liikaa töitä. Puolison, varsinkin työttömän tai eläkeläisen on vaikea ymmärtää ylipitkiä päiviä ja sitä kuinka alas ihmisen energiataso töistä ja harrastuksista palatessa on.
-(Kehu), kiitä ja kosketa. Siinä vaiheessa kun koskettaminen ja kiittäminen ei ole enää luonnollinen osa päivärytmiä on suhteessa jotain vikaa. Kehuminen sulkeissa, koska kehujenkin pitää olla rehellisiä.
-Jos seksi on kuulunut iltarutiineihin niin rikkokaa välillä rutiinia. Menkää vaikka metsään, valomainoksen alle, hotelliin tai parvekkeelle. Kotirutiinien ei tarvi räjähtää käsiin, mutta voihan saunassakin käydä muutenkin kuin la ja ke iltaisin.
-Kaiken koskettamisen ei ole tarkoitus johtaa seksiin, mutta sekä mies että nainen halua tuntea itsensä halutuksi.
-Netissä voi sit roikkua illalla seksin jälkeen jos ei ole santsattu niin montaa kertaa ettei enää jaksa. Ylipäätään mitä netillä tekee joka ilta jos on laskut maksettu ja oikea kumppani rinnalla?
-TV:n ihan oikea paikka on makuuhuoneessa, kunhan se on sellainen missä ei ole viritintä. Näin tallentavien digiboxien aikakaudella tallennus päälle jos tulee jotain oikeasti mielenkiintoista ja TV kiinni siihen saakka kun puolisot on muuten tyytyväisiä. Pääsääntöisesti TV tulvii sellaista paskaa että sen voi huoleti kelata kuvan kanssa 6 x nopeudella. Välillä lukunopeus ei ihan riitä, mutta onneksi kelausnopeutta voi säätää.
-Jos et kuuntele puolisosi toiveita olet narsisti. Älä myöskään ole toiveeton koska harva osaa lukea ajatuksiasi.
-Sit kun joku asia mättää niin se tarvii tuoda rehellisesti esiin. Valheilla ei suhdetta paranneta. "Aivot ovat ihmisen tärkein sukupuolielin". Jos et rakasta itseäsi niin paljon että voit toisellekin kertoa mikä sinusta tuntuu hyvältä on rikinä syyttely ja tyytymättömyys.
"-Hae ammattiapua jos homma ei luista -Masturboi" Noihin ei voi parempia neuvoja antaa- mitä se ammattiapu sit onkin.

Joillekin se apu löytyi tansseista vieraan kanssa, joku käy terapiassa ja joku syyhän siihen on että yhä on maailman vanhin ammattikunta. Tosielämähän ei ole pornofilmi jossa kaikki saa.

Renkaan hajoamiseen lääke löytyy rengasliikkeestä. Ennakoiminenkin on mahdollista kun hankkii vararenkaan ajoissa.

Sähköongelmiin varautuminen on vaikeampaa kun ei koskaan voi etukäteen tietää mikä paikka poksahtaa.

Odottamattominta oli tänään kuitenkin postikortin saapuminen Thaimaasta. Ei valitettavasti tullut omaa kuvaa aurinkorannalta, mutta komeat on maisemat muutenkin.

Muinoin ja vieläkin koneita voi rasvata tippakannulla ja rasvapuristimella. Onneksi sentään noihin muutamiin enemmän pyöriviin vehkeisiin on laitettu automaattirasvarit. Rasvarista ei vaan ole mitään iloa jos se ei toimi.

Ilmeisesti tankkauspumpun letku oli osunut jonnekin rasvarin keskusyksikköön. Onneksi ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa sulake.

Messuilla ihmettelin vastaavaa koneenkuljetus lavettia väri sininen. Kuulemma hyvän irlantilaisen valmistajan tuote. Sekä näytillä olleessa että tuossa käyttämässäni on sidontapisteongelma. Jotenkin vielä ymmärrän sidontalenkit lavan päällä, mutta näyttelykoneeseen samat lenkit oli laitettu runkopalkkien alle. Varmasti menevät solmuun kun päälle ajetaan kaivuri ja sidotaan kiinni.

Sidontalenkkien sijoitus alla on ihan OK, mutta lenkin tarvis olla valmiiksi taivutettu. Sellaiset on valmistumassa omaan käyttöön.

Keskustelu meni suunnilleen näin:
1"laitetaan lauta sivuun ja tehdään sinkilöistä uudet kiinnikkeet reunaan"
2"Miksi tehdä uusia kun lavassa on jo 8 lenkkiä joista neljää ei pysty käyttämään. Ota ne irti niin hitsaan ne uusiin paikkoihin"
Sit vartin jankutus siitä kuinka helppo on tehdä uudet kello oli kymmenen.

2"Ota aikaa. Se on turhaa hommaa ja minä en rupea turhaa työtä tekemään.

