Contour

Ei ole mikä kiva tilanne kun ylämäessä voima vaan loppuu. 4,4 litraa iskutilavuutta, mutta voima tulee kuitenkin ahtamalla. Toki ainakin paperilla pienemmästäkin Dieselmoottorista otetaan ilman turboa yli 100 kW ulos, mutta siihen suurempaa vaaditaan kierroslukua ja lisää syöttöä.

4150 tuntia on mielestäni liian lyhyt elinikä työkoneen turbolle. Samoin sitten sitten sen ei kuuluisi räjähtää kappaleiksi, akselin katketa ja sirpaleiden lennellä pitkin ahtoputkia ja välijäähdytintä.

Nyt on siis uusi ahdin paikallaa, mutta sekään ei heittämällä mennyt. Turbiinikotelo sojotti niin paljon väärään suuntaan ettei ilmansuodattimen koteloa saanut paikoillen ilman säätöä.

Nyt on koekäytetty, mutta ei ollut enää inspiraartiota lähteä tielle koittamaan vetääkö se enää vai ei.

Moni varmaan vielä miettii mitä laittaisi veroilmoitukseensa. Minä en enää mieti. Toivon vaan että kaikki on oikein.

Töihin pääseminen kesti rikkoutuneen ahtimen ja veroilmoitusten vuoksi yli vuorokauden. Toki työtä sekin on kun osia metsästää, mutta mitään se ei tuota.

Sama porttikongi kolmas otto ja toivottavasiti tällä kertaa tarpeeksi. Aina kun johonkin yritti pysäköidä niin jo oli auto tulossa. Viimeisen auton nuori ja kaunis naiskuljettaja oli ainoa jota en ehtinyt väistämään vaan parkkeerasi autonsa tyylikkäästi ja oikeaan paikkaan nokka menosuuntaan.

Suora tie, läpötila + 15 , kohtuullinen kuormitus ja veto katkesi pamahtaen. Ei siis hajonnun kytkin tai vaihteisto, ei lentänyt öljyä, mutta selvää oli että jotain oli vialla.

Noin kolme tuntia myöhemmin merkkikorjaamon mekaanikko tempaisi ahtoputken irti ja totesi "sökö" tai selvä tapaus. No joka tapauksessa Turbosta oli akseli katki, kompressorisiipi kolmessa kohtuulisen kokoisessa osassa ja varmasti paljon pientäkin silppua liikkeellä.

Itse sit purin sen turbon irti moottorista ja saa nähdä koska saa uuden.

Enää ei tarvitse maanantain hommia murehtia. Putkimies pisti kaksi uutta muovikaivoa paikoilleen ja jos jokin jää harmittamaan niin ei ainakaan sillä puolen kiinteistöä.

Sit olikin aika kääntää istutuskone remontointiasentoon. Vetokolmio irti, mittaus että kuinka paljon tilaa tarvii pikakytkentäkourille olla ja jatkopaloja leikkelemään, hiomaan ja tietysti hitsaamaan.

Siemenlaattikko on vielä solmussa, mutta muuten koneen alaosan remontti on tehty. Ehkä joku vahvikepala täytyy vielä laittaa, mutta vasta sitten kun tietää ettei se osu siemenlaatikkoon.

Jos koulussa on rinnakkaisluokkia kirjaimeen f asti, yläaste ja lukio samoissa rakennuksissa ja aikaa yli 20 vuotta niin millä todennäköisyydellä muistaa jonkun itseään kaksi vuotta nuoremman tytön?

Joku päivä sitten kenties liikennekameralla olisi tallentunut episisodi josta saataisi huolestunut äiti saada väärän kuvan.

Vanhoista taloista löytyy joskus yllätyksiä. Miten olisi oma pommisuoja ?

Samoin löytyy vettä yllättävistä paikoista ja esimerkiksi syöpynyttä valurautaviemäriä.

Päivän päätteeksi syöpynyt ja haljennut osa putkea on siirtynyt autuaammille metsästysmaille ja sisäpuolen karheudesta huolimatta viemärin virkaa toimittaa yön yli sadavesiputki.

Säätökulma kun sattui olemaan ainoa putkiosa missä sisähalkaisija osui yhteen valurautaputken kanssa. Joskus pelastin pantaliittimen kaatopaikalle menossa olevasta putkenpätkästä purkamalla. Nyt se osa oli päivän ja talon asukkien pelastus yöastialta ja ulkovessalta.

Pihalaattaprojekti ei tänään paljon edennyt. Ei tullut istutuskonekaan kuntoon, mutta perunasäiliö on sentään jo irti.

Äestäminen oli toivotonta ja koneen pesukin osoittautui hankalaksi. Sen seurauksena päivästä tuli pitkä.

Eilen oli ohjelmassa pihakivien latomista. Tänäänkin niitä meni paikalleen jokunen. Rautakaupan maaliosasto sai kuitenkin sitä ennen omansa eli vaajaan satasen ostokset.

Järvestä nousi kuulemma sorva jos toinenkin, mutta lopputuloksena siima oli korkealla rantakoivussa.

