Contour

Muuan suuri konevalmistaja esittelee uutuutena kaivurin jossa on normaalin kaksoispumpun sijasta kolme pumppua. Kehtaavat vielä pistää kuvankin josta ilmenee rakenteen olevan sama kuin jo Cat 235 B:ssa vm 1987 lukuunottamatta käännön pumpun säädettävyyttä.

Ihan suora kopiohan se ei ole, koska sen ikäluokan Cat oli täysin vapaa tietokoneavuista, eikä hammaspyöräpumppua oikein voitu yhdistää mäntäpumppujen linjoihin.

Yksi edellinen työnantajani sai myös seinälleen kaavion jossa oli vastaava rakenne, mutta toteutettuna kahdella kaksoispumpulla= mahdollistaa neljä eri painetasoa ilman että pumpun ja toimilaitteen väliä tarvitsee kuristaa. Nykyään moinen rakenne mahtuu enää pitkäperäisiin isoihin koneisiin. Ihmetyttää vaan miksi koneessa on kiinnitysmahdollisuus jopa viiden pumpun järjestelmälle, mutta lisäpumppujen paikoissa on olematon tehonkesto.

Syy miksi sen kaavion aikoinaan piirsin oli Cat 325 B:ssa esiin tullut ongelma lisälaitekäytössä. Vasta sen jälkeen pääsin tutkimaan miten toimilaitteelta palaavaa öljyä voidaan hyödyntää.

Japanilaisvalmistaja väitti löytäneensä yli 20 % energiansäästön kuristuksia pienentämällä. Se on vielä vähän verrattuna yhteen kotimaiseen liikeratanosturissa käytettävään keksintöön verrattuna.

Mielestäni nyt on koko maassa normaali tai sitä parempi TALVIKELI.

Tästä päivästä ei jää hyvää makua. Olen kovasti yrittänyt välttää työnkuvaa johon kuuluu kiinteänä osana puhelin ym päivystäminen. Tällä menolla vaihdan pikapuoliin numeroa ja otan niin salaisen numeron kuin mahdollista.

Vaikka peukku onkin kasassa ja sain jopa hitsauskoneeseen langan vaihdettua ei mun huumorintajuni kesken perälevyremontin oikein riitä aiheettomiin valituksiin. Ei varsinkaan silloin kun odotan tärkeää puhelua.

Väite tien liukkaudesta kun tie on jäässä, kuten varmaan kaikki muutkin pikkutiet tällä hetkellä piti paikkansa, mutta se että sinne pitäisi kylvää hiekkaa on järjenvastaista ja luonnonvarojen tuhlausta. Kävin sen tarkistamassa ja koeajoin remontoidun levyn karhentaen verkkoterällä tien pinnan. Soittajan emäntä tuli puhelin korvalla yhdellä kädellä autoa ajaen pieni lapsi (ei edes oma) kyydissä.

Minä sit seuraavan tilaisuuden tullen kysyin oliko ko kohdassa hänen mielestään liukasta, hän vastasi että oli. Minun nähdäkseni ei ollut mitään ongelmaa, koska jos oli niin ei se ainakaan ajamista millään muotoa haitannut kun kerran vielä pystyy puhumaan puhelimessa samaan aikaan. Enkä tarkoita vain yhtä autoilijaa vaan sama käytös tuntuu olevan paikan ja maan tapa. Liukkaus ei ole syy ajaa ojaan tai kenenkään päälle. Liukkauden torjunta tasaisella viivasuoralla jäisellä pikkutiellä on järjetöntä ja naapuriteillä sitä ei tehdäkään.

Samasta asiasta olen huomauttanut muutamalle muullekin ihmiselle kelin huonontuessa ja siihen joukkoon on mahtunut ihan ammatikseenkin autoa ajavia. Kolmesta puhelin kourassa ojaan koheltaneista vain viimeisin sen oikopäätä myönsi. Nyt oli sit joku pappa ajanut ojaan sillä kohtaa missä oli hiekkaa= ajonopeus oli kasvanut ja keskittyminen herpaantunut-

En juo kahvia, mutta omistan villakilpikirvojen edelleenkin riivaman kahvipensaan. Tänään päätin lyhentää pätkän latvasta kun latva taas raapi kattoa. Lyhennyksen jälkeen päätin hieman halkaista latvapätkän tyveä saksilla. Ensin ei tapahtunut mitään ja sitten kun tapahtui niin verta lensi sormenpäästä.

