Contour

Onnistuin hävittämään alkuperäisen tekstin. Jostain syystä se ei yllätä kun ostin kahdesta kaupasta niiden viimeiset laakeriyksiköt ja siellä jalkimmäisessä kaupassa olin hetken varma lompakon hukkaamisesta.

Olin vailla talvisia työvaatteita ja niitä oli, mutta sen verran korkealla että päädyin toiseen päähän kauppaa. Kun sitten kauniisti hymyilevä myyjä saapui hyllyjen välistä kysyin olisiko vapaaehtoisia kiipemään hyllyyn ja sit tietysti infosin mitä olin vailla ja mitä kokoa.

Myyjä teki parhaansa, mutta ei hänkään yltänyt edes tikkailla, toinen myyjä apuun, pidemmät tikkaat ja tartuntakoukku, eikä löytynyt oikeaa kokoa. Olisikin ollut liian helppoa jos olisi saanut ihan sovittamatta, mutta mikäs tuossa oli sovitellessa. Sen verran siinä aikaa vierähti että joko joutui pihalla odottamaan kaasupullon vaihtoa toiseen kuulutukseen asti.

Tuuletushatut ovat viimein paikoillaan imeytyskentän päässä ja lavettireissukin meni ihan ok. Täytyy vaan muistaa tarkkailla planeetapyörästöjen öljytilannetta- oli vanteeseen ilmestynyt musta läikkä.

Päivä on taas vaihtunut yöksi ja kovin niukat oli aikaansaannokset. Kivet tuli pyöritetty kuten olosuhteiden pakosta vähän karuselliäkin.

Ihan vaan mielenkiinnosta: Millä se aktivisteja kuljettanut laiva mahtoi kulkea sinne protestipaikalle asti- vahva veikkaus on että öljyllä.

Nyt sitten jos oikein uutisia ymmärsin niin 700 000 € takuusummakaan ei riittänyt porauslautalle kiipeämistä yrittäneen naisen lyhytaikaiseen vapauttamiseen.

En ole mikään ennustaja, mutta en usko mihinkään pikavapautukseen oli sitten painostajana mikä tahansa maa, järjestö tai kansainvälinen oikeusistuin. Vastassa on kuitenkin maa joka on öljyllä noussut retuperäisestä takapajulasta rikkaaksi supervallaksi.

Aamulla on edessä leivätön pöytä. Arvelinkin että jotain oleellista ostoslistalta unohtui. Ei se mitään: Nyt on tähteinä oman maan ensimmäiset perunat, saman osoitteen miniporkkanoita (lue huonosti kasvaneita), paistettuja oman maan sipuleita, munia, herkkusieniä ja vielä vähän pekoniakin.

Voi sanoa että varsin hidas ateria. Ehkä joltain olisi syntynyt alle tunnissa siitä kun aineet on hellan vieressä, mutta ainakin tuntui menevän liki kaksi. Mikään muu ei yllättänyt paitsi sipulit. En tiedä millä aineilla kaupan sipulit kasvatetaan pulleiksi, mutta ei tähän päivään mennessä ole tuota makua aikaan saanut edes voissa paistamalla.

Romu- tai ylipäätään tavara mitä kaupasta saa on selvästi liian halpaa. Isäni oli ostanut kaksi pressutelttaa, joiden putkirungon 0,7 seinämäiset 38 mm putket eivät juuri luottamusta herättäneet. Kysyinkin sitten että "Ostitko toisen ihan vaan ostamisen ilosta tai näyttämisen halusta?" No ei kai se paljoa maksanut, mutta ei niillä varmaan kummallakaan parin ensimmäisen talven ja kesän jälkeen mitään teekään. Toivottavasti olen väärässä

TDI - ainoa auto tähän mennessä että 25 kilometrin ajon jälkeen nollakelissä ei vielä toppahousuissa tarvinnut laittaa lämmityslaitetta pienemmälle. Paluumatkalla nollakelissä alkoi jo sen verran lämpöä olla että pystyi toppatakin aukomaan. Seuraavassa sukupolvessa on ilmeisesti tehokas sähkövastus jolla saadaan tuulilasille puhallettavaan ilmaan lämpöä heti kohta käynnistymisen jälkeen.

