Contour

Entäs sitten jos sataa lunta pari metriä kerralla? Tänään ei pitänyt sataa yhtään mitään, mutta jotain kuuraa on tullut ja tulee kuitenkin. On siis kaiketi talvi.

Uutiskuvat USA:sta olivat varsin lumisia. Täällä lunta saataneen viikonloppuna ja se tuskin sulaa lähimpään viikkoon. Ei sentään täällä metriä tai kahta kerralla.

Jo kertaalleen luovuin toivosta nostaa lisää porkkanoita, vaan nyt niitä olisi taas yksi ämpärillinen odottamassa. Ei edelleenkään mitään aivan valtavia, mutta ei noita enää montaa syö kerralla.

Halkomakoneen kanssa oli ongelma. Se kyllä teki työnsä ihan ok, mutta öljyn lämmettyä jostakin alkoi tihkua öljyä.

Ei sitä montaa pisaraa tullut ja kaikki imeytyi sahanpuruun jota siis oli siinä vaiheessa jo useamman senttimetrin kerros. Oli kuitenkin uusi venttiili ja ehjät letkut, joten päätin että korjaan sen nyt jos on korjattavissa. Kiikutin vanhan venttiilin malliksi alan liikkeeseen ja lopulta kävelin ulos ihan oikeiden osien kanssa- tai siis niin ainakin luulin siihen asti kun rupesin ruuvaamaan niitä paikoilleen.

Muistin että koneessa oli JIC päät ja niin olikin pääosin, mutta ongelmakohdassa kuitenkin BSP ja vieläpä 90 asteen kulma.Hetken aikaa mietin lähtisinkö uudestaan kauppaan, tekisinkö uuden letkun vai unohtaisinko koko halkomisen tältä päivältä. Onneksi olin muutama käyttökerta sitten jatkanut letkuja ja jatkoletkusta löytyi vaadittu 90 asteen JIC naaras. Ei siitä hieno tai kaunis tullut, mutta toimiva pikaliikettä myöden. Vielä kun joku kaunis päivä jaksaisi vähän muuttaa venttiilin asentoa.

Ajelin eilen reilut 300 kilometriä. Oli hyvää tietä, huonoa tietä, moottoritietä ja lopulta kärrypolkua. Keli on kitkarenkaiden keli ja jos uusia innovaatioita kaivataan niin oikeasti voisi olla hyvä siirtyä kolmeen rengassarjaan= nasta, kitka ja kesä. Kyllä otti päähän kun edessä oli silmän kantamattomiin vapaata tietä ja ilmeisesti jossain aika paljon lämpimämmässä paikassa syntynyt "Lewis Hamilton" ohititti taksimersulla nastarenkailla ja palasi sen verran lähelle eteen että nasta tuli tuulilasiin asti.

Onko se toinen tai kolmas kaista niin pyhä ettei siellä voisi viipyä sen muutaman sekunnin kauemmin, varsinkin silloin kun alla on nastarenkaat tai on märkä keli.

Uusiin autoihin pusketaan kaiken maailman varusteita, mutta missä ovat roiskeläpät nastoja torjumasta?

Hautausmaalla käyminen ei ole koskaan mitään kivaa. Kun kävin tuolla haudalla ekaa kertaa tiesin vain millä hautausmaalla sukuhauta on, mutta en riviä, ruutua, aluetta, käytävää tai minkä sisäänkäynnin läheltä lähteä etsimään. Nyt oli jo varsin pimeää, mutta otsalampun varassa löysin kynttilöineni sujuvasti perille saakka.

Jokunen kuukausi sitten kävin tietämättäni Suomen väestöllisessä keskipisteessä. Toki nyt kun katsoin paikallislehden jutun pisteen liikkeistä niin tulihan siellä Kukkian rannalla Puutikkalassakin käytyä jokusen kerran.

Eilen kokeilin mitä auton matoille tapahtuu pesukoneessa. Muistaakseni edellisen kerran pesin ne kevyesti painepesurilla ja kuivuminen vei tokuttoman kauan. Samalla totesin että värinää on riittänyt, koska kummankaan takakajarin verkko ei ollut enää kunnolla kiinni ja löystä oli myös subbarin kiinnitys.

Voi helvetti sitä työn määrää mikä voi olla yhden pienen laatikon kiinnittämisessä. Ensimmäisellä yrityksellä meni muuten hyvin, mutta elementti pystyi nousemaan kiinnitystukeen saakka, joten tukea oli nostettava. No sitten kun nostin tukea niin takaluukun kevennysjouset ottivat kiinni. Ei olisi ollut mikää ongelma porata lisäreikiä, mutta kun oli 2 M8 kierrettä vapaana niin halusin ottaa ne käyttöön.

