Contour

Matkapuhelin teki tänään viimeisen matkansa. Akku pullistui vaan ei onneksi räjähtänyt, sulanut tai syttynyt palamaan.

Kohtuullisesti palvellut puhelin, vaikka näppäimistö onkin huonosti kiinni. Edeltäjä jäi kaivinkoneen renkaan alle oltuaan yhden talven hiihtoladun varressa ja sen jälkeen vielä toista vuotta käytössä.

Tämä yksilö putosi toissa juhannuksena itse kaivamaani kaivoon ja oli siellä varmaan tunnin päällä uppopumpun jauhaessa vettä vähemmäksi. Sieltä pohjasepelin seasta sen kaivoin, kuivasin ja taas toista vuotta koettelemusten jälkeen ok ennen tätä aamua.

Onneksi neiti jonka toivoin tapaavani tänään perui tapaamisemme ennen kuin puhelin teki lopullisen lakon- muuten olisi ollut edessä reissu puhelinkauppaan ja epävarmuus siitä onko kiire lähteä vai ei.

Mieluusti olisin viettänyt iltapäivän ja vaikka illankin kauniissa seurassa, mutta jää varmaan tältä viikonlopulta haaveeksi.

Putkikelan levitin koki evoluutiota. Kelan korkeuden säädölle tuli lisää pelivaraa jo aikaisemmin. Muutama päivä sitten pidätinvarsi sai putken päälle nojaavalle osalle käärintämuovirullien sisäputkia 2 kpl. Kelan kannatin eli alapuoli sai muoviputkipäälliset tänään, joten sillä voi nyt aika huolella levittää vaikka maalämpöputkea.

Pidättimen kannattimen toispuoleisuus jäi vielä korjaamatta ja lukituspultti lyhentämättä.

Puominiittokoneen leikkuupään suojat purin kokonaan pois hitsauksen tieltä, jatkoin toisen jalaksen ja koska halusin terille hieman lisää tilaa myös murskauksen vastaterä sai luvan poistua. Lujassa oli sokat, mutta onneksi vanhan 602 turbo Valmetin palaneesta venttiilistä tehty tuurna kesti ongelmitta lyödä ne pois.

Kääntösylinteri varmaan menee huomenna koneeseen kiinni uusilla laakereilla, mutta vanhoilla tapeilla. Katajsiton kaunottaret vähenevät huomenna kahdella. En toki valita, koska palaavat ahkeroimaan opintojensa pariin, mutta vaikea uskoa että parempia tulee tilalle ensi vuonna.

Eikä siinä vielä kaikki: Paras piha kilpailussakin menestynyt entinen kouluterveydenhoitaja soitti tänään- piti jotain pihahommaa käydä tekemässä. Muuten hyvä, mutta minulle oli informoitu väärä osoite ja treffejä varten olin ilmoittautunut pois "rivistä".

Pienellä safarilla- Aamu alkoi rattoisalla vierailulla poliisilaitokselle. Täytyi oikoa väärälle henkilölle matkannut valvontakamereran väläys.

Sieltä kolmen työmaakatselmuksen kautta kotiin. Räjähtänyt sylinteri irti koneesta ja odottamaan puhelua. Aikani odotettuani starttasin Suzukin ja lähdin jäätelölle.

Reissu meni muuten ok, mutta vaikka valot oli sammuksissa jäi sytytykseen virta päälle- näin ollen kun yritti käyntiin niin ei tapahtunut mitään.

Otin sulakkeen pois ja ekalla polkaisulla jäi käyntiin ja tuli onnistuneesti kotipihaa kohti. Viimeiset 50 metriä oli kuitenkin jollekin jutulle liikaa, eikä startannut uudestaan.

No kaikki varaosat mitä voi tarvita on jo olemassa. En vaan tiedä koska ehtii tutkia ja hutkia kuntoon. Toivottavasti olisi vain joku näkyvä sähköjohto irti tai poikki. Tulee sentään tankki otettua kertaalleen irti.