No sit ehdin tankata pari konetta, pestä pari konetta, tyhjentää parit perävaunut ja aikamonta muutakin pikkujuttua eikä yhtään kiinnikettä ollut syntynyt puoleen päivään mennessä.

2"2 tuntia mennyt ei vieläkään mitään hitsattavaa"
1"Ei ole sinkilöitä"
2"Mitä kokoa tarvis olla ja montako
1"4 16 tai 20 mm"
Kaivoin hyllystä 4 sinkilää harvinaista kyllä juurikin sieltä missä niiden pitikin olla.
Sit meni taas pari tuntia eikä yhtään kiinnikettä ollut valmistunut.

No sit kun sain syötyä ja lavetin sisälle totesin:
2"Ota aikaa otan yhden vanhan kiinnikkeen keskeltä irti."

Aikaa meni vajaat 5 minuuttia

2"1-0 kauanko meni aikaa?"
1"muminaa"

No sit otin kolme muutakin lenkkiä irti, aikaa meni vajaa vartti siitäkin huolimatta että vaihdoin uuden leikkauslaikan. Kun viimeinenkin oli irti. sanoin "4-0 kauanko kesti? " Taas sain vastaukseksi muminaa.

Lopputulos klo 21 ennen 4.4 km iltalenkkiä oli että vanhat sidontalenkit sain hitsattua uusille toivottavasti huomattavasti alkuperäisiä paremmille paikoille. Yhtään uutta sidontalenkkiä ei ole vieläkään valmistunut. Osia toki on, mutta liki paristakymmenestä irtopalasta on pitkä matka neljään hitsauskelpoiseen sidontalenkkiin. Toki ideana uudet taitokselliset sidontalenkit lavan rungon alle ovat aivan loistavat, mutta hyvänkin idean toteuttaminen järkevässä ajassa ei johtajalta tänään onnistunut.

Inhottavaa ylipäätään korjata tehdastekoisen vaunun suunnittelu- ja valmistusmokia. Tuossakin jo tähän mennessä: Rampin laakeroinnin kiinnitys petti, teräviä purseita jarruletkua ja sähkökaapelia vasten ja sokerina pohjalla vetoaisa. Koskapa veturina on Valtra eikä esimerkiksi on tiukassa käännöksessä mahdollista osua takarenkaalla vetoaisaan. Niin on tapahtunut kaikkien muidenkin perävaunujen kanssa ja tuo 3 aks kärry on kömpelyydessään ihan omaa luokkaansa.

Osuminen aisaan silpoo takarenkaan kappaleiksi- aivan käsittämätön suunnittelumoka. Eikä riitä että silpovia kohtia on yksi- ehei niitä on kaksi ja molemmat yhtä teräviä.Tänään niitä päivän päätteeksi muokkasin.

35 letkaa tiiliä makasi aamulla maassa odottamassa. Yksi kerrallaan ne tarvi nostaa vanerilla vahvistetun lavan päälle 4 per lava. Sitä ennen piti leikellä vanerit ja naulata ne lavoihin kiinni että oli jotain mahdolisuuksia saada piikit letkojen alta pois.

Sahurin saapuessa paikalle totesin ettei metsurin opit ole menneet vävypojalle saakka. Moottorisahan ketjun kun laittaa pyörimissuunnan vastaisesti ja jättää teräketjuöljysäiliön täyttämättä niin siinä on kaikki pienen katastrofin ainekset. Onneksi sentään kysyi ennen kuin alkoi perintösahallaan sahaamaan vanereita

Seuraavassa osoitteessa odotti poikkeuksellisesti lämmin ruoka. Oli tosi hyvää, eikä voi moittia näköalojakaan. Ei tälläkään kertaa ehdotellyt hävyttömiä.

Pari tolppakehää laitettiin onnistuneesti pystyyn- Mitä lie vanhoja voimansiirtoakseleita keskeltä pätkittyinä toiseen ja toiseen kestopuutolpat. Kestopuiden kestävyys oli koetuksella kun oli pyrkimyksenä upottaa n alapäistään moreenimäkeen.

Oletin että maadoitus ja vanhojen ilmalankojen vaihto maakaapeleihin parantaisi nettiyhteyden toimintavarmuutta. Ainakaan toistaiseksi ei ole tullut parannusta.

Ukkosia kauhulla ja turhien lankojen pudotusta + kelausta odotellessa nukkumaan.

Moottoritie 9.9 klo 17 ja risat suuntana pohjoinen. Hyvin tökkää liikennen kun yksikin bussi lähtee ohittamaan rajoittimeensa nojaavaa rekkaa. Muutama idiootti survoo autonsa liian ahtaaseen rakoon ja ohituskaista puuroutuu puolen kilsan päästä. Vasta Riihimäen jälkeen ajonopeus oli sellaienen että moottoritien ajamisesta oli jotain hyötyä ajallisesti.

