Contour

Menin eilen moittimaan ruotsalaista valmistustapaa- no edelleenkin olen sitä mieltä ettei 3600 helpon ja maantiepainotteisen käyttötunnin pitäisi viela aiheuttaa tuollaista määrää letkurikkoja.

Muistin kuitenkin kuinka ne rikkoutuneet saa siitä ihmeliittimestä irti ja sehän olikin nopea purkaa. Enemmän meni aikaa kun piti purkaa lisävarustelinjat, vapaa paluu, suojamuovi ja metsästää siihen oikeat osat.

Kauppa 1 -sieltä löytyi sopivaa letkua ja pienempään letkuun oikeat päät. Kauppa 2- sieltä olisi löytynyt varaosaletku pienillä päillä- ei apua kun se räjähtänyt oli isolla päällä pienelle letkulle. Kauppa 3 yllätti ja siellä oli tasan kaksi letkukaraa sitä mallia hyllyssä ja ihan oikeaa kokoa ja niin sitten puolen päivää hukattuani pääsin kasaamaan, koeajolle, rasvaamaan sen kuormaimen ja sen perään käymään jälleen kaupungissa.

M-L.K ei tällä kertaa punastunut kahta kertaa, mutta sen verran tuli katsottu liian pitkään/tarkkaan että pistin sitten allekirjoitukseni oikeaan paperiin, mutta väärälle riville.

Eilen ruokakaupassa kaatui korttipääte, mutta se saatiin pian kuntoon.

Samaa ei voi sanoa tulisijan luukun lukkomekanismista.

Illan tullen puhelin soi. Kun sitten sain vastattua ja kuulin mitä oli tekeillä katsoin parhaaksi hypätä autoon Mikuni kainalossa ja urittää saada Suzuki liikkeelle.

Matkalla aloin muistella että olisiko käynyt samoin kuin naapurilla eli että koneessa oli väärän pituinen sytytystulppa tällä kertaa. Ihan vaan muistelin että Suzuki PV/S/R/S1 moottorissa on pitkäkierteinen sytytystulppa ja ainakin mukana menneessä ja kiinni olleessa RM kannessa taas puolestaan lyhyt.

Perillä sitten soittaja oli ilmeisesti avannut magneeton ja tarkistanut että pohjalevy oli kiinni ja sen perään kokolailla samaan aikaan kun avasi minulle ovea ruuvannut lyhytkierteisen tulpan pitkäkierteisestä reijästä ylös.

Kun sitten toimiva tulppa meni paikalleen ei konetta tarvinnut polkaista kuin kerran ja se kävi nätisti ja tyhjäkäyntikin löytyi heti perään. Sitten olikin äänenvaimentimen sovittamisen ja koeajon aika.

Muuten meni ihan kivasti, mutta tuolla vajaat 1,5 hevosvoimaa tuottavalla voimanpesällä ei voi ajaa kuin tasamaalla ainakaan noin pitkillä mönkijän välityksillä, neljällä suurella renkaalla ja ajoneuvon+ kuljettajan massalla.

Kivaa se silti oli.

Muutama päivä sitten katselin huolestuneena selectoventtiilin letkun haurastuneen oloista kuorta. Tänään se sitten räjähti, mutta ONNEKSI vasta siinä vaiheessa kun kauha oli maassa ja irti kiinnikkeestä.

Paskaan suuntaan on mennyt ruotsalaisten laatu: vuoden 1997 etukuormaimesta ei vaihdettu yhtään letkua ennen kuin kone meni 2002 vaihtoon. 02 koneista on tähän päivään mennessä vaihdettu tasan pääpaineletku ja sekin vain sen vuoksi kun hankautui sovitetta vasten. 07 mallin etukuormaimeen on vaihdettu jo monta letkua ja nyt menee vaihtoon 1 tai ehkä 3. Siis ehkä 3 siksi että sen rikkoutuneen saa nipusta irti.