Samainen henkilö jota viime talvena ripitin kännykkä korvalla peilijäällä ajamisesta oli taas puhelimineen liikenteessä ja tietysti sujuvasti sillä koko paikkakunnan liukkaimmalla tieosuudella josta jo yksi yhdistelmä väkisin ylös hinattiin. Ilmeisesti sunnuntainakin näihin aikoihin kun valtaosa ihmisistä on työnsä tehnyt on niin kiire olevinaan ettei voi sitä pientä pistoketta tunkea sinne puhelimen perseeseen. Ei ole kivaa ajaa vastaan ison yhdistelmän kanssa kun tietää että jarrupoljita painamalla syntyy hyvin äkkiä peilijäätä, sivuttaispito lähtee ja sitten kysellään hinuria ja virkavaltaa.

Ei voi muuta kuin pyörittää päätä ja pysyä pois jarrupolkimelta.

En tiedä miten kasvit ovat tänä vuonna kasvaneet ja mitä pakkanen on jo ehtinyt omille puuhapalstan vihertäville tehdä, mutta kohta pääsee keittämään "agenttiperunoita" Nimesin ne agenttiperunoiksi kun niitä ei ole oikein kylvetty, puhumattakaan että olisivat riveissä tai penkeissä. Joitain kuormasta pudonneita ja kivenkeräyksestä selvinneitä kovasta savimaasta. Niin kovasta että porkkanakaan ei kasvanut pikkurilliäni paksummaksi.

Tottumus- tottumus siihen että apu on lähellä. Tottumus että apua saa heti eikä tuntien kuluttua. Tottumus vallitsevasta kesäkelistä...

Ilmeisesti Talvi oli yllättänyt myös auton vuokraajat. Ihan vaan siitä syystä ettei tulisi tällä kelillä mieleenkään lainata omaa autoa tai vuokrata autoa jossa on kesärenkaat alla. Puhumattakaan siitä että laittaisin sen perään henkilönostimen ja lähtisin seikkailemaan kaupunkiin tai jonnekin pikkuteille.

Talvi yllätti siis myös kilpailevan firman housut nilkoissa, kenties hauskan perjantain päätteeksi, eikä siis sieltä tullut apua, puhumattakaan ennakoimisesta tai hiekoituksesta edes silloin kun auto on jo perävaunuineen jumissa puolitiessä.

Luntahan tänne ei juurikaan jäänyt, mutta liukkaus jäi.

Lähtötilanne eilisen jälkeen oli kaksi rikkinäistä vetokäynnistintä ja sen vuoksi yksi käymätön täry. Meinasin että vaihdan uudempaan narun. No narua oli vielä sen verran käynnistimen sisällä että oletin helpommaksi purkaa koko paketin. Se oli virhe. Olisi pitänyt vaan tyytyä repimään tai puukottamaan vanha naru kappaleiksi ja laittaa uusi ohut naru tilalle.

Jossain kaukoidässä kootaan vetokäynnistimiä. Uskon että siellä tehtaassa on joku notkearanteinen robotti jännittämässä niitä pirullisia palautusjousia. Tietenkään narun vaihtamiseksi sitä jousta ja kelaa ei ole pakko purkaa, mutta kun oli narua koko 5 mm ja alkupereäinen oli alle neljää milliä niin sitä ei olisi kuitenkaan saanut pujotettua ilman viilausta ja porakonetta.

Purkaessa siis jousi pomppasi kolostaan. Kasatessa meni tuhottoman pitkään ja ainakaan minun käteni ja sormeni eivät yksin riittäneet. Mutta kun se sitten viimein meni kasaan sillä viiden millin narulla, heräsi konekin henkiin. Toinen käynnistin olikin sit taas purkautunut.

Sit pääsi vihdoin tekemään muutakin kuin nojaamaan portinpieliin. Kivahan niitä kivipaasia oli oikoa ja ajella rautakaupan kautta hakemaan työkalut käynnistimen vaihtoa varten. Joskus hommat vaan tuppaavat paisumaan ja nytkin pieni muutaman neliömetrin projekti paisuu ilmeisesti kiviaidaksi- juuri kun sain ne kivet kokolailla ulottuman ulkopuolelle. Kivien asettelu on ihan ok hommaa.

Olipahan paska aamupäivä. Aamu oli ihan mukava siihen saakka kun rupesin nykimään täryä käyntiin. Jossain neljännen vedon nurkilla napsahti käynnistimestä naru poikki ja sit tuli ilmaa alle.