Mukava oli mennä rautakaupassa käymään kun ei meinannut saada muovipussia auki kilopulttihyllyn kohdalla.

Kuinka saksilla voi leikata sormeensa- no puuaines oli sen verran kovaa kun halkeaminen alkoi meni saksen toinen terä pätkää kiinni pitävää peukaloa viistäen että napsahti. Kun olis kolmekin millimetriä ollut peukalo eri paikassa niin olisi säästynyt teippaamiselta ja särkevältä sormelta.

Perälevyremontti jäi sormenleikkuun jälkeen kahta saumaa ja muutamaa verkkoterän kiinnityspulttia vajaaksi.

Kannattaako avata suunsa silloin kun tajuaa jotain olevan poskellaan. Päiväohjelmassa oli käynti AVK:n varastolla ja varaosatiskin vierestä pongasin tutun oloisen soittimen. Kaivoin sen sit pinon keskeltä esiin että näkisin mitä se maksaa. Kysyin sit hinnan nähtyäni onko soittimeen avainta.

"Että mitä avainta?" kuului vastaus eli jollain autonsa lunastukseen kolaroineella tai varkauden uhrilla/varkaalla / entisellä omistajalla on nyt sit 7070R soittimen infrapuna-avain kotonaan ja näin ollen sillä soittimella ei tee mitään.

Jos se avain olisi ollut tallessa se olisi mielestäni ollut n 60 € soitin, mutta siitä tulikin eletkroniikkaromua.

Ford - kuskeille on kuulemma aina tilaa taivaassa kun ovat saaneet jo kokea maanpäällisen helvetin. Ei ole vielä pihassa, enkä ole metriäkään ajanut, mutta tarjous on sisässä ja taas muutaman arkipäivän kuluessa selviää tuliko ostettua vai ei.

Plussia siinä oli hieno sisusta nahkajakkaroilla, pieni ajomäärä ja tyydyttävät varusteet. Miinuspuolella osuma joka oli vienut kuskin puolelta etuvalon. Aikaa meni vaan ihan tolkuttoman kauan. Kahdessa paikassa asioida ja yhteen kerkisin kun toisen ajo-ohje oli perseellään.

RF kauha sai tänään päälleen kiinnikkeen. Sen lisäksi ojasta nousi 1 kpl Ford USA ja Formuloissa kuultiin oikeaa musiikkia.

Ei kotoruuilla liho, mutta päivän talkooaterialla kyllä.

Oli siis talkooohjelmassa maalämpöputken levitystä. Eilen haukoin henkeäni kun näin sen kelan. Oli ennakkotieto että 400 metriä ja 32 mm, mutta vastassa olikin 500 metriä ja 40 mm putkea. Putkifirma ei luvannut ollenkaan ruveta sitä levittämään kun kuulemman menee ryttyyn ja täytyy tehdä jatkoja...

Kelanlevitin oli sille kelalle liian pieni joten viime yönä tein sitten vähän ylimääräistä talkootyötä. Se kannatti, koska putki oli levällään vajaassa tunnissa siitä hetkestä kun kelan siteet katkottiin.

Lopputuloksena oli että talkoiden päätteeksi aterioitiin huolella ja emännät harmittelivat kuinka lihakeitto ei kerinnyt ihan kunnolla hautua. Siihen sitten vielä parit jälkiruuat ja päälle maha oli täynnä ennen konditorian tekemää täytekakkua.

Kun putki oli onnellisesti maassa soi puhelin ja tuli aurauskeikka. Se ei taas hyvin lähtenyt käyntiin kun ensimmäisessä vedossa perälevy kohtasi tukimuurin kulman ja perälevy voitti eli pintarappaus rapisi.

Aikaa meni tolkuttomasti.

Pintakäsittely ei ole mun jutuni. Se nähtiin taas tänään. Kitin levitys meni ihan ok ja eka konehiontakin. Sit erehdyin laittamaan maalia pintaan että ei alkaisi kerätä ruostetta pintaan. Se oli virhe. Olisi pitänyt ensin suoritta koemaalaus jossa on sekä kittiä, pohjamaalia ja pintaa. Siinä vaiheesa kun pintaväri osoittautui epäkelvoksi meni pinta ihan paskaksi = ei yhteensopiva pohjavärin kanssa.