Seuraava reissu olikin sit reilut 130 km per suunta ja onneton kartturi kun jäi kolme risteystä jälkeen. Onneksi ei harhailtu montaa kilometriä ohi. Osat kyydissä kahdeksi kotiin.

Poikkesin sorakuopalla. Sorakeisari oli hankkinut kuulemma Irlannista murskan. Nordberg tai jotain siinä kyljessä luki. Niin paljon oli koneessa kokoa että mietti ääneen saako sinne syöttösuppiloon edes 45 tonnin koneella kiviä tasamaalta laitettua. Varmaa ainakin on että jos kivi ei pysy kauhassa, ei putoa suppiloon vaan tulee koneen viertä alas niin en halua olla lähellä.

Käytetty konehan se on, mutta niin hienoksi laitettu, uusi maali kiilsi pinnassa ja tekniikka koeponnistettu jossain pohjoisessa. Olisikohan paikkakunta ollut peräti sama kuin rehtorin kiimaisen tyttären kotipaikkakunta. Kertoisikohan sen kuukkeli...

3613 eli 13. 3600 on protokone, molemmat tällä hetkellä samassa osoitteessa. Protomagnumista on toinen kahva irti, joten sitä ei saa tallista ulos. 13 taas kaipaa kääntösylinteriin uutta päätyä. Se on jo moneen otteeseen hitsattu, mutta nyt uusi sylinteri on tilattu. Siinä pitäisi olla vahvistettu pääty niin ei pullistele. 22,5 MPa on ohjekirjan säätöarvo työpaineelle. Kaiketi 25 MPa tai 27,5 MPa olisi pumpussa ja letkuissa varaa nostaa paineita, mutta sylintereiden ja mekaniikan elinikä laskee silloin rajusti.

13 on ollut hyvä kone ja paranee uuden sylinterin myötä taas yhdestä paikasta.

Akun punaisen auton rekkari. Tänne tarvitaan ihan oma taikaviitta auttamaan poliisia silmittömän ilkivallan ja tuhopolttojen lopettamiseksi.

Disneyn Minni Hiiri ei ilmeisesti ole suojattu nimi. Olettaisin ainakin että jos Hiirille syntyy tyttö niin ei nimetä Minniksi, koska muutenhan fanipostia voi tulla reilustikin. Ankkalinnaa ei kenelläkään mahda osoitteena olla. Toki vaaleissa Minni Hiiri tai Aku Ankka voisi kerätä hyvin protestiääniä.

Hämähäkkimies kuulemma kuoli jo. Mustanaamion lailla jostakusta tulee seuraaja. Mahtaisiko seuraava Harru Holkeri mennä tutun nimen avulla läpi kuten elokuvassa Arvoisa herra...

Aivan loistavaa herätä omia aikojaan ilman kiirettä tai herätyskelloa. Toki tällekin päivälle oli puuhaa ja puhelinta tarvi käyttää heti lounaan perään. D2 lähti lainaan ja D1 on jo lainassa. Toivottavasti tulevat suht ehjinä takaisin. Varsinkin aisan läpi kulkeva tukijalka tuntuu olevan hajoava atrikkeli.

Halkaisukoneen palautin kotiin. Ei mitään vikaa kun on itse touhunnut sen kanssa yksikseen ja pikkuhiljaa viitisen kuutiometriä kolohonkia katon alle.

Nurmea kävin kylvämässä 10 kg pussin edestä. Nyt vaan toivotaan vettä, lämpöä, vettä, lisää lämpöä ja pitkää kasvukautta.

Varmaan sinnekin jos kylväisi raakasti viljaa niin olisi ainakin vihreää keväällä. Toki nytkin rikkaruohoa puskee kiukulla läpi uusista kerroksista, vaan ei toivoakaan tasaisuudesta.

Aurinko paistaa, mukava lämmin tuuli.