Kolmannella yrityksellä meinasin jo ruveta sahaamaan koteloa kappaleiksi kun se saakelin jousiyhdistelmä osui edelleen kiinnikkeisiin, vaikka takaluukun sulkeminen toki onnistui.

Neljännellä kerralla muutin rakennetta ja käänsin tukien alaosat ympäri ja nyt pysyy eikä jouset narise.

Muistaakseni tuo on tuon auton toinen kotelo. Ensimmäinen versio oli siinä mielessä fiksumpi että pysyi kokonsa ja muotoilun ansiosta hyvin paikallaan, mutta pilaisi samalla tavaratilan.

Noin 310 kilomeriä "koeajoa", käynti kynttilöitä viemässä hautausmaalle. Suvi Teräsniskalla oli aiheeseen ainakin yksi hyvä kappale.

Tänään kuulin huolestuttavan uutisen koskien omaa työpaikkaani. Sehän nyt ei tietysti ole mikään ihme näinä aikoina. Oikeasti joku voi olla kateellinen siitäkin että toinen joutuu heräämään siihen aikaan kun yökerhot sulkeutuvat.

Ihmenen voi olla niin kateellinen ja katkera että jättää vaikka oman vaimonsa ja omat lapsensa ennen kuin tajuaa oman virheensä.

Ilmeisesti kaapeloinnissa on ollut jonkun sortin kartelli. Ilman kartellia työt olisivat mahdollisesti jakaantuneet epätasaisemmin ja ehkä jossain olisi tehty töitä omakustannushintaan tai se allekin. On muuten kumma juttu että oikeasti joku vaan tarjoaa työsuoritusta niin edullisesti että sen tekeminen on tappiollista joka tunti. Sitten taas toisaalta edelleenkin sutta ja sekundaa saa näköjään tehdä urakalla.

Jos nyt sitten käy niin että työt radikaalisti vähenevät ympäri vuoden niin varmaankin aika moni olisi minua enemmän huolissaan tulevaisuudestaan. Vaikka työt loppuisivat huomenna niin keksin kyllä itselleni tekemistä. Vaikka työvoimatoimisto todennäköisesti toteaisi että lähimainkaan ei ole minun koulutukselleni ja kokemukselle käyttöä niin varmaan joskus vuoden 2020 tienoilla olisin enemmän huolissani. Sitäpaitsi voisin oikeasti tehdä taas välillä jotain muuta. En nyt tällä kertaa välttämättä lähtisi ensimmäisten joukossa kriisialueelle, mutta esimerkiksi voisin hyödynttää koulutustani tai kouluttautua lisää.

Näin siksi kun ihminen ei oikeasti tarvitse elääkseen ihan kauheasti. Toki onhan lämmin suihku, sähköuuni ja yksityisautoilu mukavaa, mutta niin voi olla myös paikoillaan oleminen sähköttömässä mökissä keskellä ei mitään. Elämästä tulee vaan hyvin erilaista kun kaikki ei toimi nappia painamalla.

En kaivannut montaa tuotetta, mutta siltikin ihmettelin mikä ostosryntäyspäivä tänään oikein oli. Parkkipaikka oli niin täynnä että joutui odottamaan että edes yksi ruutu tyhjenisi jostain kohdasta. Kun sitten viimein lähdin pulttihyllyltä etenemään törmäsin asiakkaspariskuntaan ja heidän lähdettyään vielä toiseenkin.

En kelloa katsonut, mutta varsi kauan joka tapauksessa meni että sain ostettua rullan muovia ja vähän kiinnitystarvikkeita.

Näin painajaisen jossa jouduin tekemisiin poliisin kanssa, mutta enemmän harmittaa taas jälleen kerran jonkun vieraan naisen käyttäytyminen. Vaikka olisinkin hetken aikaa ihan yksin niin se ei tarkoita että haluaisin että joku jo hedelmälliset päivänsä nähnyt hyökkää takaapäin pussaamaan. Jos se nyt hänen päivänsä pelasti niin minun iltaani se parantanut yhtään.

Koeajot on vieläkin tekemättä pääkohteen osalta. Kummasti vaan syö aikaa kun jotain ryhtyy korjaamaan. Peukalon palaneista pisteistä on pääteltävissä että hitsattu on ja hankalassa asennossa.

Pistin siis kasaan C20 etukuormaimen aisan pään ja sen perään olikin aika tähtääminen ja hakkaaminen ennen kuin kuormain oli taas käyttökunnossa. Ei heilu, mutta ilmeisesti kuormain on joskus kolaroitu, koska huulilevy ei tule vaakatasoon, vaikka auraustukiin aisat asettuvat hyvin.
Toisen koeajon- eli siis auton jarrujen osalta en osaa vielä sanoa tuliko hyvä vai ei. Ensin tuntui että käsijarru pitää heikosti ja polkimen vapaaliike vaihteli hieman. Ei ollut välttämättä enää ilmaa vaan takapään automaattisäätö ei ollut vielä päässyt mukaan.

