Contour

Totesin tuossa että entinen työnantaja on mennyt konkurssiin- tai ainakin menossa. Onko sitten sellaiseen lehteen uskomista joka laittaa viereisen kuvan kuvatekstiin jäykkiä taka-akseleita ja väittää niitä erään sotilasajoneuvon alustaksi.

Ihan vaan tiedoksi että niillä Hämeen Sanomissa eilen kuvatuilla todennäköisesti naapuritehtaan akseleilla tekisi helpommin trukin, vetotraktrorin, kuorma-auton tai jonkun muun erikoisvehkeen. Ainakin lehtietojen ja Wikipedian kuvien mukaan väitetyssä laitteessa on erillisjousitus.

Jos kuvaamiseen ja kuvan julkaisemiseen on saatu jollain ihmeen keinolla lupa niin kuvan olisi syytä täsmätä tekstiin. Jos tarkoitus on hämätä mahdollisia vakoojia niin ei nekään sentään usko ihan mitä tahansa.

Päivä pulkassa, makaronilaatikko uunissa, mutta helppohan tämäkään päivä ei taas ollut.

Piti siis pikapikaa vaihtaa napaan laakerit ja laakerit piti olla hyllyssä odottamassa. Minä sit otin vanhan navan irti ja koska se irtosi niin helposti kokeilin laakeriparista sitä suurempaa akselille ja sehän sitten pysähtyi puoliväliin ennen kuin reuna oli lähelläkään laakerin loppusijoituspaikkaa.

Sitten mittasi ja totesin että 28 millimetrin reikä ja 29 mm akseli eivät tule parina toimimaan. Siitä sitten laakerilasti mukaan ja takaisin ostopaikkaan.

No lähempi tarkastelu osoitti että uusi laakeri oli vähän erikoisempi malli, mutta sen paketissa, kuten kahdessa muussakin vastaavassa oli väärä tai katkennut pakkausmerkintä josta olisi ilmennyt sisäkoolin poikkeava koko.

Kun sain oikean laakerin niin se meni hienosti paikoilleen, samoin sen pari, mutta asennuksessa apuna käyttämäni laakerin ulkokehä jäi jumiin ja sen poistamiseen täytyi rakentaa työkalu. Onneksi oli vanhassa työkalusarjassa minikokoinen ulosvetäjä. En muista olenko koskaan aikaisemmin sitä käyttänyt, mutta ihmettelen sarjan valmistajan logiikkaa: Sarjassa ei ole niin pieniä avaimia että leuat saisi käännettyä.

Chisun Frankenstainissa lauletaan DNA:n pöllimisestä. Joku nainen ilmeisesti halusi lahjoittaa minulle omaansa, mutta koska hius oli salaatin seassa palautin sen ja toivottavasti vielä oikealle henkilölle.

Helmikuu oli varsin lämmin, mutta ei kai ihan lämpimin tilastoitu. Kuitenkin lämpöä on ollut sen verran että Päijänteelläkin kaikki lumi on kokolailla hävinnyt jäältä- miten on mahtanut käydä kuuttien Saimaalla. Onko ensi talvena kolattujen kinosten sisään asennettava styroxlaatikko.

Naapureilla on kovat toiveet ruoppausten suhteen. Tänään ei vielä näkynyt yhtään dumpperia tai pitkäpuomista kaivuria. Sen toisen naapurin tien varressa oli jokunen pikku kasa kiviä ja niitä kävin tänään maisemoimassa. Sitten samalla oli tarkoitus käydä jään reunalla. Ajatuksena se oli hyvä, mutta kun ei siellä rannassa ole jäätä.

Jäätä ei välttämättä olisi paljoa siltikään vaikka lumi olisi käyty tamppaamassa kiinni.

Kevät on toista kuukautta aikaisessa tai toisaalta naapurusto myöhässä. Kyllähän ne tietysti joiltan alustoilta tehtyä saa, mutta aika tumpuloimiseksi voi mennä tällä sääennusteella.