Hikinen urakka päättyi hyd säiliön täyttöön. Sit sai laittaa konepeitot kiinni ja alkaa orjentoitumaan seuraavia hommia varten. Penkki on kiinni. Kaikki tuntuisi toimivan. Huokaus pääsi jo päivällä. Yhtä peltiä tai mitä lie muovia/alumiiniosaa en löytänyt- en vaikka olin varmaan potkinut sitä 50 kertaa työkaluvaunun vieressä. Tai sit olin potkaissut sen nurin vaunun taakse.

Juhlistin koneen kuntoontuloa limulla ja puusavotalla. Voi kohta mennä siihen että tarvii ympätä kaivuriin tukkikoura ja hydraulihalkoja puskuvevyn. On sellaisia tyvipöllejä ettei käsin saa halkomakoneelle kuin pyörittämällä. Toki siihenkin on lääke, mutta tarvii ottaa toinen traktori. Voin nimittäin kallistaa halkomaterän tai melkein voisin kääntää koko keksinnnön kyljelleen tai ylösalaisin. Toki onnistuu tuolla tänääkin käytössä olleella, mutta havaitsin jotta pikaliittimet tarvii vaihtaa ja laittaa lyhyt apuletku paikalleen. Näin jos toimii niin halkomakoneen saa trukkipiikkeihin kiinni ja kallistusvaraa tulee 40 ylös ja reilut 90 alas. Jos ei muu auta niin sit vaihtoehtona eurosovite tai uusi venttiilohko ja takanostimen valjastaminen. Nyt kun sitä vähän miettii niin onnistuu jopa ilman sitä lohkoa kun vaan Advancen perään. Mezzon hydrauliikka mahdollistaa toki nostolaitteen käytön kun virtauksen säätöä ruuvaa sopivasti, mutta molemmat hidastuvat, Toki saattaa olla että kun sylinteriä ajaa päätyä vasten niin nostolaite nopeutuu

Parempi vaan olisi jos sekä pöllin noston että halkaisun saisi hoidettua halkojan käyttövivuilla

Uusiin Versuihin ja Directeihin saa hydrauliikan käytöllekin nappulat lokasuojien ulkopuolelle. Ainakin hyd työntövarren kanssa loistava, mutta halkomakonekäyttö tarvis testata ihan ite.

Tuo halkoja saisi nyt toimia tuollaisenaan kevääseen saakka. Talvella täytyy suunnitella sille seuraaja tai ostaa tehdastekoinen. Polttopuille on varmasti talvella tarvetta kotona ja kyselyitä on tullut jo nyt, mutta vamiille haloille ei rungoille. Vain yksi tarvisi halkomakonetta jättipuilleen.

Ilmeisesti irtoavien jarrupintojen tautia on taas ollut liikkeellä. Varmaan noin 10 vuotta jarrun kitkapinta pysyy kengän rungossa, mut sit ruostuu irti, pyörä jumiin ja jarrut purkuun.

Vaihtoehtoisesti myös navan mutteri pudonnut tai laakeri hajonnut, mutta siinä se Ford jököttää suojellun kivikaivon vieressä

Koppelo ei lähde lentoon eikä lavetille tänäänkään, Tallista pihalle ajaessa kaikki meni ok. Sit ylävaunun pyöräytys ja ajon esiohjausletku leikkaantui poikki. Paha korjattava varsinkin yksin.

Saranoidut konepeitot, pumpun suoja ja varsinainen pohjapanssari tarvis vielä laittaa kiinni.

Takapajula alkaa muuttua suurkaupungiksi kun yökerhossa jossa on noin 36 asiakasta on 2 kilpailevaa huumekauppiasta. Takapajulavaiheessa ne vielä tekee yhteistyötä.

Huumekauppias voi siis olla myös nainen- tasa-arvo siis vallitsee. Sitä en sit tiedä onko pyramidin huipulla sir vai miss. En tosin mene valalle näkemästäni kun en tiedä mitä puuterihuoneessa tapahtui- ties vaikka olisivat rakastelleet. Niin rajua käytöksen muutosta lyhyessä ajassa ei tee alkoholi.