Ovat vaan keksineet tehtaalla saman homman kuin minäkin reilut 10 vuotta sitten. On siis survottu muovikuoren alle letkut niin tiukkaan nippuun ettei kiintoavain väliin sovi. Muistaakseni joku myyntitykki niitä tökittäviä liittimiä kävi esittelemässä ja ne ei oikein silloin ottaneet kiinnostaakseen. Nyt kun niitä sit on koneessa niin arvatenkaan niitä ei löydy yhdestäkään liikkeestä lähimmän sadan kilometrin säteellä- paitsi EHKÄ Valtralta varaosana 127 € hintaan ja väärän pituisena letkuna. No hyvällä säkällä löytyy oikeanakin pituutena, mutta noin paskaa letkua en tuohon paikkaan laita.

Jos nyt jotain hyvää pitää päivästä löytää niin kerrankin on purua jo etukäteen siinä kohdalla pajan lattiaa missä sitä tarvitaan kun vaan selvitän jostain millä ne perkeleen letkut saa sieltä ohjausventtiilistä irti. Jos ei saa niin sitten teen jatkon paikallaan.

MTV uutiset tänään: "Suomen armeijalla on pulaa ammuksista" (teksti-TV sivu 107)

Helppo uskoa että rynnäkkökiväärin patruunoita on ostettu viimeksi 1990-luvun lopussa, mutta kun jutun lukee niin tulee mieleen että eikö ensimmäisenä ostetut patruunat täytyisi saada ensin ammuttua pois varastosta ja sitten uutta tilalle- siis tarkoittaen että rauhan aikana patruunoiden kulutus on varsin vähäistä. En tiedä montako laukausta keskiverto varusmies saa ampua palvelusaikanaan, mutta joka tapauksessa määrä on niin pieni ettei sillä kotimaista patruunateollisuutta paljon rahoiteta.

Raskaammista aseista en tiedä juuri mitään, mutta muistelen siitäkin että edellinen IT-ohjusjärjestelmä olisi voinut olla täysi susi jo syntyessään, koska kalliin hinnan vuoksi niitä ei huvikseen ammuta yhtään ja sitten kun "parasta ennen" päiväys tulee vastaan niin onkin ongelma miten hävittää vanhat ohjukset turvallisesti.

Sitten vielä tämä yksinkertainen mekaniikka eli 7.62 luoti ei mene reilun viiden millimetrin reikään. Eli kun kansan kantokyky heikkenee niin voi olla että on sen vuoksi pienennettävä piippua.

Päivän antina oli ensinnä katsastus muutaman päivän myöhässä sitäpaitsi. Päivälleen vuosi edellisestä katsastuksesta ja ajettuja kilometrejä noin 3000. Jarrut oli liki täydelliset- aika hyvin rippikouluiän ylittäneeltä autolta.

Mutta sitten menin kauppaan ostamaan mehua. Otin tölkistä kiinni ja nostin- ei noussut- kokeilin seuraavaa ja seuraavaa ja niin edelleen kunnes totesin että on se nyt saatanan piilokamera kun ei saa oletettavasti kilon painoista litran mehutölkkiä lavalta. Lopulta sitten revin ja taivuttelin sen ensimmisenä yrittämäni tölkin ja toisen siitä vierestä ja aika ruuttunhan ne meni ennen kuin irtosivat.

Muuta erikoista kaupassa ei ollut paitsi kaksi ihmistä joilla oli jalassa monot. Toinen antoi jollekin puhelimen välityksellä ajo-ohjeita porvooseen niin kuuluvalla äänellä että toiselta puolelta kauppaa olisi osannut ajaa hänen vanhempiensa talolle tai sen ohi suoraan Porvoonjokeen. Oliko sitten joku tunnettu hiihtäjä kun oli kaupassa huppu päässä? Ei ainakaan sen vuoksi että kaupassa olisi ollut kylmä.