Päivän paras uutinen tuli kuitenkin sairaalasta. Olosuhteisiin nähden potilas voi ihmeen hyvin ja ennustekin on hyvä.

Ihan ongelmitta päivä ei mennyt eli yksi navan laakerointi meni väljäksi. Onneksi satuin potkaisemaan rengasta ilmapaineiden tarkistuksen yhteydessä ja laakerin kiristäminen niin ikään onnistui mukana olleilla työkaluilla.

On tänään tullut tuijotettua liikaa näyttöruutua. Siihen tosin suurin syy on tulevissa veroilmoituksissa ja niihin vaadittujen tietojen tarkistamisessa.

Tyhjän perävaunun sijaan pihassa oli aamulla pieni kuorma puita. Tietysti sen verran mullassa pyörineitä oli osa että jotain karkaistua ketjua tai tiheää viilausta kaipaa siinä vaiheessa kun niitä alkaa pätkimään.

Eilen oli vähän poikkeava päiväohjelma. En edes muista milloin viimeksi olin konenäyttelyssä saati sitten ajoin jotain uutta vehjettä, mutta eilen oli alla sellainen peli jonka haluaisin itselleni, mutta se piru maksaa melkoisen läjän rahaa vaikka olisi ihan jonkunmoinen traktori laittaa vaihtokoneena menemään.

Kone oli siis Valtra kaikilla herkuilla. Oli FMG alustaterä jolle olisi tänä talvena ollut paljon käyttöä, uuden mallin etukuormain muistaakseni Dinoliftin tekemä hydraulisella vakaajalla ja tietysti se runko-ohjauksen ja etupyöräohjauksen yhdistelmä jota peräsin kun Valtralle edellisen kerran lähetin asiakaspalautetta.

Toivottavasti kaupungit, kunnat, seurakunnat ja muutkin kuin kaikkein varakkaimmat urakoitsijat pääsevät noita ostamaan, koska se on monessa mielessä parasta mitä rahalla saa. Pitkä akseliväli rauhoittaa kulkua, jousitukset edistävät kuljettajan ergonomiaa ja olihan sinne hydrauliikaankin nyt tullut se kelluntatoiminto 10 % kohdalle.

Kysyin sitten toiselta joka väitti koeajossa olleelta yhtä juttua alustaterästä ja vastaus oli ettei sen käyttöä opastettu. En sitten tiedä oliko eri myyjä tai jotain, mutta minä ainakin osasin ladella sen hallinnan toiminnot ulkomuistista, koska koneeseen kulun helpottamiseksi myyjä säädätti terää sellaiseen asentoon että terän päällä olevaan askelmaa pystyi hyödyntämään muukin kuin vuorikauris.

Ainoa miinus mitä muutaman kilometrin matkalla tuli vastaan oli alueen vaihtamiseen tarvittavan painikkeen sijainti. Se on ihan hyvässä paikassa silloin kun koneessa ei ole alustaterän ohjainta pultattuna kyynärnojan kylkeen. Alueen saa kyllä vaihdettua, mutta jos sinne hyttiin olisi istuttanut ministeri Filatovin niin olisi saanut ajaa ryöminnällä tai pysäyttää vaihtaakseen aluetta kaksin käsin.

Ideahan on hyvä eli se että aluetta ei tule vaihdettua vahingossa, mutta sitten taas toisaalta jos laatikko on portaaton niin ei sitä siksi hankita että saisi vaihtaa vaan siksi ettei tarvitsisi. Toki voihan joku ostaa autoonkin automaatin ja sitten ajaa sillä pelkästään käsivalinnalla.

Niin sanoo kaunis laulu jota tänään kuunneltiin muistotilaisuudessa ennen kummipojan pitämää puhetta.

Oli siis hautajaiset joihin oli kutsuttu todella rajallinen määrä ihmisiä ja heistäkin kaksi näytti jäävän pois, mutta toinen olikin vain ajanut harhaan. Harhailusta taas saadaan kiittää osittain puuttuvaa siltaa ja poikkeavia liikennejärjestelyitä.