Liikesarjaa on mahdoton kuvailla ja toivottavasti kukaan kyttääjänaapuri ei sitä piilokamerallaan tallentanut. Lopputuloksena olin kuitenkin eri puolella seinää kuin itse kone, pätkä narua kahvoineen oikeassa kädessä ja toinen kenkä puoliksi pois jalasta.

Sit ei auttanut kuin lähteä hakemaan varaosaa. Koska kyseinen naru oli hetikohta uutena jo katkennut ei sitä voinut enää lyhentää. Vanha käynnistin onneksi löytyi ja sain sillä koneen käyntiin tarvittavat neljä kertaa- siis sillä työmaalla. Seuraavalla työmaalla käynnistäminen jäi haaveeksi, joten ilmeisesti huomenna täytyy yhdistää vanhasta naru ja uudesta kaikki muut osat kun ei tietenkään juuri sopivaa narua ollut käsillä. Täytyy kai punoa vanhoista paalinaruista sopiva.

Oli siis vastoinkäyminen poikineen ja kesken jäi pieni liiterin pohjan raivaus.

Toki päivään mahtui myös pikavisiitti pankissa. Joskus täytyy hoitaa ikäviäkin asioita. Mieluummin olisin käynyt vaikka syömässä hyvää ruokaa vähän kauempana.

Imeytyskenttä on kokolailla valmis. Samaa ei voi sanoa kovan onnen autotallista. Huomenna se tulee varmaan sisätäyttöjen osalta valmiiksi, mutta kestääkö tiivistyksenkin on täysi arvoitus.

Kotiruokalounas ihan tavallisella pienellä huoltoasemalla voi olla yllättävän hyvää. Joku muukin oli sen havainnut ja siinä vaiheessa kun tuli jälkkärin vuoro oli kiisselit aika vähissä. Tilalle tarjottiin munkkikahvit- kahvista en tiedä kun en sitä juo, mutta se munkki oli herkullinen ja varsin suuri.

Vähän mitäänsanomaton päivä. Ei mennyt nurin kuin yksi iso mänty kiven siirron tieltä. Kivi sivuun kaivot vierestä kansirenkaiden osalta ylös, korotukset väliin ja kannet päälle.

Muutenhan se meni kivasti, mutta oli jälleen kerran kahden eri valmistajan betonirenkaita. Onhan ne paikallaan, mutta kyllä meni laastia ja menee vielä huomennakin, tai siinä vaiheessa kun taas yltää saumoja täyttämään.

Sinänsä asettuvuudella ja tiiviydellä ei ole mitään merkitystä, koska vettä yritetään imeyttää maastoon. Kun kaivojen ympärykset saadaan täytettyä maalla ja kivet on poistettu niin kyllä ne yhden eliniän paikoillaan pysyvät.

Tästä talvesta tulee helppo ja pitkä- niin ainakin minä veikkaan. Jos se toisaan tulee kolme viikkoa aikaisessa ja ensi viikon alussa koko maa on saanut ensikosketuksensa lumeen niin koskakohan se sitten loppuu?

Sääliksi käy kahta rakentajaa. Toiselle on vesiyhtiöstä luvattu viemäriliittymä, jota ei vielä ole alettu edes rakentamaan ja toisella on niin pitkä lista ongelmia, että käytin sen alkupäätä yrittäessäni lohduttaa naista jolla olisi varmaan ollut aihettakin työperäiseen itkuun.

Tänään sinne sentään saatiin tarpeet mistä se rakennus synnytetään ja alapuolen naapurilla on asiat vielä huonommin, kun siellä ei ole vielä edes pohjaa kaivettu auki.

Juutuin tänään rautakauppaa. Ilmeisesti kateruuvihylsy on katoava luonnonvara ja ei olisi kannattanut vastata puhelimeen. Parempi silti puhua rautakaupassa kuin ajaessa.

Olin siis päivällä ottamassa vastaan paketin tavaroita. Kuljetusliikkeellä oli mieskuljettaja ja nätti nuori nainen apukuskina. Kyllä varmaan viimeistään paluumatkalla tekee mieli pysähtyä johonkin suojaisaan paikkaan tai hotelliin vähän latautumaan tai purkautumaan...