No kassalle päästyäni takanani oli kaunis- siis todella kaunis nuori nainen jolla oli pitkät vaaleat hiukset. Ihmettelin että mitä se sieltä kassaneidin suunnalta kurottelee ja sitten se Roverilla vierestäni lähtenyt kaunotar itsekin tajusi että olin kyllä laittanut välikapulan omien ostosteni perään, mutta se oli kapula tumma ja kaatunut mustaa liukuhihnaa vasten. Voi tietysti laittaa kaksikin kapulaa päällekkäin tai vaikka omienkin ostosten väliin, mutta ehkä eniten hyötyä on kun laittaa omien ostostensa perään sen palikan niin seuraava asiakas saa alkaa suoraan latomaan omia ostoksiaan pitkälle liukuhihnalle.

Voi taas tätä päivän pituutta ja viihteen vähyyttä. Ei ollut kummoinen työpäivä, mutta mitä kävikään kun työnsin työvaatteet pesukoneeseen ja koneen käyntiin; Koneen alta alkoi tulla vettä.

No ensimmäinen arvio oli että ei hätää sieltä on vaan poistoputki pois paikoiltaan joko ennen pumppua tai pumpun jälkeen.

Minä otin sen sitten virrattomaksi ja kellautin kyljelleen. Putki oli ehjä, paikallaan mutta märkä ulkopuolelta. Toiselta kyljeltä valui vettä- koneen kääntö. Sitten tulikin ylläri eli pesurummun muovikotelossa oli sormen mentävä reikä.

Jos kyseessä olisi ollut joku muu pesukone niin en varmaankaan olisi edes yrittänyt tehdä sille itse mitään nukkasihdin puhdistusta vaativampaa. Olen vastaavan koneen eli tuon edeltäjän purkanut, rummun lavat kiinni niitannut ja saanut aikaiseksi ihan toimivan pesukoneen, joten otin poistoputken irti.

Putki kuitenkin tuntui vähintäänkin kummalliselta. Siis se kilisi ja rahisi kuin olisi teräskudosletku täynnä muttereita- ei ollut, mutta kolikoita sen verran että niillä saisi lastenaterian ja pirtelön, mutta varsinainen ihmetys alkoi siinä vaiheessa kun putkesta pullahti ensimmäinen kaarituki. Yhden vielä ymmärtää, mutta sen perään tuli toinen, kolmas, neljäs, viides kahtena palasena, kuudes ja vielä seitsemäs hieman solmussa.

Sen perusteella jollakulla entisellä tyttöystävälläni on ollut aika monet kaarituen tai kaarituet menettäneet rintaliivit tai pesukone on jonkin sortin rintaliivien metalliosiin rakastunut riemukupla.

Kuulemma vielä 1974 "se mikä tapahtuu ------alla jää sinne". Voi kun se olisikin ollut niin senkin jälkeen.

Naapurin kanssa keskuteleminen lähtee joskus väärille urille. Jos puhutaan maailmanmatkailusta niin minun näkemykseni mukaan se ei tarkoita että aina vaan samaan paikkaan missä saa kaurapuuroa, kalakukkoa ja ruokalistat on myös suomeksi.

Minäkään en ole maailmanmatkaaja, vaikka tälläkin viikolla ajettuja kilometrejä on takana jotain 1200, parhaana päivänä taisin ajaa enemmän päivässä ja useassa maassa. Nyt ei ole edes passia.

Mihin sitä passia sitten tarvitsee jos on jo saanut tarpeekseen yksin matkustamisesta ja yksin ulkomailla olemisesta- sytykkeeksi liian kallis.

Suomalaisten suokikkimatkakohteita ovat kuulemma mökki, sukulaisten asumukset ja laivaristeilyt- oli niitä muitakin ja meno on vähän toista kuin ensimmäisellä tilauslentomatkalla joka taisi olla DC 3:lla ja matkustajaa kohti hintaa nykyrahaksi muutettuna 40000 €

Entäs sitten jos kymmenen vuoden päästä on mahdollista päästä Mars astronautiksi? Siellä ei ainakaan tarvitsi tehdä lumitöitä ja tietäisi että ei pääse rannalle ottamaan aurinkoa.