Taas toisaalta matkalla muistotilaisuuteen oli tehtävä lenkki, koska neljä adressia puuttui kyydistä ja harvemmin niitä kukaan enää muistotilaisuuden jälkeen lukee / kirjoittaa. Sitten toki jos tieto poismenosta tavoittaa vasta myöhemmin

Tämä viikko on todella ankea. Hautajaistunnelmat menossa valmiiksi, mutta sitten taas toisaalta täytyy nostaa hattua sille kaverille joka ei miettinyt vaan toimi sillä muuten olisi melko varmasti kaksinkertainen hautajaistunnelma.

Jos päivästä nyt jotain hyvää voi sanoa niin sorakuskeille täytyy antaa kiitokset. Yhtään kuormaa ei ole kukaan ollut opastamassa paikoilleen ja jokainen kuorma on ollut täydellisesti oikeassa paikassa odottamassa.

Rasvaputkenkin sain paikattua, mutta mitä kävikään sitten kun oli aika lähteä kotiin- no hauki unohtui hankeen. Varmaan aamulla käy ilmi että nostoliinat on työmaalla tai jotain.

Oli sellainen paikka mistä otettiin puita pois tieltä ja kun ei siellä tulisijaa ole niin puut saa sieltä kun vaan viitsii lastata kyytiin ja kuljettaa. Piti siis paluukuormaa varten laittaa liinan vaunun pohjalle poikittain että kuorman saa sit näppärästi koneella purettua- tai vaikka vain vedettyä alas.

Treeneissä sai nauraa sisäisesti. Toisessa päässä ei ollut maalivahtia, joten kokeilin kahteen otteeseen roikkopalloa vanerin eteen sorkittavaksi. No toinen laituri ei ollut ratkaisuun tyytyväinen ja huuteli että koita toista ratkaisua ja seuraavalla kosketuksella helposta paikasta syötti pallon vastustajan lapaan ja kolme sekuntia myöhemmin pallo oli toisessa päässä maalissa. Ehkä siitäkin olisi vaan kannattanut syöttää se pallo maalin eteen ronkittavaksi koska minkään hienon poikittaissyöttökuvion rakentamisessa vanerilevyä vastaan ei ole mitään hyötyä.

Minähän en ole rantaihmisiä. En mene kesäisin makoilemaan aurinkoon ja jos olisi ollut tarjolla lämmin suihku niin viime kesänäkään en varmaan olisi edes pariin otteeseen järvessä helteellä käynyt.

Kuitenkin tänään oli taas sellainen päivä että kuorma- auto oli aamulla tuonut rantahiekkaa ja minä tein sitten erinäisiä valmisteluja että rantahiekasta voisi tehdä palan autiota hiekkarantaa.

Jostain kumman syystä juutuin yöllä kirjoittamaan ja sen perään oli vielä aika liuta sähköposteja luettavaksi. Toisessa järjestyksessä olisi varmaan jäänyt kirjoittamatta.

No sitten kun kello soi oli pieni univaje ja se alkoi ilmetä puolimatkassa töihin. Olin aamulla käyttänyt päätykolmioiden ja jatkopalojen lastaamiseen aikaa tolkuttomasti + muistin tankata. Puolimatkassa muistin että rasvaprässi + rasvarin putkeen tarkotettu jatkoliitin jäi ottamatta kyytiin ja siitä muutama kymmenen kilometriä myöhemmin tajusin että kyydistä puuttuu myös kapea suodatinkangasrulla- siis se jolla oli tarkoitus tehdä kävelypolku kohti rantaa.

Perillä oli onneksi toista tarkoitusta varten varattu iso rulla josta sitten hiessä päin pyörittelin poikittain tiehen nähden pieniä paloja ja kyllähän se sinne noinkin syntyi lopulta.