Yleensä viimeistään siinä vaiheessa on hyvä lähteä kotiin kun kanssa-asiakkaat alkaa A sammua, B tapella, C heittää pitkää sylkeä, puhua norjaa ja/tai laskea alleen. Nyt kuitenkin yökerhon kaunein nainen oli se joka jo hetkeä ennen kuin pääsin edes ovelle oli leuka omassa oksennuksessa nenäliinan tarpeessa. Onneksi satuin olemaan lähellä ja vaikkei talouspaperi mitään hohdokasta olekaan niin sen voimin kaunis nainen sai itsensä sen verran siistiin kuntoon että pääsi jatkamaan juontiharjoituksia.

Eikä siinä kaikki tältä viikolta. Nyt jo virkavaltakin alkaa lehdessä kysellä kuka rakastaa ja suojelee pientä bensaa valelevaa murhapolttajaa. Liekit on tähän saakka saatu sammumaan suht pienillä tappioilla, mutta näköjään on niin pahojen ongelmien kourissa että ei lopeta tuhopolttoja ennen kuin saadaan kiinni ja tuomittua + toimitettua hoitoon.

Se huono puoli tässä eteen tulee et seuraava bensakannun kanssa metsään tai metsästä ajeleva saattaa saada takarenkaaseensa hauleja. Poliisilla ei riitä resursseja kuin laskea montako paloa on vuoden sisällä ollut. Sitäpaitsi jos tekijä on jälkiä jättänyt niin palokunta ja uteliaat naapurit sotkevat ne tehokkaasti koska ei sammuteta helikopterilla.

Vihreät sormet ja vähän viiltoja + naarmuja. Ei mitään itsetuhoa vaan Kobelcon maalia ja osumia johtosarjan kiinnityksestä. Tarvi laittaa kone akrobaattiasentoon ja leikkiä gynekologia että sai edes osan kaapeleista takaisin alkuperäisiin kiinnikkeisiin.

Olettaisin että tehtaalla kun kone on valmistettu ei ole ollut mitään ongelmaa laittaa johtosarjaa kiinni. Se on varmaan ollut paikallaan ennen tankkeja, letkuja, akkuja, puomia sekä nostosylinteriä.

Korjatessa ei mielellään pura mitään ylimääräistä, varsinkaan painavaa tai jotain minkä kasaaminen yksin ja ilman muistiinpanoja on vaikeaa. Aikaa on mennyt tolkuttoman kauan, mutta tänään jo Feeniks nousi turpeesta, ei ilmaan mutta ainakin maakasan päälle. Konetilassa saattaa vielä olla jotain rasvapaskaa, koska lyhyen koekäytön aikana savupilvi oli melkoinen.

Nyt vihreä maali sit hiljalleen kuivuu auringon voimalla ja pääsee pian pulttaamaan maalatut osat kiinni. Sit jää penkin takaa suojamuovi, itse penkki ja konepeitot.

Jos siis olisi gynekologi niin muutaman johtonipun kiinnittäminen sokkona ei olisi mikään paha homma. En sit tiedä olisiko tuo sellainen rasti josta selviytyisi eläinlääkärikin helposti. Tein parhaani, mutta ei silti näytä samalta kuin tehtaan jäljiltä.

Onneksi potilas ei valittanut tuskissaan, paitsi ehkä siinä vaiheessa kun oli aika ajaa pois kasasta.

Viimeinen pesu ja auringonpaiste paljasti vielä yhden korjattavan kohteen. En sit tiedä olisiko kaupungissa jo ollut lisää letkukaroja. 3 oli kotona ja sattui niin onnellisesti että juurikin oikeaa kokoa. Näin ollen uusi letku syntyi tuskattomasti ja meni paikoilleen ilman eläinlääkäriä tai keinosiementäjää. Täytyykin pitää mielessä jos jossain tulee vastaan nuori nätti sinkku eläinlääkärinainen niin tarvii heti pyytää treffeille.

Ilmeisesti/mahdollisesti olen sellaisen oikeasti jopa tavannut tietämättäni.