Taas toisaalta kun juttua luin niin totesin että taidan olla yhdessä suhteessa valmis vaikka sinne lähtemään. Siellä kun vuorokausi olisi hieman pidempi.

Jos eilen kirjoittamani juttu 83 metriä syvästä veneväylästä oli päätön niin miksei sitten samalla tehtäisi Mars aurinkorantaa- siis ihan niin valtavaa rakennelmaa että vettä voisi käyttää varaamaan lämpöä, uintipaikkana ja kalojen viljelemiseen.

Tosin herää kysymys: jos sinne tekee järven niin pystyykö siinä uimaan?

Ajokortti- se tuntuu niin itsestään selvyydeltä. Olen varmaan tästä aiheesta kirjoittanut ennenkin, koska läheskään kaikilla ei ole työpaikka ja kaikki palvelut kävelyetäisyydellä kodista/ kätevän julkisen kulkuneuvoreitin päässä.

Jos perheessä on kolme lasta, auto ja kesämökki niin ainakin sille vanhimmalle tarvis kortti saada tai sille joka perii sen kesämökin tunnin ajomatkan päästä keskeltä korpea.

Jos vanhemmilla ei ole autoa, eikä ajokorttia niin ei siitä lapselle hankitusta ajokortista pitäisi mitään haittaakaan olla, vaikkakin tuntuu että nykymallilla ajamisesta ollaan tekemässä rikkaiden etuoikeutta.

Yhtä blogia tuossa luin ja siinä äiti tilitti kun ei pääse mihinkään kun ei ole ajokorttia- ei ollut tietysi autoakaan, mutta pieni lapsi ja pitkät etäisyydet. Onhan autosta toki riesaakin ja kuluja- seuraavaksi katsastus, mutta en ole vielä tähän mennessä huomannut ajokortista olevan mitään haittaa, paitsi tietysti se että sen hankkiminen on turhan kallista.

Ehdotankin seuraavaa: Kaikille niille naisille joilla ei ole varaa käydä autokoulua normaalisti tarjottaisiin kuljettajakurssia puolustusvoimissa lähimmässä varuskunnassa. Sillä ajokortilla saisi ajaa A puolustusvoimien henkilöautoja ja B omaa tai puolison autoa ja C kuljettaa omaa perhettä- ei ajaa mökkirallia kavereiden kanssa.

Miehille mahdollisuutta pitäisi tarjota varusmiespalveluksen yhteydessä samoilla ehdoilla riippumatta varallisuudesta ja vakaumuksesta. - Tarkoittaen tässä sitä nekin jotka eivät halua tarttua aseeseen voisivat olla pari viikkoa leirityneenä talviseen metsään, syödä pakista ja ajaa muutaman kierroksen.

Korottaminen varsinaiseen B-(ym) luokkaan tapahtuisi siviilissä autokoulussa tai yli 6 kk palvelleilla palveluksen kotiuttamisen yhteydessä.

Olipahan taas hieno kirjoitus:
http://www.kaupunkiuutiset.com/uutiset/271721-suolijarven-ruoppaukset-saatiin-lopulta-paatokseen

Tuo oli ilmeisesti alkuperäinen teksti. Siitä oli tiivistetty toiseen lehteen niin kiivaasti että veneväylän syvyydeksi oli ilmoitettu 83 metriä ja pituudeksi muistaakseni noin 1,3 kilometriä. Kun järvi on syvimmästä kohtaa ehkä kymmenisen metriä syvä niin voi äkkiä ruveta laskemaan että kaivettavaa olisi reilut syvimmästäkin kohdasta 73 metriä siihen sitten pohjan leveyttä 8 metriä tulee 759200 kuutiometriä ja se siis täysin pystysuorilla seinämillä. Jos väylän reunat olisi tehy 45 asteen kulmaan tulisi kaivettavaa vielä 7 mijoonaa kuutiometriä lisää + päädyt.

Aikani hämmästeltyäni mihin tarvitaan 83 metriä syvää väylää tulin siihen tulokseen että moottoritien katteen vastapainoksi on suunniteltu suolikylä Suolijärven pohjaan. Siis sellainen tavallaan ylösalaisin käännetty ruotsin laiva.