Rasvaputki jäi korjaamatta, mutta tänään kyllä nostin sen korjauspakin valmiiksi autoon- vielä täytyisi valoissa paikassa tarkistaa onko siinäkään kaikkia tarvittavia osia enää jäljellä.

ps
Kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä samassa Hesburgerissa ja eilen ranskalaiset oli aivan täydelliset- tänään ne oli korkeintaan keskinkertaiset tai sitten vaan olleet liian kauan odottamassa syöjäänsä. En tiedä mitä Kangasalla tehdään eri lailla, mutta siellä Prisman yhteydessä oleva Hesburger tuntuu olevan ainoa josta saa joka kerta ainakin hyvät ranskalaiset.

Onko sitten paistolaite, lämptila, aika, perunat vai huoltoväli erilaiset vai onko siinä joku kokkaajan tunnetila millä päästään aina samaan kuin siellä missä söin maanantaina kotimatkalla.

Vai olisiko ero pakastimessa. Tietysti jos kylmän perunan pudottaa kuumaan rasvaan niin ei muutama aste eroa säiltyslämpötilassa tee suurta eroa, mutta se voisi jo tehdä jos toisen paikan perunat ovat -25 ja toisen + 25 eli sulatetut.

Maussahan ei ole koskaan mitään vikaa ollut, mutta kai se kouluttaa sit onnistui tuomaan mukanaan timanttisen rakenteen.

Pitkän automatkan puolivälin tienoilla osuin jollekin kanavalle jota ei ollut tallennettu nimellä tai taajuudella.

Juutuin kuitenkin kuuntelemaan heti kun puhe kääntyi slumminen piilovarallisuuteen. Ihan tarkkaan en muista mitä kaikkea siinä kertoiltiin ja kuka asiaa oli tutkinut, mutta kyllä ne samat yleistykset tuntuvat pätevän niin täälläkin.

Otan esimerkin naapurista. Talon ensimmäiset 2 asukkia siis rakentaja ja se kuka talon osti pistivät paikat hienoon kuntoon, kunnes oli aika pistää lusikat jakoon ja taloon tuli parit vuokralaiset. Mitä sitten tapahtui- no kaksien vuokralaisten jälkeen talo oli vuokrauskelvoton, arvo laskenut ja omistaja myi sen sitten. Taas uusi omistaja pisti paikat hienoon kuntoon, koska talon rungossa ei ollut mitään vikaa.

Sitten taas jos omistussuhde on epäselvä, ei ole vuokraa, ei mitään takeita että ettei tönöä ajeta seuraavana päivänä puskutraktorilla matalaksi niin kannustaako se pitämään kiinteistöä kunnossa?

Kaikkein karuin esimerkki on valitettavasti omasta suvusta ja siis vieläpä niin että vähänkään varakkaampi henkilö pistäisi vireille oikeusjutun ja voittaisi sen varmasti.

Tietysti tässä voi taas jälkiviisastella loputtomasti, mutta kyllä yksi asia mikä tuosta slummiesimerkistä aika aukottomasti kävi ilmi on ettei naapurin tontille kannata rakentaa mitään pahvimajaa parempaa.

Sukupolven vaihdokset on oma lukunsa ja siis monesti perinne on ollut että useampi sukupolvi asuttaa samaa tilakeskusta tai jopa samoa rakennuksia. Sitten kun siinä menee jotain pieleen tai sukset ristiin tai rahat loppuu niin onkin äkkiä liuta kodittomia USA:n malliin.

Yhteisomistusta ja yhteiskäyttöä on yllättävän paljon ja siis niin on ollut jo tuhansia vuosia. Sitten kuitenkin kun ihmisillä alkoi olla omia kotieläimiä yhä enemmän ja yhteistä laidunta/peltoa oli vain rajallinen määrä oli pakko ruveta muuttamaan omistussuhteita helpommin hallittaviksi etteivät laitumet menisi suorastaan piloille. Yhteisomistus toimii paremmin silloin kun maata (luonnonvaroja) on yltäkylläisesti ihmisiin nähden. Samoin esimerkiksi koneissa yhteisomistus toimii hienosti jos koneita on enemmän kuin missään normaalioloissa pystytään käyttämään.