Ei auttanut muu kuin poistaa maali ja koittaa uudestaan eri aineilla. No nyt meni osa pinnasta ihan ok, mutta muutamin paikoin maali meni ryttyyn, eikä tarttunut kiinni pohjaan. Kittikin loppui ja piti käydä kauppareissu. Kaupassa - no sanotaan vaikka että bodyguard puhelin ei tällä kertaa keskeyttänyt maalausvinkkien kyselyä keltakyntiseltä naiselta. Samalla reissulla nostin suoja-ainehyllyä kun toinen sen kaupan myyjä vaihtoi hyllynkannattimen.

Mitä sitten tapahtui kun piti ruveta kittaamaan: Puhelin soi, kuorma-auto viljalastissa ojassa ja tarvii apua. Traktori käyntiin reipas lasti ketjua mukaan ja menoksi.

Näin jälkikäteen ajatellen tuohonkin hommaan voisi olla traktoriin hyvä olla työkalu- siis sellainen puomi että kestää nostaa nostolaittella täydellä voimalla ja vetää. Nyt ei pito riittänyt joten piti hakea kaivuri. Sillä se tuli kuormurikin ylös kun oli ensin lasti purettu. Aikaa vaan meni tolkuttoman kauan. Sen keikan aikana oli puhelin käynyt kuumana ja lounas meni lautaselle kello 22.30 ja vasta sitten pääsi kittaamaan. Maasturi on aika masentava näky ja ny ainakin tietää ettei noita levikkeitä yksin paikoilleen saa.

Palapelin viimeiset palaset eli kuinka yhdistetään kori, levike ja lokasuoja toisiisa. Myös roiskeläppä kuuluisi kokoonpanoon molemmin puolin.

Molemmat lokasuojat on nyt hitsattu ja toista soviteltiin jo paikalleenkin. Ei ihan osuneet reijät kohdalleen, mutta ne kun pörrätään väljiksi niin on toivoa kasata isoilla korilevyille. Vittumainen rakenne kun kolme osaa tulee samojen ruuvien alle. olisi parempi jos levikkeelle olisi ihan omat ruuvinsa.

Nyt maakaapeliaikana ei ole kovin montaan kertaa nettiyhteys katkennut. Eilen se kuitenkin tapahtui ja tietysi juuri silloin kun pitkä sähköpostivastaus oli valmis lähetettäväksi ja kello aamuyön tunneilla.

En vieläkään tiedä menikö viesti perille vai ei.

Toisaalta jos joskus saa ihmiseltä viestin että painukaa helvettiin niin kannattaako silloin edes yrittää olla ystävällinen enää. Ainakaan minä en sitä tee omien yöunieni kustannuksella sen ihmisen vuoksi. Näin siis siksi kun ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Lupasin auttaa hyvän miehen etsinnässä, mutta kahdesta sokkotreffeille lähetetystä tarjokkaasta kummassakaan ei ollut tarpeeksi miestä.

Toinen syy on se että paljon lähempänä on paljon pahempia ongelmia ja sellaisia jotka hoitamattomina vaikuttavat omiin yöuniin. Meinaisin siis viime yönä saada aivan liian nuoren vieressänukkujan. F.E Sillanpäällä oli siihen ilmaisu Hurskaassa Kurjuudessa "Liian vanha imemään ja liian nuori vieressä makaamaan"- tosin nyt on ihan eri vuosiluvut ja sukupuolet.

Maasturin keula toki eteni, mutta toiseen lokasuojaan jäi vielä hitsattavaa.

En ole ennen saanut kahta naista kirkumaan koputtamalla auton ikkunaan- piti vaan kysyä oliko naisautoilija huomannut etupuskurin olevan kiinni enää pyhällä pösön hengellä.

En minä sitä olisi pakkasessa korjaamaan ruvennut, mutta olisin neuvonut ainakin teippaamaan sen toisen kulman kiinni ettei putoa tielle ja aiheuta onnettomuutta.

No ilmeisesti puhelimen räplääminen on tärkeämpää tai sit oli vaan jonkun teinipojan juoppokuskina vieraalla autolla.

Maasturivanhuksen paikkaus eteni hieman, mutta ei toivoakaan että valmistuisi huomenna.