Taas toisaalta jos kyseessä olisi sotilaskohde niin se olisi varmaan sukellusvene-etsintöjen harjoituspaikka länsinaapureille.

Kun sitten kuitenkin satuin herkuttelemaan työmaalounasta Alvettulan kyläkaupalla jonka pöytien lasipintojen alle on laitettu koristeeksi kartat, tulin siihen tulokseen että syvyys ei ollut syvyys vaan vedenpinnan korkeus merenpinnasta. Sillä päästäisiin ainakin paljon lähemmäs jotain järkevää lukemaa.

Päivä taas takana lumitöineen. Muuten meni hyvin, mutta pieni informaatiokatkos alueen keskivaiheilla. Onneksi yksi valveutunut asukas otti puhelimen käteen ja soitti.

Maanantaina alettu remontointi jatkui tänään. Arvelin ettei kaasuvivun teippaamisella olisi ollut mitään merkitystä pysäytysmekanismiin, mutta kun sitten oli uudet tiivisteet valmiina asennettaviksi ja kansi auki niin olihan niillä kahdella vivulla kannen sisällä mekaaninen yhteys sellaisella pienellä peltilirvakkeella.

Se pieni peltilirvake on tarpeeton jos sähköpysäytksen tai tässä mallissa käynnissäpitosolenoidin mekanismi toimii. Sen pienen lirvakkeen laittaminen sinne kannen sisään pysäytinakselin nokan päälle on oma lukunsa- siis sellainen suorittus jota varten tarvisi olla joku hammaslääkäri pihteineen, valoineen ja peileineen. Samoin akseleiden tiivisteiden uusimiseen tarvis olla joku minikokoinen alapäänlevitin ja lämmin puhdas tila.

Uusista tiivisteistä ja kiivaasta ilmaamisesta huolimatta kone ei suostunut käynnistymään. Jo silloin sen ekan vuodon ilmaannuttua sanoin että mielestäni ne vivut pitää kasata kiinni siihen saakelin kanteen että ovat varmasti oikassa asennossa siinä vaiheessa kun kansi laitetaan kiinni.

No kun sitten kaasu pohjassa kone kolmannella yrittämällä vähän lupasi ja neljännellä kävi hetken ja viidennellä jäi käymään puuttui koneesta kierroksia. Apunani ollut vanhempi asentaja kun ei suostunut kasaamaan vipuja valmiiksi kanteen niin kaasuvivun akseli oli kasatessa mennyt edeltä karkuun ja näin ollen kaasuvipu ei ollut lukittunut kunnolla. Kun se saatiin paikalleen löytyi tyhjäkäynti ja saatiin myös täydet kierrokset.

Eli ilmeisesti maanantaina tapahtui seuraavaa: Vuotoa paikatessa tiivistysteippi pakkaantui siihen kohtaan jossa kaasuvipu liittyy akseliin. Olakkeen pienestä koosta johtuen teippi ohjasi vivun olakkeen ohi ja vivun lukitusmutteria kiristettäessä vipu pysyi paikoillaan, mutta akseli pyörähti tyhjäkäyntiasennon alapuolelle ja kaikki suodattimen vaihdot ja ilmaamiset oli turhaa touhua.

Nyt se konevanhus saa levätä muutaman päivän.

Lumet on luotu ja kaasupullo täytetty.

Kaikki ei tänään kuitenkaan ihan putkeen mennyt. Lukko jumiutui ja alan liikkeestä ei löytynyt neljättä laakeria. Sitten kun oikein alettiin kaivamaan niin selvisi että kolmesta jo noudetustakaan ei ollut merkintää heidän tietojärjestelmässään.

No minä sit hyppäsin autoon ja menin sen laakeripakkauksen kanssa uudestaan samaan paikkaan ja taas kaivettiin, kunnes lopulta löytyi oikea paperi, oikeat tuotteet, oikea päiväys, mutta asiakkaan nimi vaan puuttui.