Mistä sitten tulee yhteisomistuksessa tai yhteiskäytöstä ongelmia- no vähän kuin ihmissuhteissakin niin väkivallasta ja mustasukkaisuudesta.

Kuinka helppo on toimia itsekkäästi ja väärin. Esimerkiksi niin että lainaat koneen naapurista tankki täynnä ja tuot tankki tyhjäna takaisin tai lainaat edelleen ja tuot rikottuna takaisin, jätät huollot tekemättä, etkä edes ilmoita mitä kaikkea on reissussa mennyt rikki.

Tai ajat koneen toisen talliin, lyöt puomilla reijän kattoon, ajat sen jälkeen oven lukitussalvan paskaksi ja häivyt paikalla ikään kuin sitä ämpärin mentävää koloa katossa ei näkyisi. Tai lainaat perävaunun, rikot kaikki laidat ja jätät korjaamatta. Sitten kun omistaja sattuu tarvitsemaan ja löytää vaununsa jostain maakunnasta kuusen juurelta käy ilmi että vaunu on pudonnut matkalla koukusta ja sen seurauksena rispaantunut jarruletku repii hanskoista huolimatta omistajan kämmenet verille kytkiessä.

Oikeasti näitä röyhkeitä ihmisiä jotka eivät arvosta toisten ihmisten omaisuutta pätkääkään on ja paljon. Joku ryhmittymä uhkasi vallata Rooman ja mikäs siinä on vallatessa, koska Vatikaani tulee onnistuessa kaupan päälle.

Kysymys vaan kuuluukin että onkohan tuo viesti tulkittu oikein, koska ainakin minun korviini se kuulosti siltä että sinne oltaisiin tekemässä jonkin sortin toimia.

Tietysti Ukrainan tapahtumat huomioiden ei edes Italia tai Rooma ole enää kuin yhden klikkauksen päässä, mutta kysymys on kuitenkin kaikilla tervejärkisillä että millä hinnalla sinne pääsee ja hyvänen aika sentään- vallatkaa mieluummin Kreikka että tulevaisuuden Räikkösille riittää töitä.

Edelleenkin tästä mennään köyhyyden poistamiseen eli mistä riitää ihmisiä jotka lähtevät ajamaan räjähdelastissa olevaa autoa keskelle väkijoukkoa. En tiedä, mutta tuskin hyvätuloisten koulutettuen tai ylipäätään mukavasti elävien ihmisten joukosta.

Varakkaiden ihmisten joukosta taas löytyy niitä jotka lisää valtaa ja varallisuutta saadakseen ottavat riskin ja rahoittavat, mutta eivät yleensä itse lähde mukavuusalueen ulkopuolelle tai sinne missä voi saada kuulan kalloonsa.

Eipä silti- olenhan minäkin ajanut ajoneuvoa mikä oli lastattu kattoa myöden täyteen kranaatinheittimen ammuksia. Sytyttimet oli tietysti toisessa ajoneuvossa, mutta se ei paljon mielenrauhaa tuo siinä vaiheessa kun tie pettää ajoneuvon alta. Onneksi kuitenkin petti koko raideleveydeltä ja sellaisessa nopeudessa että vauhti riitti nostamaan ajoneuvon takaisin tielle.

Köyhyyttä ei poisteta sotimalla. Sodan jälkien korjaamien vie ainakin sukupolven verran aikaa ja vielä kolmekin sukupolven jälkeen on jäljellä henkisiä jälkiä joita hiotaan muistuttamalla että peruna on peruna vaikka sen paistaisi voissa.

Mitä ihminen tekee kun sillä on nälkä- no etsii ruokaa. Mitä ihminen tekee kun ei ole rahaa ruuan hankkimiseen- no toivottavasti menee töihin ja hankkii rahaa. Sitten jos ei ole töitä, ei ruokaa, ei rahaa niin siitä on helppo värvätä ruokapalkalla tyytyväinen merirosvo.