Vanhoissa pihalaatoissa on se paha puoli että niissä vaihtelee mitat sen mukaan milloin niitä on hankittu, saatu tai tehty itse ylijäämäbetonista. Sit varsinkaan nuo itse tehdyt ei ole tasapaksuja, joten ei voi tehdä laajaa sileää kenttää ja sit vaan latoa kiveä kiven viereen.

Katselin tänään kuinka reilut satakiloinen miehen järkäle yritti saada täryä vetonarusta nykimällä käymään. Neljään otteeseen päivän mittaan sitä yritti. Yhtä monta kertaa sanoin että laittaisi molemmat kädet siihen vetonarun kahvalle ja käyttäsi muutakin kuin pelkkää käsivoimaa.

Lopputuloksena oli siis se että jouduin omat hommani keskeyttämään ja neljä kertaa käynnistämään sen vehkeen yhdellä kiskaisulla.

Oli siis ohjelmassa pihalaattojen latomista. Hyväähän niistä omatekoisista ja epätasaisista laatoita ei saa millään, mutta ihan kävelykelpoisen ja nurmikkoa kuivemman pinnan varmasti- ainakin seuraavaan routimiseen asti.

Auroiksi miekat taotaan, mutta kun ei ole ollut aikoinaan kylvökoneen tekijällä sitä miekkaa vaan mitä lie patarautaa niin tapahtuu hassuja asiaoita.

Viime vuonna siis vajastin n 35 vuotta käyttämättömänä olleen perunanankylvökoneen, vai istutus. no päällä/takana istuttava kuitenkin.

Nyt kun lupaa hyvää keliä ja oli aikaa tyhjentää kellarista kaikki vanhat perunat. Ehkä liian aikaista kylvölle... No Taas kävi juurikin samalla lailla kuin viime vuonna eli kolmen metrin jälkeen siemenlaatikko alkoi taipumaan. Tällä kertaa siis vantaat pysyivät suunnilleen paikollaan. Sitä sit pariin otteeseen kiskottiin suoraan, mutta kun suoraksi tarkoitettu osa alkaa muistuttaa s-piikkiä niin ei se enää yhtä jäykäksi palaudu paitsi takomalla suoraksi ja materiaalista riippuen lämpökäsittelyllä.

Onneksi oli sentään vähän työkaluja, tukeva ketju ja ankkurointipiste että pääsi edes yrittämään sitä oikomista.

Toinen onni onnettomuudessa on se että jo siihen edelliseen kylvöön lähtiessä mietin saisiko kätevästi vaihdettua nostolaitetta varten olevien tappien paikat sellaisiksi että nykytraktorilla ja pikakytkentäkourillakin saisi sen edes kuljetuksen ajaksi perää. Näin ollen kun nyt joutuu ottamaan säiliön irti niin tulee hyvä tilaisuus sen muutoksen tekemiseen.

En sitten tiedä miten olisi käynyt heikomman ja kevyemmän veturin kanssa. Olisiko pyörä luistanut vaiko rauta taipunut.

Se siis alkoi bakteerista tai viruksesta. Sen pienen perhosen siiven lepautuksen verran sitä pääsi 1 pienen ihmisen järjestelmään.

2 Pieni ihminen sai sen seurauksena kuumeen, joten sairasta lasta ei viedä päiväkotiin muita tartuttamaan. 3 ja 4 toinen vanhemmista ja sisarus jäävät kotiin.

Työpaikalla ihmisille 5 ja 6 jäävät nelosen työt. 7 jossain 80 kilometrin päässä ihminen 8 odottaa ihmistä 9 jonka on määrä tavata ihmiset 3 ja 4 tietyllä kellonlyömällä 17 tietyssä paikassa tietystä syystä.

Sen pienen, mutta ilmeisen suoran tartuntariskin vuoksi ihminen 2, 3 ja 4 odottavat kunnes ihminen 10 palaa töistä, ottaen hoitoonsa ihmiset 2 ja 4.

Ketju on siis pitkä. Jotain hyvääkin tästä tietysti seurasi eli pitkä ruokatunti. Silmänruokaa oli naapuripöydässä klo 17 suunnassa kolme ja varsinkin suunnassa puoli kaksi.

Sitten oli aika mennä seuraavalle etapille ja ties kuinka monennen kerran jäi mansikkapirtelö saamatta. Mansikkapirtelössä soisi olevan oikeita mansikoita tai ainakin mansikan makua ja väriä. Ei sillä etteikö sateenkaarijäätelö ja appelsiinisorbetti olisi ollut hyvää, mutta minkäs teet kun haussa on jotain ihan muuta.

Siihen ei auta edes kauniimman sukupuolen katseleminen. Onneksi sentään kaupasta sai sitä mitä mieli teki.

Noin muuten päivän mittaan perkasin ehkä satakunta metriä piiriojaa, tein useamman sata metriä ajouraa ja ihmettelin kuka "tyttö" mahtoi olla Alvettulan S-mutkan kohdalla halkovarannon vieressä portailla istumassa.