Kun autolla on ikää jo reilut 15 vuotta ja maahantuontimää on pieni ei juuri mitään osaa saa kun kävelee lähimpään tarvikeliikkeeseen. Päätin kuitenkin tällä kertaa että vielä toisenakaan mene kysymään merkkiliikkeestä varaosaa, koska oletin että saman mallin takajarrusylinteriä voisi olla jossain muussakin ajoneuvossa.

2. liike veti tällä kertaa pisteen kotiin osan löytämisessä ja vieläpä edulliseen hintaan. Harmi vaan ettei heidän jakeluautonsa tullut ihan oikeaan aikaan. Ehdin siellä poiketa, taistella C20 etukuormaimen aisan uusien holkkien kanssa ja purkaa Suzukia vielä hieman lisää.

Sitten kun oli osat niin toisen puolen sai kasaan, mutta toisen tiellä oli epämääräinen määrä Suzukin osia. Annoin toisen takajarrun olla ja pistin Suzukin kasaan. Marraskuinen koeajo kylmässä ja pimeässä jäi muutamaan sataan metriin- niin ja nyt on sit aukkojen reunat viistetty. Saattaa uusi mäntä pysyä vähän paremmin kasassa. Kolme polkaisua ja sitten lähti käyntiin.

Aurinko laskee niin kovin aikaisin että Suzukin kasauksen jälkeen remontoin vielä toisenkin takajarrun, mutta koeajo on vielä tekemättä.

Täytyy sanoa kiitoksen sana Mopo-Sportille ja NPM:lle toiselle siksi kun kauppasivat poistohintaan juurikin oikean kokoisen männän ja toiselle kun tarjosivat irtotiivisteiden sijaan koko sarjaa. Harvoin käy noin hyvin korjaaminen edes korjaamossa koska jokin osa puuttuu.

Millojnkohan mahdoin viimeksi ajaa Suzukilla. Aikaa on kuitenkin kulunut ja oli siltä edelliseltä reissulta tiedossa että jotain häikkää koneessa on. Tänään kävin jarruosia etsimässä ja niitähän ei tietenkään ole suoraan hyllyssä lähimmän sadan kilometrin säteellä. Huomenna niitä ehkä on. Kun autossa oli vain kolme pyörää paikoillaan katsoin sen olevan hyvä hetki tutkia mikä vanhaa Suzukia vaivaa.

Avatessa totesin että sytytystulppa pyöri käsin auki. Se on pieni murhe. Sitten kokeilin pyörittää konetta ilman tulppia ja oikeasta sylinteristä oli puristukset kadonneet- siis noin näppituntumalta. Pakoputken ja imupuolen purkamisen jälkeen kansi irti. Sekä kanness että männässä oli osumajälkiä. Sylinteri irti ja mäntä näytti olevan pakopuolelta ihan kunnossa ja voitelu oli toiminut hyvin. Sen sijaan Ylempi männänrengas oli noin 20 mm lyhempi kuin tehtaan jäljiltä ja männässä imupuolella osumajälkiä ja taisi siitä laesta joku palanenkin puuttua.

Aamulla kello soi jälleen ennen seitsemää ja tietysti puolen päivän tienoilla oli jo melkoinen nälkä. Menin lounastamaan ja ruokalistalla luki "Sitä sun tätä herkullista". Käytännössä se tarkoitti tavanomaisen kahden sijaan viittä lämmintä ruokalajia joista tietysti jokaista maistoin.

Listalla ei lukenut että silmänruokaa, mutta sitäkin oli tarjolla, vaikkei yläkerran firmaa "emännöivä" naapurin rouva sattunutkaan samaan aikaan syömään. Teki vaan mieli sieltä lähtiessäni kysyä mikä saa naisen aloittamaan tupakoinnin. Onko se ympäristön paine, halu kapinoida, liian aikainen vieroittaminen rintaruokinnasta, halu olla riippuvainen jostakin. Ainakaan tuolla kolmikolla ei pitäisi olla vaikeuksia löytää seuraa jostain ihan muualta kuin tupakkapaikoilta. Omat ovat keuhkonsa.

Pari päivää sitten luin nuuska-artikkelin. Perustelunsa kullakin, mutta aika mielenkiintoista että moistakin paskaa ihmiset itse tekevät ja vapaaehtoisesti suuhunsa tunkevat. Taas sitten niitä huonon idean vaihtoehtoisia toteutuksia oli nuuskan valmistaminen itse. Ei ollut kovin kummoiset ainesosat ja kukin voi sitten tehdä mieleisensä seoksen tai noudattaa valmistuspakkauksen reseptiä.