Rekoille tarvis laittaa moottoriteille ruuhkamaksu ainakin noille osuuksille joiden vieressä kulkee aivan loistava pääosin tyhjä tie. Mitä hyötyä on ajaa moottoritietä kun ei tule ajallistakaan säästöä.

Sukumatkailun ABC. Epäonnistuminen alkaa jo ennen lähtöä. Yksi istuu autossa muut on vielä vaihessa. Kun sitten matkaan päästään puolisen tuntia myöhässä on ensimmäinen etappi tietenkin huoltoasema. Poikkeuksellisesti tällä kertaa tankki ei ollut tyhjä, mutta meni joku 29 litraa kuitenkin. Toinen poikkeus normaalista oli se ettei matkalla tarvinnut pysähtyä kahvilla jossakin.

Seuraava etappi on kartanlukijan valinta. Valitettavasti kartanlukijan paikalla ei ollut silmälaseja eikä paikallistuntemusta. Näin ollen ohi oikeasta risteyksestä. Opasteita seuraten toiselle puolelle kaupunkia oheistapahtuman portille toteamaan- "Ei tämä ole lentokenttä"

Kolmas etappi on opastetaulun etsiminen ja sen selvittäminen kuinka kaukana ollaan. No oikea kaupunki sentään ja hyvää tietä takaisin kokolailla taas puoli tuntia ylimääräistä ajoaikaa- onneksi ei huolta polttoaineen loppumisesta

Neljäs etappi WC:n löytäminen

Viides etappi perille löytäminen. No lopulta kun auto pysähtyy ehtii kuljettajakin katsoa karttaa ja todeta: "Pohjoinen liittymä eli 143 = 1430 nyt ollaan etelässä- kaupungin läpi sinne mistä tultiin niin tie tulee vastaan". No tie tuli vastaan ja opasteet vei perille.

Kuudes etappi mieleisen parkkipaikan löytäminen. Tällä kertaa yhden huonojalkaisen vuoksi se ei ollut ongelma vaan liikenteen ohjaus opasti viemään pääportille ja siitä sit seuraavan järkkärin opasuksella invapaikalle. Normaalisti tuo reilun tunnin myöhästyminen johtaa kaukoparkkiin jonnekin hevon kuuseen itse tapahtumasta.

Seitsemäs etappi itse tapahtuma ruokailuineen. Ne menee yleensä kivuttomasti jos ei ole liikaa risteily / etelä juttuja. Tällä kertaa kun kyydissä oli oikeat savolaisveljekset niin juttua riitti käpyjen keräämisestä koulubussien hinaamiseen.

Ennen sovittiin kohtaamispaikat ja ajat joihin piti pyrkiä. Nykyään sit soitellaan perään jos joku jää juttelemaan liian pitkään.

Kahdeksas etappi eli kotimatka. Tavallisesta poiketen auto löytyi helposti. Niin ikään tavallisuudesta poiketen kukaan kyytiläisistä ei syönyt eikä juonut liikaa, kaatanut juomia kenenkään päälle tai juhlissa kaatunut juhlakalun kanssa tai päälle tai muuten vaan nyrjäyttänyt nilkkojaan. Niin ikään tavallisuudesta poiketen ei tarvinnut pysähtyä syömässä, juomassa tai ABCWC:ssä

Yhdeksäs etappi on normaalisti sisältänyt näillä reissuila repullisen tuliaisia. Tällä kertaa kyytiin tuli vain reilut 27 metriä lakua, joku hylsysarja ja mittakeppi.

Kymmenes etappi alkaa sit siinä vaiheessa kun kaikki matkalla tilatut roinat saapuu, testataan, maksetaan ja mietitään seuraavat kuukaudet oliko ostoksissa mitään järkeä. Täytyyhän myyjiä työllistää kiertämään pitkin maakuntia- siitähän niille palkka maksetaan jotta kiertävät pitkin maakuntaa.

Hyvin meni tämäkin päivä. 2 työmaata tuli valmiiksi. Osaksi siitä saa kiittää savolaissetää. Lommoo viettee, mutta oli suuri apu maasäliön siirroossa. Sen verran tappioita että perävaunun takakumi alkoi vuotamaan. Kyljessä on sivuosuma.

Sen telasin irti ja lähdin 4.4 km lenkille tihkusateeseen. Saunapuut alkaa käydä vähiin.

Kotimatkalla perässä oli vieras auto, mutta kuski oli kuitenkin tuttu eli sukulaisia kaukaa.

Muuten päivä meni kivuttomasti

Toivottavaa olisi että muillakin vapaa-ajan asunnoilla jätevesijärjestelmiin panostettaisiin edes tuon verran. Toki mökin sisäpuoli on vielä kesken, mutta juokseva vesi ja viemäri on jo iso plussa.