Tästä taas paluu köyhyyteen. Eli onko viljelijä joka omistaa niin paljon maata ja karjaa että pystyy elättämään sillä itsensä sekä perheensä + tienaa köyhä? Minun mielestäni ei ole vaikka joutuisi tulemaan toimeen pelkällä puukuokalla tropiikissa.

Täällä taas köyhyys tuntuu alkavan siitä kun ei ole varaa ostaa koko seinän kokoista taulutelevsiota ja uutta saksalaista autoa kolmen vuoden välein.

Ehkä mainonnan poistaminen poistaisi ihmisiltä köyhyyden tunteen. Tai se että kaikilla olisikin Dacia tai vanha Datsun. Rikkailla on myös ongelmansa eli se mitä rikkauksille ja perillisille tapahtuu kuoleman jälkeen. Tästä oliskin Suomelle ja Herlinin suvulle annettavana hyvät neuvot: 1 Se että perintöverona valtiolle annettaisiin veroprosentin verran osakkeita hallintaan. Ne sitten palautuisivat omistajasuvulle kun olisivat tuottaaneet veroja vastaavan määrän osinkotuloja valtiolle. Valtion ja omistajasuvun huoleksi jäisi pitää liiketoimintaa yllä pitkällä tähtäimellä. Käteisvaroista verojen maksu on helppoa, kiinteistöistä paskamaista.

Oliko se 8,3 miljaria tai jotain siihen suuntaan- siis ei tietenkään käteistä. Ei niin paljon irtonaista rahaa että sillä olisi pystynyt vaihtamaan Elopin pois Nokian johdosta ja ostamaan matkapuhelintoiminnot Koneen jatkoksi. Tai ostamaan ja ajamaan alas verotuksellisista syistä.

Yhtä asiaa olen kuitenkin ihmetellyt ja se on ollut Sisu/Valtra seikkailu. Koneellahan oli siis kaksi helmeä joista toinen taitaa olla noussut hieman ylöspäin kitumistilasta ja toinen ehti käydä siellä missä kukaan ei koskaan ollut käynyt eli Saksan luotettavuustilaston kärjessä. Oliko ne sitten niin huonoja sijoituksia ettei niitä olisi kannattanut pitää kotimaisessa omistuksessa ja ostaa sitten vaikka ruotsista ohjaamon turvarakenteet, lasit Tampeereelta, vaihteistot kolmesta maasta ja pistää sitten vaikka kaksi traktorin moottoria sinne kuorma-auton rungon sisään.

Tässä joutuu kohta palkaamaan kirvesnaisen. Toisaalta jonkun naispuolisen insinöörin, rakennusmestarin tai kenties vieläkin koulutetumman tyttöystävän hankkiminen auttaisi, mutta ei tällä aikataululla.

Vaikkei kyse olekaan mistään sillasta tai omakotitalosta vaan sellaisesta ilman rakennuslupaa pystytettävästä puuceestä niin kyllä siinäkin vähän mietittävää tulee. Varmaan paikan päällä rakentamalla katto olisi jo kasassa, mutta päätin että teen elementit ja se päätös pitää jo aiheutuneista harmaista hiuksista huolimatta.

Jos olisi unohtanut räystäät ja sen että osia täytyy kuljettaa liikennettä vaarantamatta niin homma olisi ollut varsin helppo, mutta räystään kanssa ei toivoakaan saada sopimaan vaunuun yhtenä kappaleena.

No sitten kun muistaakseni rakennus piti mitoittaa metrin lumikuormaa kantavaksi niin kattopalaa ei voinutkaan pistää ihanteellisiin kuljetusmittoihin vaan nyt näyttää suunta olevan kohti viittä palaa joista kolme kantaa ja kaksi kattaa.

Onneksi ei ole suurempi rakennus, koska silloin paloja tulisi pelkästään kattoon jo täysi tusina tai joutuisi toteamaan että lankut voi kyllä sahata valmiiksi, mutta perille ei mene kuin osina tai tekemällä puoli kilometriä uutta tietä.